~Just me and you~ Part 6

Katherine:
"..me olemme vampyyreja.". Olin aivan hiljaa ja vain tuiotin heitä kaikkia. Osa minusta piti koko juttua isona vitsinä ja odotti että pojat alkaisivat nauraa. Mutta toinen puoli piti tätä todellisena. Se selittäisi miksi Niall oli silloin kujalla ollut outo ja punasilmäinen.. Mutta tämähän oli ihan järjetöntä.. Mieleeni putkahti heti inhoamani kirjasarja Twilight.. Palasin ajatuksistani ja huomasin kaikkien tuiottavan nyt minua. "Miten? Ei vampyyreja ole.." Sanoin hitaasti ja kummissani tarkastelin heitä kaikkia katseellani. Vampyyrin ihonhan pitäisi olla valkoinen.. He kaikki näyttivät täysin normaaleilta! "Sanoinhan että tämä kuulostaa oudolle!" Harry tokaisi. "Annas kun minä selitän!" Liam sanoi ja taputti sohvaa. Menin hänen viereensä istumaan. "No meitä purtiin kaksi vuotta sitten.. Melkein yhtä aikaa. Se oli ihan outoa kun emme tienneet mitä oli tapahtunut.. Meillä oli hirveä verenhimo ja olimme täysin villejä vielä vuosi sitten.. Silloin löysimme Paulin. Hän auttoi meidät yli tuosta vaiheesta. Paitsi Niallin.. Hänellä on ollut vaikeuksia aina. Mutta hän kertokoon itse jos haluaa. Me kuitenkin juomme verta ihmisistä mutta niin vähän että ihmiselle ei koidu mitään vahinkoa. He eivät vain muista mitä on tapahtunut.." Liam kertoi. Kun hän lopetti olin taas vaiti. Tämä oli sinänsä uskottavaa mutta.. Vampyyreita ei voi olla. "Onko teillä sellaiset.. Hampaat?" Kysyi vähän ujosti hiljaisuudessa. Yhtäkkiä kaikki pojat rähähtivät nauruun joskin Niall muita hillitymmin. "Ei! Se on sellainen Dracula juttu!!" Louis nauroi. Minun oli pakko hymyillä itsekkin. Jos tämä nyt oli totta, varmaan pitäisi tottua. Tunsin yhtäkkiä tuiotuksen selässäni ja käännyin. Niall istui parin metrin päässä ja katsoi minua kummallisesti huolissaan ja hermostuneena. Kun katseemme kohtasivat hän käänsi kasvonsa pois päin ja lähti yläkertaan. Me muut seurasimme hänen menoaan kummissamme. Miksi hän lähti noin vain? "No mutta.. Jos menen nukkumaan. Siis jos saan vielä oleskella täällä." Sanoin ja naurahdin lopuksi. "Voit vaikka muuttaa tänne!" Harry nauroi ja lähdin yläkertaan myös. En itseasissa ollut aikeissa mennä nukkumaan. Minua ahdisti kun Niall oli hiljaa ja outo.. Pidin hänestä.. Sillä tavalla! Hipsin yläkerran käytävää ja pysähdyin hänen huoneensa eteen. Oven raosta näin hänen makaavan sängyllään selällään ja tuiottavan kattoa. Varovasti koputin oven karmiin ja työnsin oven auki. Niallin katse syöksähti heti minuun ja hän pomppasi istualleen. "Anteeksi.. Ajattelin että haluaisitko puhua?" Kysyin ja vastausta odottamatta menin sisälle huoneeseen. "Hmm.. Käyhän se" Niall vastasi miettiväisenä ja istuin sängyn reunalle. "Haluaisitko kertoa miksi sinulla on vaikeuksia?" Kysyin varovasti. Toivottavasti hän ei suuttuisi tai mitään!! Niall katsoi minua suoraan silmiin. "Jos nyt tosissaan haluat kuulla.. Minulla oli tosi vaikea hillitä itseäni heti alusta asti.. Ja silloin kun tapasimme Paulin, sain itseni hallintaan. Kestin verenhajun helposti silloin. Mutta sitte yhtäkkiä en enää pystynyt. Olin taas täysin villi. Hyökkäsin kerran Zaynin kimppuun kun hän yritti estää minua. En voi ajatella selvästi kun haistoin veren.. Ja niin taisi käydä silloin kujalla. En kyllä tiedä mitä tein mutta olen tosi pahoillani." Niall kertoi ja katsoi minuun huolestuneena. Minua ei ihme kyllä pelottanut olla hänen kanssaan. Ehkä ilman Niallia minua ei olisi löydetty kujalta.. Mutta hänen täytyisi oppia hillitsemään itsensä. "Minun pitäisi kiittää sinua kun tulit kujalle. Pelastit varmasti henkeni." Sanoin ja hymyilin hieman. Niall katsoi minua ihan kummissaan mutta onnistui hymyilemään lopuksi. "Eikö sinua hirvitä olla näin lähellä tälläistä hullua?" Hän kysyi hieman epäillen. "Ei ollenkaan" vastasin täysin vilpittömästi. "Ahdistanko minä sinua?" Kysyin vuorostani. "Et, pelkkä veri saa ongelmia aikaan" Niall vastasi ja hymyili taas. Kumarruin lähemmäs ja suutelin häntä poskelle. " no hyvä. Hyvää yötä" vastasin ja nousin sängyltä. "Nuku hyvin" Niall vastasi nauru äänessään.