~The Kiss~ Part 6

Sirena:
"Kenen auto tuo oli?" Isä kysyi siinä silmänräpäyksessä kun avasin oven. Hän oli aina huolissaan jos en ollut metsästyskavereideni kanssa.. "Eräs vanha tuttu, antoi kyydin pois Anin luota" valehtelin ja katsoin maahan. En ollut koskaan ollut hyvä valehtelemisessa joten varmistin etteivät silmäni paljastaisi totuutta. "Ahaa.. No mutta eihän tästä ole kuin alle kilometrin Analeightin talolle" isä vastasi epäillen. Hän käytti myös aina oikeita nimiä eikä ollut monessa vuodessa käyttämään Ania! "Noniin mutta oli ihan kiva tavata hänet näin pikaisesti" hymyilin. Isä katsoi vielä arvellen minua ja hiippailin sitten yläkertaan vaihtamaan vaatteita. Menisin metsästämään Anin kanssa. Vedin päälleni mustat kangas legginsit jotka olivat polvista hieman paksummat ja tiukan harmaan pitkähihaisen. Laitoin veitsen taas vyölleni ja piilotin pikkulinkkarin paitani alle. Ihan armuuden vuoksi jos menettäisin varsinaisen aseeni. Alakerrassa vedin vielä päälle mustan nahkatakin. Yleensä en pukeutunut koko mustaan mutta se oli paras vaihtoehto jos tahtoi olla näkymätön pimeässä.. Isä katsoi telkkaria kuten aina kun oli vapaa-aikaa. Hyvästelin hänet ja lähdin ulos. Vaikka oli päivä olimme metsällä. Yleensä iltapäivän etsimme jälkiä ja suunnittelimme iskua ja yöllä toteutimme sen. Niin aijoimme tehdä nytkin. Tapasimme metsän reunalla Anin kanssa. "Hei! Aloitetaanko heti?" Hän kysyi pukeutuneena kokomustaan kuten minäkin. "Joo mennään! Katsotaan löytyisikö helppo uhri" vastasin. Olin kyllä tietyllä tavalla eri tuulella kuin normaalisti. Yleensä olin jännittynyt ja innoissani mutta nyt jopa hieman pelkäsin Zaynin puolesta. Minä pidin hänestä ja jos hän tulisi Anin tielle.. En voisi estää häntä ilman että paljastaisin tavanneeni häntä! Lähdimme kävellen metsään. Me tiesimme tarkalleen milloin demoni oli liikkunut lähistöllä. Puissa oli isoja ruhjeita, maassa monttuja ja joskus jopa ihmisen palasia löytyi maasta.. Tälläkertaa löysimme puoliksi kaatuneen puun. "Taisi olla jollain huono päivä!" Minä tokaisin ja tarkastin vielä puun. Se oli selvästi murskattu, eikä kaadettu koneella.
Zayn:
Tottakai heti kun saavuin kotiin Xenia juoksi metsästä minua vastaan. Paiskasin auton oven hieman ärsyyntyneenä kiinni ja lähdin kävelemään sisälle päin. "Missä sinä taas olit!?" Hän huusi perääni ja ajattelin että oli parempi pysähtyä. "Kävin ostamassa vähän korjaustarvikkeita.." Vastasin. En ollut niin tyhmä että kertoisin vieneeni metsästäjän syömään.."niin varmaan! Olit poissa melkein neljä tuntia!" Xenia kimitti. Silloin minulla vain napsahti päässä. "Se ei ole sinun asiasi joten painu helvettiin siitä!" Ärähdin vihaisena ja tyrkkäsin häntä kauemmas. Olin taas laittanut liikkeeseen liikaa voimaa ja Xen lennähti mukkelis makkelin maahan. Kirkaisten vihaisesti hän kierähti ylös ja syöksyi minua kohti raivo silmissään. Voi paska. Loikkasin ovesta sisään juuri kun hän oli koskemassa minuun. Ehdin läimäyttää oven kiinni ja kuulin kun saranat rusahtivat törmäyksen voimasta. "Zayn!? Mitä tapahtuu?" Kim kysyi ja juoksi luokseni eteiseen. "Xen vähän kiehahti" minä vastasin viattomasti. Kim katsoi minua tuimasti ja tiesin että hän tiesi minun olevan syypää. Mutta en jaksanut kuunnella Xenin tyhjänpäiväisiä ehdotuksia treffistä. Huono puoli hänen suututtamisessaan oli se että hän oli meistä vahvin. En kyllä tiedä miksi mutta hän saa sellaista tuhoa aikaan ettei tielle tee mieli mennä. Kim tempaisi oven auki ja tarttui heti Xenin käteen. "Xen!! Rauhoitu nyt!" Hän huusi ja yritti pidätellä ystäväänsä. Miten ystävykset pystyivät olemaan noin erilaisia!? Xenia ei kuitenkaan rauhoittunut vaan riuhtaisi itsensä irti ja juoksi takaisin metsään.. Ääliö.. Kim tuhahti ja meni takaisin sisälle. Ei ollut mitään järkeä lähteä hänen peräänsä vaan oli parempi antaa hänen itse rauhoittua. Mutta sitten mieleeni pompahti uusi seikka. Sirena saattoi olla metsässä. Ja jos Xenia kohtaisi metsästäjän. Sydämmeni melkein pysähtyi. En antaisi sen tapahtua! Ajattelematta lähdin juoksemaan metsään.
Analeight:
Olimme jo hyvän tovin tarponeet metsässä ja seuranneet tuhotuiden puiden matkaan. Selvästi joku demoni oli vihaisuuksissaan potkinut niitä. Ja oli hyvä jos minä ja Sirena saisimme sen tapetuksi koska raivopäineb demoni ei olisi kenellekkään hyväksi. Olimme nyt aika sankassa puustossa ja eteenpäin oli aika hankala nähdä puiden takaa. sirena meni edellä ja käsi veitsen kahvalla etenimme hitaasti. "Näkyykö mitään?" Kysyin kuiskaten. Minusta tuntui että olimme lähellä kohdetta koska kuulimme rapinaa. "Ei..eikun.. Tuolla on nainen!" Sirena kuiskasi takaisin ja minä kiristin otettani veitsestäni. Nyt voisi tapahtua ihan mitä vain. Kurkkasin Sirenan olkapään yli ja näin nyt naisen itsekkin. Hän iski nyrkillään puihin jotka rusahtivat kuuluvasti. Demoni oli ihan kaunis mutta irvistäessään raivosta hän oli pelottava. "Mene toiselle puolelle" Sirena käski ja lähdin kiertämään vastakkaiseen suuntaan. Oli helpompi hyökätä kun tultiin kahdesta eri suunnasta. Piilouduin nyt pensaaseen ja odotin sopivaa hetkeä.
Sirena:
Olin demonin etupuolella ja An takapuolella. Nainen näytti pelottavan vahvalle ja aggressiiviselle mutta nyt ei voisi perääntyä.. Vedin veitseni esiin ja ryntäsin pusikostani esiin. Nainen käännähti välittömästi minuun päin ja kirkaisi raivosta. Ehkä tämä oli huono idea. Minä kuitenkin siirryin lähemmäs ja nainen suorastaan loikkasi minuun päin. Näin nopeasti kuinka An oli juoksemassa minua päin. Mutta demoni tyrkkäsi minut kumoon. Lensin parikymmentä metriä puiden seassa ja rysähdin sammalten sekaan. Kipu viilsi selkääni mutta nousin ylös. Nainen ei välittänyt Anista vaan oli seurannut minua. Hän seisoi edessäni hieman pilkallisesti hymyillen. "Nyt on sinun vuorosi kuolla kivuliaasti pikku murhaaja" hän kujersi ja oli juuri iskemässä nyrkkinsä päähäni kun suljin silmäni. Minulla ei ollut tarpeeksi hyvää asetta estää tätä. Veitseni oli kadoksissa ja en voinut liikkua. Kuulin suhahduksen mutta en tuntenut kipua. Avasin silmäni ja näin Zaynin. Nainen oli lyönyt häntä kylkeen kun hän oli hypännyt eteeni. Hän oli pelastanut minut! Mutta Zayn makasi maassa pidellen kylkeään. Aivan varmasti kylkiluut olivat murskaantuneet täysin. "ZAYN!! MITÄ HELVETISSÄ SINÄ MEINAAT!?" Nainen kiljui täyttä kurkkia. Nämä siis tunsivat toisensa.. "Et koske häneen" Zayn kärähti maasta ja nainen näytti kerta kaikkiaan järkyttyneeltä.