Zayn:
Heti kun astuin etuovesta sisään Xenia tuli minua vastaan. "Missä olet ollut!?" Hän kysyi aika äitimäisesti. En vastannut suoraan vaan sanoin:" Toby on kuollut.". En ollut kovinkaan pahoillani asiasta sillä Toby oli suurimman osan ajastaan ärsyttänyt kaikkia. Eikä hänellä oikein ollut aivojakaan. "Kuka?" Xenia kysyi nakellen mustia hiuksiaan. Mitä se häntä kiinnosti? Juuri eilen hän oli suutuksissaan paikannut Tobyn olohuoneen ikkunan läpi. "Pari nuorta, tarkemmin en tiedä" vastasin taas valehdellen. Olin itseasissa olin katsellut koko ajan tapahtumia puusta ja tiesin tarkalleen mitä oli tapahtunut. "Nojaa väliäkö tuolla. Mennään syömään jonnekkin ulos!" Xenia yhtäkkiä tokaisi. Huokaisin ja pyyhkäisin hiuksiani silmiltäni. "En jaksa.. Mene vaikka Kimin kanssa" vastasin. Itseasissa en ollut kovin väsynyt mutta tiesin että Xenia yritti epätoivoisesti saada minut kiinnostumaan itsestään. Turha toivo.. Hän on varmasti maailman äkkipikaisin ihminen eikä hänen raivoaan pidätellyt mikään.. Nyt hän näytti tosi loukkaantuneelta mutta lähdin hänen ohitseen portaisiin. Yläkerrassa oli kolme makuuhuonetta, minun, Harryn ja Kimberlyn ja Xenian. Kuulin Harryn ja Kimin puhuvan hiljaa huoneessaan. Hiippailin omaani ja tajusin taas että minun pitäisi siivota. Lattialla oli vaatteita, elokuvia ja muutama kirja. Nääh.. Potkin muutaman paidan tieltäni ja loikkasin sänkyyni. Sängyn jouset valittivat mutta käännyin selin oveen ja nukahdin. Jotenkin unissani harhaili tapaamani mielenkiintoinen tyttö..
Sirena:
Pam! Säpsähdin välittömästi hereille ja säikähtäneenä etsin äänen lähdettä. Oveni oli paukahtanut auki ja Analeight seisoi oviaukossa. "Miten sinä vielä nukut!? Kello on jo kaksitoista!" Hän kysyi ja meni vetämään verhot ikkunan edestä. Auringonvalo sokaisi minut ja painoin kasvoni käsiini. "Alahan nyt nousta!" An patisti ja haukotellen nousin ylös. Minua väsytti ihan kauheasti vaikka olin nukkunut kuusi tuntia! "Mitä ajattelit tälle päivälle?" Kysyin verkkaisesti ja vaihdoin vaatteita. Etsin vaaleat farkut ja sinisen t-paidan. "Sinun juhlasi! Kolme yhdessä viikossa!" Hän muistutti. Silloin muistin taas Zaynin! Miksi hän käyttäytyi niinkuin käyttäytyi? Todella ärsyttävää etten tehnyt hänestä loppua! Mutta sinänsä.. Nonii nyt riittää Sirena!! "Ainiin! Joo tottakai" vastasin ja palasin takaisin maanpäälle. "Mitä oikein mietit?" An kysyi kun huomasi poissaolevaisuuteni. En ollut ihan varma kertoisinko.. "Olen vain väsynyt" vastasin ja hymyilin. Lähdimme yhdessä alakertaan ja söimme aamiaista. Isä oli lähtenyt jo pois, luultavasti metsästämään taas. "Lähdetään teille jo nyt! Voidaan ostaa jotain syötävää" ehdotin ja An oli samaa mieltä. Hain lompakkoni ja lähdimme kävelemään aurinkoiselle jalkakäytävälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti