~Troublemaker~ Part 9

Ruby:
Täytyi myöntää, että hermostuksissani missasin koko illan. Harry kertoi muillekkin pojille ja kaikki olivat samaa mieltä. He eivät halunneet antaa minua, mutta Gemma oli saatava turvaan. He miettivät eri suunnitelmia, sillä välin kun minä vain istuin. En keksinyt mitään, millä asiaa voisi helpottaa. Minun oli mentävä.

"Pitää mennä! Älä huoli Ruby, kyllä kaikki menee hyvin" Liam huusi ja alensi sitten ääntään puhuessaan minulle. Nyökkäsin vain vakavana. Oli aamu ja meidän piti lähteä. Olin hermostunut ja aika peloissani. Pojat olivat luvanneet,että hakisivat minut takaisin. Menisin Gemman tilalle, pojat veisivät hänet pois ja sitten tulisivat takaisin ja ottaisivat minut takaisin vaikka väkisin.

"Perillä ollaan. Pysy ihan rauhassa. Me ei tiedetä mitä Dan aikoo, mutta me otetamme sinut takaisin vaikka väkivaltaisesti!" Niall rohkaisi, mutta näytti itsekkin vähän huolestuneelta. Nyökkäsin ja hymyilin niin hyvin kuin kykenin. Minun pitäisi nyt pysyä rohkeana. Halusin, että kaikki menisi juuri niinkuin olimme suunnitelleet.
Harry ei ollut puhunut koko aamuna. Hän oli vain pitänyt minua kädestä tiukasti. Hän oli selvästi huolissaan. Varmaankin minusta ja siskostaan.
Kohtauspaikkana oli siis vanha tehdas. Siellä ei ikinä oikein ollut minkäänlaista toimintaa, joten en yhtään ihmetellyt paikan valintaa. Menimme yhtenä joukkona sisään vanhasta etuovesta. Se oli murrettu jo aikaisemmin, minkä näki rikkinäisestä lukosta. Tulimme tehdas halliin, joka oli todella likainen. Lattialla oli paksu pölykerros, jonka seassa oli kaikenlaista roskaa. Ilmassa leijui pölyhiukkasia, jotka alkoivat heti aivastuttamaan.
Vilkuilimme kaikki ympärillemme, etsien Dania ja Gemmaa. Kauaa siinä ei mennytkään.
"Minähän tiesin, että sinuun voi luottaa Styles!" Miehen ääni sanoi yhtäkkiä vasemmalta. Käännyimme sinne päin ja näimme kuinka kasvonsa peittänyt Dan tuli pimeydestä taluttaen sidottua Gemmaa. Gemma näytti terveeltä, mutta aika järkyttyneeltä.
"No tehdään vaihto" Harry totesi kylmästi. Olimme sopineet, ettei hän näyttäisi mitään tunteita minuun. Silloin Dan ei voisi jatkaa kiristystä.
"Tottakai! Minulla oli ilo tutustua siskoosi. Mutta Rubya olenkin odottanut jo pitkään" Dan naurahti. Minua häiritsi etten nähnyt hänen kasvojaan. Ääni oli kummallisen tuttu..
Näppärästi Dan avasi Gemman siteet. Harry työnsi minua varovasti eteenpäin ja minä ja Gemma vaihdoimme paikkoja. Seisoin Danin edessä ja yritin nähdä hänen kasvonsa. Näin vain silmät, jotka katsoivat minua.
"Nonii kaikki hyvin! Te voittekin jo lähteä!" Dan ilmoitti ja huiskutti pojille. Harry nappasi Gemman kainaloonsa, katsoi minua nopeasti silmiin ja kääntyi. Pojat ja Gemma lähtivät hallista ja jäin kaksin pääpahiksen kanssa.
"Vihdoinkin! Sinä et tiedä mitä on tekeillä, mutta minäpä selvennän! Heti tämän jälkeen" Dan ilmoitti ja yhdellä liikkeellä pyöräytti minut ympäri ja kietaisi vahvaa narua ranteideni ympärille. En vastustellut vaikka olisin voinut. Pojat hakisivat minut pian. Mutta halusin kyllä kuulla mistä tässä koko roskassa oli ollut kyse.
Sidottuaan käteni tiukasti, Dan istutti minut tuolille. Sitten hän riisui kasvojaan peittävän hupun. Melkein kiljuin ääneen. En olisi ikinä uskonut tätä..
"Daniel-setä!?" Vinkaisin ja näin lapsuudestani asti tutun sedän. Hän oli äitini veli, oikeastaan eno, ja tosi mukava! Tai ainakin oli ollut.
"Sinähän muistat minut!" Daniel naurahti.
"Miksi!? Tämä koko homma on sinun vikasi!!" Minä sopersin. Minulla ei ollut mitään ideaa, miksi hän oli tehnyt tämän!?
"Haluatko kuulla koko tarinan!? Syy olet sinä! Et varmaan tiennyt, mutta isäni, eli sinun isoisäsi, teki testamentin ennen kuolemaansa. Ja jätti koko mittavan omaisuutensa sinun säälittäviin käsiisi! Minun olisi kuulunut saada se! Olit vain säälittävä pikkulapsi, mutta silti olit tärkeämpi sen vanhan hölmön silmissä kuin minä! Siksi olet täällä. Jotta minä saisin rahat jotka minulle kuuluvat." Daniel kertoi, vihan sävyttäen hänen ääntään. Olin aika shokissa. En ollut ikinä kuullut testamentista. Ukki oli kuollut kolme vuotta sitten, jolloin Daniel oli häipynyt elämästämme. Luulin että hän oli muuttanut, mutta ilmeisesti hän vain janosi rahaa..
"Eikö muka ukki antanut mitään äidille?" Kysyin hiljaa. Dan naurahti ja nyökkäsi.
"Tiesin että kysyisit! Ei hän jättänyt hänellekkään! Minä ensin luulin että hän sai osan, mutta juttu selvisi kun tapoin hänet. No mutta ainakin asia selvisi!" Daniel kertoi hymyillen. Kuinka paljon pahemmaksi tämä voi mennä. Daniel tapoi siskonsa ja minun äitini noin vain, rahan takia!! Olin vihainen ja järkyttynyt samaan aikaan!
"Taitaa ärsyttää vai mitä? No mutta minäpä tapan sinut samalla tavalla niin saan rahat viimeisenä sukulaisena." Daniel totesi. Halusin pois täältä. Nyt.