sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Imagineja!

Eli teen tähän väliin imagineja!

Imaginet! ~Louis~
-Eeville-

Olit tavanomaisesti katsomassa telkkaria, kun yhtäkkiä puhelimesi soi. Et odottanut kenenkää soittavan, mutta hämmästyit sitä enemmän kun näit kuka sinua tavoitteli. Ex-poikaystäväsi Louis Tomlinson, nykyisin hyvin suositun bändin jäsen. Olitte eronneet pari kuukautta aikaisemmin riitojen ja pitkän välimatkan takia.
"Louis?" Kysyit heti epävarmuutta äänessäsi.
"Eevi. Minä... Öh. Olen tulossa kotiin ja ajattelin.. Jos haluaisit tavata" Louis vastasi hermostuneena. Olosi oli ristiriitainen. Olit ikävöinyt Louisia ja hävennyt naurettavia riitoja, joiden takia olitte eronneet. Mutta et tiennyt mitä Louis halusi.
"Kyllä se käy. Tulenko teille?" Myönnyit ja pyörittelit samalla hermostuneena kädessäsi kynää.
"Minä haen sinut. Tunnin kuluttua?" Louis ehdotti, paljon iloisemman kuuloisena. Sovitte asian ja lopetitte puhelun. Jäit odottavana tuiottamaan kelloa. Oli jännittävää nähdä Louis pitkästä aikaa.

Pim pom. Ovikellon soiminen sai sinut pomppamaan ylös sohvalta. Juoksit ovelle ja tempaisit sen sen auki. Ja siinä hän oli. Ruskeat hiukset söpösti sekaisin, tyylikkäät vaatteet päällä ja vastustamaton hymy huulilla.
"Hei" hän tervehti ja kohotti käsivarsiaan hiukan. Leveästi hymyillen painauduit Louisia vasten ja kiedoit käsivartesi hänen ympärilleen.
"Minulla oli ikävä sinua" kuiskasit hiljaa, painaessasi pääsi hänen rintaansa vasten.
"Niin minullakin sinua.. Enemmän kuin tiedätkään" Louis vastasi matalalla äänellä.
"Ajattelin, että menisimme kahville. Onko se ok?" Hän jatkoi ja irroittauduitte toisistanne. Nyökkäsit ja hymyilit taas. Louis oli mahtava persoona, ja jos olisit saanut päättää, olisit viettänyt kaiken aikasi hänen kanssaan. Yhteinen kahvihetki voisi antaa hyvän tilaisuuden pyytää anteeksi.
Menitte yhdessä Louisin upouuteen autoon ja kiinnititte turvavyöt.
"Noh, millaista on ollut kiertää maailmaa?" Kysyit hymynkare huulillasi. Louis naurahti tuttuun tapaansa ja lähti ajamaan keskustaan päin.
"Ihan mahtavaa. Väsyttävää, mutta se on kaikkea mitä olen halunnut tehdä" Hän vastasi hymyillen. Oli mahtavaa puhua Louisin kanssa samalla tavalla kuin ennen. Kaduit jo todella eroanne.

Tulitte nopeasti kahvilan luo ja hyppäsitte pois autosta. Tilasitte kahvit ja menitte kahden hengen pöytään.
"Eevi.. Ensimmäinen syy miksi halusin tavata, oli se, että kaipasin sinua valtavasti. Täytyy myöntää, että olin ihan hukassa erottuamme, ja kaikki muutkin huomasivat sen. Ajattelin, että voisinko saada toisen mahdollisuuden?" Louis kysyi katsoen sinua syvälle silmiin, tarkoittaen selvästi mitä sanoi.
"Minuakin on kaduttanut ne tyhmät riidat. Minäkin tarvitsen toisen mahdollisuuden" vastasit hymyillen. Louisin kasvot puhkesivat leveään hymyyn ja säteillen hän kumartui lähemmäs suutelemaan sinua. Se tuntui niin aidolle ja tutulle. Tälläkertaa et aikonut päästää hänestä irti.


~Zayn~
-Ainolle-

"Aino! One Direction tulee pian tänne, ja majoittuu sviitteihin! Olisitko ystävällinen ja veisit sinne nämä pyyhkeet ja tarkistaisit onko kaikki kunnossa?" Amanda, hotellinjohtaja ja pomosi, kysyi kun kohtasit hänet aulassa. Olit vasta yhdeksäntoista, mutta silti olit saanut työn Helsingin hienoimmassa hotellissa. Olit kuullut, että maailman suurin poikabändi oli tulossa Suomeen, muttet ollut uskonut, että juuri tähän hotelliin! Vastasit myöntävästi ja otit pyyhkeet vastaanottotiskiltä. Menit hissiin ja painoit kerros 11: ta nappia.

Avain kortilla menit sisään sviittiin ja kipaisit viemään pyyhkeet kylpyhuoneeseen. Kaikki näytti olevan moitteettomassa kunnossa, lukuunottamatta yhtä huonosti pedattua sänkyä. Päätit pedata sen nopeasti, mutta et ehtinyt edes aloittaa, kun ulkoa alkoi kaikua korviahuumaava kiljunta. Bändi oli siis saapunut.
Kiireellä aloitit petaamaan sänkyä, yrittäen saada sen yhtä siistiksi kuin muut olivat.
"Vau, tämä on hienompi kuin Tukholman huoneet!" Kuulit yhtäkkiä brittiaksentilla varustetun äänen naurahtavan, ja ryminän perusteella koko bändi tuli sisään. Huiskautit paniikissa tyynyn paikalleen ja kiirehdit ovelle. Siellä seisoi kuusi miestä. Viisi nuorempaa olivat selvästi ulkona kuuluneen kiljunnan aihe ja vanhempi, ja suurikokoisempi mies oli todennäköisesti henkivartija. Kaikki kuitenkin kääntyivät katsomaan sinua, hieman hämmentyneinä.
"Öh.. Hei, anteeksi tämä, tulin vain laittamaan huoneen kuntoon" sanoit kohteliaasti englanniksi.
"Ahaa! Eihän tuo mitään! Oletko täällä töissä? Näytät tosi nuorelle" Vaaleahiuksinen poika kysyi hymyillen. Nyökkäsit hymyillen toistamiseen.
"No, minä jätän teidät majoittumaan rauhassa! Soittakaa respaan jos haluatte jotakin" jatkoit ja pojat nyökkäsivät. Et tiennyt kuvittelitko, vai katsoiko yksi heistä, tumma ja salaperäisen näköinen sinua pidempään kuin muut. Poistuit kuitenkin huoneesta ja menit alakertaan.
"Kauhea häsläys tuolla ulkona! Poliisi varoitti, että jotkut fanit saattavat yrittää sisään väkisinkin!" Mira, vastaanottovirkailija päivitteli. Ikkunoista tosiaan näkyi itkeviä ja hysteerisesti kiljuvia tyttöjä. Toivottavasti ei tulisi mitään ongelmia.

Hätkähdit yhtäkkiä, kun palvelupuhelin pirahti soimaan. Kello oli lähempänä kymmentä illalla, mutta olit iltavuorossa.
"Vastaanotto, kuinka voin auttaa" vastasit reippaasti.
"Aino?" Miehen ääni kysyi ulkomaalaisittain ääntäen. Ilmeisesti joku One Directionista soitti.
"Kyllä. Miten voin auttaa?" Vastasit englanniksi, ihmetellen miten hän tiesi nimesi. Ehkä hän älysi katsoa nimi kylttiäsi.
"Olisiko lisä tyynyä? En löytänyt sellaista kaapeista tai mistään"
"Minä tuon sinne! Käykö ihan normaali, vai haluatko untuvaa?"
"Ihan normaali käy, kiitos" mies naurahti ja suljit puhelimen. Reippaasti otit vuodevaate kaapista puhtaan tyynyn ja hurautit hissillä ylimpään kerrokseen. Ihmeeksesi tämä soittaja, tumma ja salaperäinen mies odottikin jo käytävällä. Hän oli todella komea, tummine hiuksineen ja silmineen. Hänen vaatteensakin olivat yksinkertaiset, mutta silti hienommat kuin jonkun muun päällä.
"Ai hei! Tässä olisi tämä tyyny!" Hymyilit ja ojensit tyynyn.
"Kiitos. Oletko kiireinen?" Mies vastasi hymyillen myös, tavalla joka sai sinut punastumaan.
"Ei, en ole. Iltaisin ei ole paljoakaan kiirettä. Huolettaa vain nuo tytöt tuolla ulkona" naurahdit.
"Kumpa he menisivät kotiin lämpimään. En halua että he sairastuvat tuolla ulkona! Olen muuten Zayn. Zayn Malik" Zayn vastasi ja ojensi kätensä. Esittelit myös itsesi ja kättelitte.
"Et haluaisi tulla huoneeseen? Olet tosi mukava ja ajattelin jos voitaisiin jutella?" Zayn jatkoi katsoen sinua odottavan näköisenä. Vilkaisit kelloa. Miriam tulisi vuoroon pian, joten sinulla ei ollut kiirettä. Ja sitä paitsi Zayn veti sinua puoleensa kuin hunaja ampiaisia.
"Tottakai!" Vastasit ja menitte sitten sisälle.

Seuraavat pari tuntia tutustuit Zayniin ja muihinkin poikiin. He kaikki olivat tosi mukavia ja puheliaita. Olitte riehuneet pitkään, joten olit ihan kiitollinen, että Zayn veti sinut kädestä toiseen huoneeseen.
"Mahtava porukka sinulla" naurahdit ja istuit sängylle. Zayn nauroi söpösti ja istui viereesi.
"Minulla oli tosi hauskaa. Olet ihan mahtava tyttö!" Zayn sanoi ja katsoi sinua silmiin. Nolostuneena katsoit maahan, mutta nostit katseesi takaisin häneen.
"Samaa sanon sinusta! Harmi, että olette vain pari päivää" vastasit, harmistuneena siitä, että tosiaankin et näkisi Zayniä ja muita poikia enää.
"Nautitaan tästä vielä kun voidaan! Lähde kanssani ulos huomenna!" Zayn ehdotti ja sai silmäsi suurentumaan. Pyysikö juuri kuuluisa Zayn Malik sinua treffeille!?
"Oletko tosissasi?" Kysyit hiljaa.
"Miksi en olisi? Minä pidän sinusta tosi paljon" Zayn vastasi vilpittömästi.
"Niin minäkin sinusta. Minulla on vapaata huomenna joten voin tulla" vastasit leveästi hymyillen. Zayn yhtyi hymyyn ja hän kumartui lähemmäs sinua. Et edes ajatellut asiaa ennen kuin suutelit häntä ja kiedoit käsivartesi hänen ympärilleen. Zayn vastasi suudelmaan hymynkare huulillaan. Tämä tulisi olemaan loistavan suhteen alku!

Toivottavasti tykkäätte!:)

2 kommenttia: