~Troublemaker~ Part 5

Harry:
Herätessäni aamulla, tunsin jotain selkääni vasten. Käännyin selälleni ja näin kuinka Ruby oli painautunut tiiviisti kylkeeni. Tunsin hänen tasaisen hengityksensä ihollani ja nyt vasta ensimmäisen kerran katsoin häntä kunnolla. Väkisin minuun levisi omituinen lämmön tunne. Ruby näytti niin viattomalta ja rennolta nukkuessaan. Todellinen kaunotar. En ollut yhtään pahoillani siitä, että hän oli levoton nukkuja.
Varovasti kohotin toisen käteni ja sipaisin tummat hiukset hänen otsaltaan. Olinko minä todentotta alkanut kiintyä häneen!? Todellisuus iski minua päin kasvoja. En saisi kiintyä häneen. Olin siepannut hänet Gemman takia. Jos veisin Rubyn, saisin Gemman vahingoittumattomana takaisin.
Livahdin sängystä pois, liikuttamatta Rubya, ja vedin paidan ja housut jalkaani. Pitäisi päästä puhumaan Zaynille..

Zayn:
Istuin olohuoneen nojatuolissa, kun Harry tuli luokseni. Juuri sopivasti itseasissa.
"Mitä hän sanoi?" Harry kysyi heti ja istui vastapäiseen tuoliin.
"Kolmen päivän päästä tyttö pitää viedä vanhalle tehtaalle. Ja sitten saisit Gemman vastapalkkioksi" kerroin, mitä olin eilen illalla selvittänyt. Harryn ilme muuttui jostain syytä tuskaiseksi. Ei tässä vielä eilen ollut mitään ongelmaa. Senkun vaan siepataan joku tyttö ja viedään hänet Gemman sijasta.
"Miksi hän haluaa Rubyn?" Harry kysyi, tutkimaton katse silmissään. Kohautin olkapäitäni. Gemman sieppaaja, Dan, oli vain sanonut, että jos Harry ei tuo Rubya Gemma tapettaisiin. Harry tottakai suostui ja sai tiedot Rubyn kodista ja ohjeet pitää häntä tallessa, kunnes tehtäisiin vaihto.

Ruby:
Heräsin yhtäkkiä, ja aloin räpytellä silmäni kirkkaassa auringonvalossa. Tajusin vasta hetken kuluttua, että olin liikkunut aivan sängyn toiseen laitaan. Ja Harry oli varmasti huomannut sen, ennenkuin oli noussut! Juuri silloin, kun toivoin että en pyörisi liimaannun super seksikkään kidnappaajani selkään. Ja jouduin heti torumaan itseäni ajattelemasta tuolla tavalla.
Kömmin sängystä ja laitoin farkut jalkaani. Jätin nukkumis-paitani päälle, koska se oli mukavan tuntuinen. Toivottavasti pelkkä Harry ei olisi hereillä. En haluaisi, että hän mainitsisi sanallakaan kuinka olin varmasti kuolannut hänen selkänsä märäksi!

Olohuoneessa olikin jo koko porukka. Kaikki täysissä pukeissa, katsomassa telkkaria.
"Huomenta Ruby!" Louis huudahti, huomatessaan minut ensimmäisenä.
"Huomenta" vastasin hymyillen pienesti. Muutkin tervehtivät minua ja käskivät minun hakea syötävää keittiöstä.
Paahtoleivän kanssa istuin sitte viimeiseen vapaana olleeseen nojatuoliin. Pojat puhuivat niitä näitä, ja osallistuin itsekkin keskusteluun muutaman kerran. Ei täällä ollut huonompi olla. Minulla ei ollut mitenkään uhattu olo, vaan aloin rentoutua heidän seurassaan.
"Harry. Minä ajattelin, että jos nyt joudun olemaan täällä, niin voisinko käydä kotona? Hakemassa vaatteita ja muita tavaroita. Voitte tulla mukaan. En minä ajatellut karata" minä kysyin toiveikkaana. En oikeastaan haluaisi tavata vanhempiani, vaan todellakin tarvitsisin vaatteita.
"Hyvä on. Lähdetään heti" Harry vastasi huolettomasti ja pojat nousivat heti seisomaan. Kävipä se helposti.

Ei mennyt viittä minuuttiakaan, kun olimme kaikki vaihtaneet vaatteita ja sulloutuneet Zaynin autoon. Harry neuvoi Zaynille reitin kotiini, mikä sai minut ihmettelemään miten hän tiesin sen. Matka kuitenkin meni nopeasti ja pian Zayn jo parkkeerasi talomme eteen. Purkauduimme kaikki autosta ulos ja olimme juuri lähdössä kohti ovea kun huuto pysäytti meidät.
"Ruby!"
Käännyimme ympäri ja näin Jessien tulevan lähemmäs.
"Heeei.. Keitäs nämä ovat?" Hän kysyi heti, vilkuillen poikia. Miksi hän oli aina paikalla kun en olisi halunnut nähdä häntä!?
"Öööh... Tässä on-" ehdin aloittaa ja osoittaa Harrya.
"James. Olen Rubyn poikaystävä" Harry valehteli sujuvasti, kietaisi kätensä hartioilleni ja hymyili leveästi Jessielle. Näytin varmasti yhtä järkyttyneelle kuin hän.
"Ööö.. Joo.. Ja tuota, tässä on Jamesin kämppikset, Brian, Terry ja...Kevin!" Minä valehtelin ja osoitin Zaynia, Niallia ja Louisia.
"Ja tämä on serkkuni Luke!" Lopetin ja heilautin kättäni Liamin suuntaan.
"Ahaa. No tuota.. Nähdään" Jessie änkytti, tuiottaen poikia, ja kipittiän äkkiä tiehensä.
"Hän ei sitten ole ystäväni" minä kommentoin, livahdin Harryn käsivarren alta punastuen ja katkoin matkaamme ovelle. Pojat seurasivat ja kuulin kuinka he naureskelivat. He tekevät tästä vielä nolompaa minulle...
Olin juuri aikeissa pimpottaa ovikelloa, kun huomasin, että ulko-ovi oli auki. Se ei ollut ikinä auki... Menin sisälle, melkein hiipien. Hiljentyneet pojat tulivat perässäni.
Koko asunto oli räjäytetty. Kaikki tavarat olivat sikinsokin lattioilla.
"Tänne on murtauduttu!" Minä vinkaisin, uskomatta sitä itsekkään. En ehtinyt vielä miettiä vanhempieni olinpaikkaa, ennekuin näin verta keittiön lattialla. Ja minulle heräsi paha aavistus heidän olinpaikastaan...


Nyt tuli kyllä pitkä!!! Huomenna jatkuu :)