Liam:
"Blair!" Huusin kauhistuneena nähdessäni melkein tunnistamattoman näköisen tytön kaatuvan maahan. Hänen katseestaan näki, että hän oli juonut jotain. Jätin matkalaukkuni keskelle tietä ja ryntäsin hänen luokseen. Käänsin hänet ympäri ja heitin veitsen kauemmas. Mitä ihmettä hän oli tekemässä!? Tunnustelin pulssia kaulasta ja olin helpottunut kun tunsin sen. Mitään näkyvää vammaa ei näkynyt, mutta soitin silti hätäkeskukseen. Jäin odottamaan ambulanssia.
Chloe:
Täytyi myöntää, että julkisuus tuntui mahtavalta. Twitter seuraajan määräni oli kasvanut monilla tuhansilla ja paparazzit seurasivat minua kaikkialle. Suunnitelmani edistyi loistavasti! Liam ei jättäisi minua, koska hän ei pystyisi. Hänestä tulisi kuuluisa ja niin minustakin. Rahaa enemmän kuin voisin kuvitella. Sen jälkeen en enää tarvitsisi Liamia.
Otin kännykkäni käteeni ja valitsin numeron.
"Hei Jack. Miten sujuu?" Kysyin kun tuttu ääni vastasi toisessa päässä.
"Chloe. Tällä hetkellä vähän huonosti kun ystäväsi Liam pölähti tänne" veli vastasi äreältä kuulostaen. Meillä kummallakkin oli omat uhrimme, jotka näköjään sattuivat tuntemaan toisensa.
"Liamin on tultava tänne taas pian. X-Factor kiertue alkaa pian. Miksi hän pilaa suunnitelmasi?" Kysyin ja etsiskelin samaanaikaan kynsilakkaani.
"Liam sattuu seurustelemaan Blairin kanssa" Jack vastasi hilliten raivoaan. Sen takia siis Liam oli ottanut kohtauksen tästä. Samapa se olisi minulle.
"No Liam lähtee kohta sieltä, minä saan rahaa ja sinä voit tappaa tytön" vastasin yksinkertaisesti. Eihän tähän neroa tarvita.
"Parempi olisikin" Jack tokaisi ja katkaisi puhelun. Hän oli aina ollut ärsyttävän salaperäinen ja nykyisin kun hänen oli otettava energiansa ihmisistä, hän hermostui jos jokin meni pieleen. En jaksanut vaivata päätäni ongelmilla. Keskityin taas viilaamaan kynsiäni.
Liam:
"Tyttö on ottanut reilusti alkoholia ja huumeita. Aivojen toiminta katkesi hetkellisesti suurien annoksien takia, mutta hän tulee kuntoon. Onko hänellä alkoholismi?" Harmaa hiuksinen mies lääkäri kysyi, samalla kun päästi minut Blairin huoneeseen. Pudistin heti päätäni. Blair ei ikinä ollut koskenut huumeisiin tai alkoholiin. Miksi hän oli ottanut melkein yliannostuksen, riehunut veitsen kanssa kadulla ja pukeutunut kuin pummi? Täysin päinvastaista mitä hän normaalisti tekisi.
Menin sisälle huoneeseen ja näin ilokseni, että Blair oli hereillä. Olin soittanut hänen isälleenkin, joka sanoi tulevansa heti kun töistä vain pääsisi.
"Blair! Mitä sinä teit siellä kadulla niin huonossa kunnossa?" Kysyin heti ja istuin sängyn reunalle. Blair tuiotti hetken tyhjyyteen ja pudisti sitten päätään.
"En muista. Päähäni särkee." Hän voihkaisi ja peitti kasvonsa käsiin. Kurottauduin halaamaan häntä.
"Minulla oli ikävä sinua. Et vastannut puheluihini tai viesteihini" mumisin painaessani kasvoni Blairin hiuksiin.
"En tiedä missä kännykkäni on.. Minullakin oli ikävä" hän vastasi hiljaa ja puristi minut tiukemmin itseään vasten. En halunnut lähteä enää. Blairille oli selvästi tapahtunut jotain kun olin ollut poissa. En haluaisi, että tällaista tapahtuisi enää.
Sori että kesti!!:) yritän huomenna kirjottaa seuraavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti