Katherine:
Minut oli sidottu käsistäni ja jaloistani olohuoneeni tuoliin.. Oli ihmeellistä että tämä J, kuten hän itseään nimitti, oli tuonut minut kotiin. Mistä hän voisi tietää missä asun? Olin tällähetkellä yksin. Olin hetki sitten kuullut kun J oli mennyt ulos. Käänsin päätäni nähdäkseni ympärilleni. Viiltävä kipu hohkasi heti jokapuollelle kehooni kun liikutin niskaani. J oli lyönyt minua poikien talossa jollain kivikovalla suoraan takaraivon ja niskan tuntumaan. Sen jälkeen heräsinkin täällä.. Kumpa vain Niall ja muut tulisivat pian.. Sain soitettua heille kotipuhelimestani. Olin kaatanut tuolini ja raahautunut eteispöydän luo. Sain irrotettua käteni ja soitin heille. Huono puoli ideassani oli se että J oli tullut paikalle kesken kaiken. Hän oli vienyt minut aika kovakouraisesti takaisin olohuoneeseen ja naulannut tuolin kiinni lattiaan! Olin siis tällähetkellä täysin liikunta kyvytön.. Minua pelotta itseasissa todella paljon! Vaikka yritin ajatella fiksusti ja miettiä sunnitelmaa, paniikki alkoi ottaa valtaa! En tiennyt kuka J oli. En tiennyt mitä hän aikoi. Enkä tiennyt selviänkö täältä hengissä! Taas kesken mietteideni kuulin etuoven aukevan. J palasi.. Hän tuli olohuoneeseen luokseni. Hän oli aika pitkä ja roteva sekä hänen kasvojaan peitti kypärän tapainen suoja. "Toivottavasti pienet hirviö ystäväsi tulevat pian.. Tai jos he edes haluavat sinut takaisin!" J hymisi muutetulla äänellään. Kypärässä oli varmaan jokin laite joka muutti hänen äänensä tietokoneella muokatun kuuloiseksi. Olin hiljaa.. Niimpä.. Haluavatko he minut takaisin?
Niall:
"Miten ajattelit löytää Macey Clarkin?" Kuulin Liamin kysyvän selkäni takana. Mietin hetken ja tuiottelin ikkunasta ulos. "Soitetaan numeropalveluun! Ne kertovat osoitteita myös!" Vastasin yllättyneenä siitä miksi en ollut aikaisemmin keksinyt moista! "Kokeillaan!" Louis huudahti ja minä näpyttelin numeropalvelun numeron. "Eikö meidän kannattaisi kysyä Katin osoitetta? Mitä järkeä on tuhlata aikaa etsimällä Maceytä?" Zayn kysyi yhtäkkiä. Niimpä! "Numeropalvelu, miten voin auttaa?" Kuulin naisäänen vastaavan. Katsoin pikaisesti Zaynia. "Öh.. Haluaisin osoitteen." Vastaisin kömpelösti. "Selvä. Osoitteen omistajan etu-ja sukunimi?" Nainen kysyi. Emme tienneet Katin sukunimeä.. "Macey Clark.." Sanoin hitaasti ja pettyneenä. Aikaa kului kokoajan, enkä voinut olla varma että Kat olisi kunnossa. Nainen antoi osoitteen ja kirjoitimme sen äkkiä ylös. "Nonii! Nyt lähdetään!" Minä huusin ja lähdimme koko porukka autoon. Paul ajoi taas ja minä väkisin tahdoin etupenkille. Maceyn koti ei ollut kovin kaukana, vain noin kymmenen kilometrin päässä kotoamme. Ajoimme aika reilusti ylinopeutta, ja onneksi kaikki poliisit tuntuivat kadonneen. Kurvasimme lopulta Maceyn omakotitalon pihaan ja rynnimme pois autosta. Olin ensimmäisenä ovella ja pimpotin ovikelloa. Ovi aukesi ja punatukkainen lyhyt tyttö tuiotti meitä kummissaan. "Öö.. Hei!" Hän tervehti. "Hei! Tiedätkö missä Kat asuu?" Kysyin samantien. Maceyn kulmat kurtistuivat ja hän näytti siltä että paiskaa kohta oven kiinni neniemme edestä. "Saatan tietääkkin. Mitä te sillä tiedolla teette?" Hän kysyi uhmakkaasti. Huokaisin ärtyneenä. Meillä ei ollut aikaa hidasteisiin! "Olen hänen poikaystänsä ja meidän pitää löytää hänen luokseen!" Suorastaan ärähdin hänelle. Macey katsoi minua päästä varpaisiin. "Ihanko totta? Kat ei ole maininnut minulle mitään asiasta." Hän vastasi hitaasti, aivan kuin tahallaan ärsyttäisi minua! "Tämä onkin aika tuoretta! Saisinko sen osoitteen nyt heti?!" Kysyin vihaisena. "Ette te tarvitse osoitetta. Menkää tätä katua ihan loppuun saakka ja Katin talo on ensimmäinen niistä beigen värisistä. Postilaatikossa lukee Collins." Macey lopulta neuvoi ja me ryntäsimme heti takaisin autoon. Ajoimme melkein satasta mutta minua ei kiinnostanut! Kat on lähellä! Hänet on löydettävä! Näimme heti tien päässä beigen talon joka oli selvästi Katin. Missään ikkunassa ei palanut valo.. Ryntäsimme kuitenkin etuovelle ja minä tartuin ovenkahvaan. Kun väänsin sitä kuulin tuulen huiskahduksen. Yläpuoleltani tippui häkki ja jäin yksin sen alle. Kalterit olivat rautaa enkä pystynyt tekemään mitään!! Pojat yrittivät nostaa sitä yksissä tuumin päältäni mutta se ei hievahtanutkaan. Oli jo tarpeeksi hirveää että Kat oli vanki, mutta nyt olin minäkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti