~Just me and you~ Part 7

Niall:
Heräsin aamulla käsittämättömään onnentunteeseen. Kat ei pitänyt minua hirviönä! Ja hän selvästi tunsi samoin minua kohtaan kuin minä häneen! Pomppasin suorastaan sängystäni ylös. Olin nukahtanut eiliset vaatteet päälläni joten minun oli pakko löytää jotain muuta puettavaa. Vetäisin vaaleat farkut ja sinisen t-paidan ja riisuin vanhat vaatteeni. Katseeni osui peilin kautta itseeni. Selvästi ja tummana hohtava arpi kulki keskellä rintakehääni, melkein kainalosta kainaloon. En ollut aivan kaikkea kertonut Katille.. Riistin katseeni peilistä ja vedin vaatteet päälleni. Lähdin alakertaan ja kuulin poikien äänekästä naurua. "Nousithan sinä!" Paul nauroi heti kun ilmaannuin olohuoneeseen. "Vähän pakko kai se on" virnistin ja istuin sohvalle. Kaikki muut olivat paikalla paitsi Kat. Harry, Zayn ja Paul pelasivat korttia ja Liam ja Louis söivät juustovoileipiä. Otin itsekkin leipä kasasta yhden. "Tänään on muuten metsästyspäivä" Louis muistutti. Tietyllä tavalla odotinkin sitä! Minusta tuntui että kun Kat oli elämässäni, pystyisin hillitsemään itseäni! Istuimme hiljaisuudessa. Yhtäkkiä sen rikkoi kiljaisu. "Mitä sinä teet!? Päästä irti!". Ponnahdimme kaikki seisomaan ja tajusimme mitä tapahtui. "Kat!" Huusin ja lähdin juoksemaan yläkertaan niin nopeasti kuin pääsin. Muut rynnivät heti perässäni. Olin aivan kauhuissani. Kat merkitsi minulle erittäin paljon ja jos hänelle kävisi jotain.. Hänelle ei saa käydä mitään!! Pamautin Katin huoneen oven auki ja pysähdyin. Huone oli sotkuinen ja tyhjä. Ikkuna repsotti aukinaisena ja vaaleat verhot liehuivat tuulessa. "Mitä helkkaria täällä tapahtuu?" Paul kysyi ja ryntäsi katsomaan ikkunasta. Seisoin aivan liikkumatta. Missä Kat on!? Minun on löydettävä hänet. Pakokauhun omaisesti puristin käteni nyrkkiin. Jos hänet on joku ihminen siepannut, minä kyllä löydän hänet.. "Pojat! Katsokaa tätä!" Zayn huusi yhtäkkiä. Hitaasti käännyin häneen päin. Seinässä, Katin sängyn yläpuolella oli kirjoitusta. 'Hirviöt. J'. Tuiotimme tekstiä hiljaa kokonaisen minuutin. Tiesin kuka J on.. Liiankin hyvin.. "Mitä hän haluaa?" Liam kysyi hiljaa. "Ennemmin mihin hän pyrkii sieppaamalla Katin?" Louis korjasi. Niimpä..luulin että hän oli Amerikassa.. Tai ainakin jossain kaukana. "Lähdetään etsimään!" Minä käskin. Kaikki muut kääntyivät minuun päin. "Mistä?" Harry kysyi ja vilkuili ympärilleen. "En tiedä.. Kaikkialta. Nyt heti!" Vastasin ja lähdin alakertaan. Nappasin kännykkäni mukaani ja menin ulos. Päivä oli pilvinen ja tuulinen.. Harpoin talon toiselle puolelle Katin ikkunan alapuolelle. Maassa ei ollut mitään jälkiä. Ei yhden yhtä jalanjälkeä eikä auton renkaan painaumaa. Minne ihmeeseen Kat on viety? Kuulin että pojat lähtivät etsimään metsästä joten tein samoin. Puiden väleissäkään ei näkynyt mitään. Jopa linnut olivat hiljaa. Minua pelotti ja suututti. Kukaan ei veisi Katia ilman että hän tahtoo lähteä! Aijoin omin käsin pitää huolen että sieppari ei tee samaa virhettä uudestaan..harhailin metsässä tuntikausia löytämättä mitään. Palasin talolle missä muut odottivat. "Ei mitään?" Kysyin ja he pudistivat päätään. Huokaisten menin sisälle ja olohuoneeseen. Olin juuri istunut sohvalle kun tunsin kännykkäni värisevän. Soittajana oli tuntematon numero. "Haloo?" Vastasin täysin välinpitämättömänä. "Niall! Auta minua! En tiedä kuka hän on!! Olen kotonani!! Tulkaa äkkiä!" Kuulin hysteerisen ja itkuisen Katin huudahtavan. "Kat!? Oletko kunnossa?? Mitä tapahtui?!" Kysyin nopeasti ja pomppasin seisomaan. "En! Etsikää Macey Clark.. Hän tietää missä asun!! Tulkaa pian.. Hän on tulos-" Kat ehti sanoa ennen kuin puhelu katkesi.