~The Kiss~ Part 9

Sirena:
Kun aamulla heräsin, Zayn ei ollut vieressäni. Nousin istumaan hieman pöllämystyneenä ja huomasin paperinpalan kädessäni.'huomenta kaunotar. Haen sinut kymmeneltä ja mennään sairaalaan x Zayn'. Hänkin taisi välittää Analeightistä. Hymyilin itsekseni ja katsahdin kelloon. Tottakai kuten aina minulla oli enää vartti aikaa olla valmis lähtemään. Ryntäsin samantien kylppäriini ja melkein revin vaatteet päältäni. Pesin suihkussa hiukseni ja yritin kuivata niitä samaanaikaan kun puin housuja jalkaani. Lopputuloksena oli hieman kosteat hiukset, hutaistu meikki ja väärin päin puettu t-paita. Käänsin paidan oikeinpäin saman aikaisesti kun menin alakertaan. Isä oli poissa ja epäilin että hän oli        juttelemassa Anin äidin kanssa.. Menin kuitenkin pihalle ja näin Zaynin odottavan minua autossaan. Minusta oli ihanaa päästä tapamaan An näin pian ja halusin tietää paranisiko hän täysin. Hyppäsin kyytiin ja kiinnitin turvavyön. "Hei" tervehdin ja hymyilin. "Huomenta unikeko" Zayn vastasi naurahtaen ja lähti ajamaan sairaalalle päin. Huomasin että menimme aikalailla ylinopeutta mutta yhtään poliisia ei tullut. Matkan aikana vilkuilin välillä Zayniä. Hän vaikutti jotenkin hermostuneelle ja vilkuili ikkunasta ympärilleen. "Onko jokin vialla?" Kysyin huolestuneena. Ei Zayn yleensä ollut hermostunut tai levoton.. "Ei, mutta selitän sinulle myöhemmin" hän vastasi ja sai minut kiinnostuneeksi. Tämä oli varmasti tärkeä asia. Ajatukseni kuitenkin siirtyivät sairaalaan kun kaarroimme sen pihaan. Nousimme autosta ja kävellessämme Zayn otti kädestäni kiinni. Minulle tuli mukavan turvallinen ja lämmin olo. Nyt tiesin etten vain pitänyt hänestä. Minä todellakin rakastin tätä mysteeristä ja ihanaa poikaa. Painauduin häneen lähemmäs ja menimme yhdessä aulaan. Saimme Anin huoneen numeron ja etsimme sen sokkeloisesta sairaalasta. Minä menin ensimmäisenä ovelle ja koputin. Odottamatta vastausta raotin ovea varovasti ja kurkistin sisään. An makasi leveällä sairaalasängyllä tuntematoman näköisenä. Hänen koko kasvonsa toista silmää lukuunottamatta oli peitetty siteillä ja hänen käsissään oli kiinni monenlaisia koneita ja tiputuspussi. "An! Miten voit?" Kysyin heti ja menin peremmälle. Istuimme Zaynin kanssa vierekkäin hänen oikealla puolellaan sijaitseville tuoleille. "Sirena?" Kuului vaimea, karhea ääni siteiden takaa. "Minä tässä!" Vastasin innokkaasti ja puristin häntä hellästi kädestä. Anin toinen silmä katsoi ensin minun kasvojani ja sitten Zayniä. "Kuka?" Hän kysyi. Käännyin katsomaan myöskin Zayniä. "Tässä on Zayn. Hän pelastisinun henkesi silloin metsässä" selitin. Olisikohan Anille liikaa jos kertoisin että hänet pelasti demoni? Ellei hän jo tajunnut sitä.. "Demoni?" Hän kysyi juuri kun olin saanut ajateltua loppuun. Zayn nyökkäsi ja Anin silmä laajentui. "Kiitos" hän lopulta kuiskasi hiljaa ja Zayn hymyili hänelle lämpimästi. No nyt oli yksi ihminen joka ei aikonut tappaa Zayniä! "Mitä lääkärit sanoivat? Tuletko kuntoon?" Kyselin. An pisti silmänsä kiinni ja oli hetken hiljaa. "Minulle sanottiin että... Kasvoni eivät tule olemaan samallaiset enää.. Eikä.. Minulla ole enää toista silmää" hän kuiskasi hitaasti. Oliko hän yksisilmäinen? An oli aina ollut se koulun kaunein tyttö.. Ja nyt se demonin hyväkäs oli murskannut hänen kasvonsa. Viha ja kostonhimo riehuivat sisälläni mutta kumarruin varovasti halaamaan Ania. "Ei se mitään. Eihän kukaan edes tarvitse toista silmää! Ja jos tulet muuten kuntoon sehän ei haittaa mitään!" Sanoin yrittäen hieman piristää häntä. Kuulin vaimean naurahduksen hänen suustaan ja tiesin että olin onnistunut. "No toivotaan niin" hän vastasi. Silloin Zayn naputti minua olkapäälle. Käännyin ympäri ja näin hänen lukevan viestiä kännykästään. "Mitä nyt?" Kysyin ja kumarruin lähemmäs häntä. "Meidän pitää lähteä. Voit tulla takaisin myöhemmin" hän vastasi huolissaan taas. Mikä oli noin tärkeää? No mutta voinhan minä aina tulla tänne uudestaan. Hyvästelimme Anin joka näytti olevan paremmalla tuulella ja palasimme autolle. "Miksi tämmöinen äkkilähtö? Mitä tapahtuu?" Kysyin kun lähdimme pois sairaalan pihasta. "Käskin Harryn pitämään silmällä kotiasi. Ja    hänen kimppuunsa hyökättiin" Zayn vastasi. "Mitä!? Kuka!" Kysyin yllättyneenä. Zayn katsoi minua silmiin ja tiesin kuka sen teki. "Xenia etsii sinua".