Niall:
Mitä helkkaria täällä tapahtui!? Miten vanha vainoajani voisi olla rakastamani tytön isä!? Miksi minulle kävi aina näin! Kohotin katseeni maasta kun J sanoi:" ..Tapa tyttö tai kuolette kaikki". Luuliko hän että tappaisin Katin!? Ajatuskin sai minut voimaan pahoin.. Mutta miten hän aikoisi tappaa meidät kaikki? "Luuletko että voittaisit meidät kaikki?" Kysyin pilkallista äänen sävyä tavoitellen. Onnistuin aika surkeasti.. "Enhän minä välttämättä voittaisikaan. Mutta siksi kytkinkin pommin tähän taloon.. Kaikki sadan metrin etäisyydellä on mennyttä." J sanoi aivan kuin kertoisi säätilaa. Aikoiko hän räjäyttää pommin jos en tappaisi Katia!? Ympärillämme oli taloja.. Ja niissä oli viattomia ihmisiä perheineen. Mutta en voisi tappaa Katia!! Kinastelin itseni kanssa kokoajan. "No mitäs ajattelit tehdä? Tappaa yhden tytön vai kaikki viattomat ihmiset täältä? Paitsi ettehän te ole viattomia.. Ainakaan kaikki" J hymähti ja me kaikki olimme aika neuvottomia. Vilkaisin Liamiin joka seisoi monen metrin päässä minusta vasemmalle. Hänkin oli hämmentynyt. Eihän tässä ollut mitään vaihtoehtoja! "Luuletko että voisin tappaa Katin?" Kysyin puoliksi vihaisena. J hymyili leveästi. "Kyllä sinä voit!" Hän nauroi ja salamannopeasti viilsi linkkuveitsellään Katin poskeen. Se oli sama poski kuin aikaisemmin.. Kat kirkaisi kivusta ja lyyhistyi maahan. Veri pulppusi hänen sormiensa lomasta kun hän painoi poskeaan. Mieleni valahti yhtäkkiä harvinaisen tyhjäksi. Tiesin vain yhden asian: veren. Kuin hypnoosissa lähdin Katia kohti. "Niall!! Älä!" Kuulin hämärästi Zaynin huutavan. En ymmärtänyt miksi hän varoitti. Se oli vain verta.. Ja sitähän minä tarvitsen!
Katherine:
Kipu poskessani oli polttava! Mutta sillä hetkellä ajatukseni olivat Niallissa! Yritin parhaani mukaan peittää ja tyrehdyttää verenvuotoa mutta Niall lähestyi minua sama hullunkiilto nyt punaisissa silmissään. Tiesin ettei hän haluaisi satuttaa minua..mutta jos he uhraisisivat minut, kaikki olisi hyvin.. Mutta miksi isä tahtoisi tapattaa minut kun Niall oli hänen uhrinsa? Jättäisikö hön muka heidät rauhaan noin vain? Tämä oli ansa! Isä tahtoi että Niall kärsisi tapettuaan ensin minut ja sitten kuolisi itse muiden poikien kanssa! Mutta Niall oli jo luonani! Hän laskeutui hitaasti kyykkyyn eteeni ja oli alle metrin päässä minusta. Hänen silmänsä aivan söivät katseellani minua ja hän oli aivan eri ihminen. Tuntematon ja kylmä.. Täydellinen vastakohta oikealle Niallille. Hän oli vain muutaman sentin päässä kun tiesin mitä tekisin. Aivan yhtäkkiä minä suutelin häntä suoraan huulille. Kasvoni olivat veressä ja ne tahriutuivat nyt Nialliin. Hänen silmänsä avautuivat yhtäkkiä taas normaalin kirkkaan sinisinä. Hän näytti tyystin pöllämystyneeltä ja järkyttyneeltä. Vetäydyin hitaasti pois ja Niall käännähti nopeasti isään päin. "Nyt!" Hän huusi ja salamana hän ja muut pojat syöksyivät isän kimppuun. He kaatoivat hänet maahan ja yrittivät pitää häntä paikallaan. Silloin näin kun isän kädesti tippui pieni ohjaimen näköinen metalli laite.. Se oli aivan varmasti pommin laukaisin! Isä huomasi myös että vehje oli tipahtanut ja yritti nyt saada sen käteensä selvästi laukaistakseen sen. Syöksähdin nujakan keskelle ja sain ensimmäisenä laukaisimen käteeni. Kaikki pysähtyivät ja isä lakkasi rimpuilemasta. "Onko tuo laukaisin?" Paul kysyi. Nyökkäsin. "No nythän te voitte näyttää todellisen luontonne ja tappaa minut!" Isä huusi mielipuolisesti hymyillen taas. "Ei tule tapahtumaan. Kelpaisiko vankila sen sijaan?" Niall kysyi kostonhimoisella äänellä. Harry nousi ja soitti poliisille. Olimme kaikki täysin hiljaa kokoajan kunnes poliisi saapui. He veivät isäni autoon ja muutama mukana tullut ensihoitaja sitoi poskeni. Niall istui kokoajan vierelläni ja piti minua kädestä. Olin todella helpottunut että olimme nyt turvassa. Kerroimme myös poliisille pommista. Pommiasiantuntijat tulivat paikalle ja he poistivat sen talosta. Saimme lopulta lähteä kaikki kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti