~Just me and you~ Part 10

Katherine:
Perhe asia?! Hatarasti nousin seisomaan ja tuiotin J:tä aivan kuten kaikki muutkin. "Mitä tarkoitat?" Niall kysyi haastavasti. "Antakaas kun minä selitän.." J vastasi ja vetäisi itsensä poikien otteista. Hän avasi kypäränsä lukon ja veti sen pois päästään. J oli mustatukkainen, harmaa silmäinen ja hänen kasvoissaan oli useita arpia.. En tajunnut asiaa heti mutta kun J katsoi minuun suoraan, tajusin sen. "Isä?" Kysyin kuiskaten. "Pitkästä aikaa" J vastasi täysin ilmeettömänä. Niall ja muut pojat tuiottivat vain suut auki meitä. "Mitä!? Miten!?" Niall kysyi pahasti järkyttyneenä. J hymyili. "Luuletko että olisin kuollut autokolariin? Minä olen vampyyrinmetsästäjä!" J sanoi omahyväisesti hymyillen. En oikein tajunnut miten tämä oli mahdollista.. Olin pienenä ikävöinyt hyvin paljon vanhempiani ja yhtäkkiä toinen heistä on edessäni.. Mutta hän oli ollut tyystin erilainen kun lapsuudessani. "Meillähän jäi vähän juttu kesken vai mitä Horan?" J kysyi taas hymyillen. Niall oli tyystin ilmeetön. "Mitä täällä tapahtuu!?" Minä vaadin saada tietää. J katsoi minuun hieman inhoten. Ilme järkytti minua. Miksi hän oli tuollainen?! "Minäpä kerron tarinan.. Onhan meillä aikaa!" J naurahti ja rykäisi. "Olin päättänyt ryhtyä vampyyrinmetsästäjäksi kun Katherine oli neljä. Mikä olisi sen parempaa kuin tappaa ja kiduttaa hirviöitä? No kuitenkin pikku tyttäreni oli pahasti tiellä ammatissani joten lavastin autokolarin. Otin Cherylin mukaani." J kertoi. Ihan kuin vereni olisi hyytynyt suonissani. "Äiti?" Kuiskasin taas. Hänen nimensä kuuleminen sai minut kaipaamaan häntä kauheasti. "Aivan! No mutta elimme. Kanadassa tappamassa vampyyrejä noin yhdeksän vuotta. Oli ikävä huomata että Cheryl ei arvostanut ammattiani.. Joten hän oli käytännössä tarpeeton. Palasimme Britanniaan kaksi vuotta sitten. Tapasin heti vastamuuttuneen ystävänne Niallin! Tuo villi ja hillitsemätön peto oli tottakai tapettava. Mutta tehän tiedätte miten kävi?" Isä kertoi ja lopuksi katsahti minuun taas hymyillen. En tiennyt mitä oli tapahtunut ja se näkyi selvästi kasvoiltani. "Voi voi Niall, etkö ole kertonut hänelle? No minä hoidan sen. Olin saanut Niallin ahdistettua kujalle ja oli jo valmiina tappamaan hänet, kun tuo hirviö vielä hyökkäsi kimppuuni. Olin teho osastolla melkein puoli vuotta.. Mutta saithan sinäkin muiston siitä illasta, vai mitä?" J nauroi ja katsoi Nialliin. Niall näytti järkytteelle ja hän katsoi alas. Mistä nyt oli kyse!? "No sitten päätin saada sen hirviön kiinni vaikka mitä tapahtuisi. Keksin lopulta keinon. Cheryl oli jo vuosia ollut hankala ja oli yrittänyt karata luotani. Silloin päätin ettei häntä tarvittaisi. Tapoin hänet ja kuten olin suunnitellut, Niall saapui veren perässä paikalle. Jotenkin hän livahti taas karkuun." Minä en pystynyt hengittämään. Itkin ja panikoin samaan aikaan! Miten isästäni oli tullut psykopaatti murhaaja? Päässäni pyöri ja lyyhistyin nurmikolle. Niall syöksähti heti minua kohden hätääntyneenä mutta J pysäytti hänet. "Eipäs kiirehditä! Jos olisin joku teistä, tekisin täsmälleen niin kuten sanon. Muuten joku saattaa loukkantua" Isä hymyili taas mielipuolisesti. Vedin taas rahisten henkeä ja koetin rauhoittua. Kaikki olivat täysin liikkumattomia. Niall tuiotti minua kauhistuneena ja huolestuneena. "No niin. Nyt te teette niinkuin sanon. Kaikki muut paitsi Horan menevät kuuden metrin päähän." Isä käski ja pelokkaina pojat katsoivat minuun. "Nyt heti!" Isä karjaisi ja pojat tekivät kuten hän oli sanonut. "Hienoa.. Ja nyt.." Isä sanoi ja vetäisi linkkuveitsen taskustaan. "Horan saa tehdä niinkuin hän tekee. Tapa tyttö tai kuolette kaikki."