sunnuntai 26. toukokuuta 2013

~The Kiss~ Part 7

Analeight:
Olin paniikissa kun nainen hyökkäsi Sirenan kimppuun. Juoksin heidän peräänsä metsään veitsi kädessäni. En antaisi itselleni anteeksi jos Sirenalle tapahtuisi jotain!! Onneksi näin heidät parinkymmenen metrin päässä minusta. Mutta siellä oli poikakin. Pysähdyin enkä oikein ensin tajunnut mitä oli meneillään. Nainen huusi pojalle ja kylkeään pidellen poika nousi ylös. Voi ei!! Poikakin on demoni!! Sirena on pulassa! Juoksin vain niin kovaa kuin pääsin kohti naista joka oli sopivasti selkä minuun päin. Hän oli keskittynyt poikaan eikä huomannut minua. Näin Sirenan huomaavan minut ja hänen silmänsä laajentuivat kauhusta. Iskin veitseni naisen selkään niin kovaa kuin pystyin. Demoni kirkui vertahyytävästi ja kääntyi ympäri. Veitseni jäi hänen selkäänsä ja olin aseeton. "Minä tapan sinut!" Nainen murisi ja löi minua kasvoihin. Tunsin niin kovaa kipua etten voinut edes huutaa. Kaaduin maahan sokeana ja tunsin rusahduksia kasvoissani. Koko naamani oli tulessa enkä voinut avata silmiäni.
Sirena:
Analeight ei ehtinyt reagoida demonin liikkeisiin. Kuulin kuvottavan rusahduksen kun naisen nyrkki murskasi Anin kasvoja ja veri roiskui ympäriinsä. En voinut tehdä mitään. Olin shokissa. Mutta näin kuinka Zayn hyppäsi naista päin ja tyrkkäsi hänet pois Anin luota. Silloin tajusin toimia. Polvistuin Anin luo ja meinasin oksentaa. Hänen kasvonsa olivat tuntemattomat. Murskatut. Niistä ei erottanut kasvonpiirteitä, osittain veren takia. "An!! Sano jotain oikeasti!! Et kuole nyt!" Minä nyyhkytin ja yritin tunnustella pulssia. Se oli heikko mutta tuntui kuitenkin. Käännyin ympäri enkä nähnyt Zayniä tai naista. Mitä tapahtui? Mutta en voinut miettiä sitä. Varovasti riisuin takkini ja kiedoin sen Anin kasvoille. Minulla ei ollut ensiaputarpeita mikä oli huono juttu. Veren vuoto oli toivottoman runsasta. Olin itsekkin jo verinen kun yritin nostaa Analeighin istumaan. Lähdin vetämään häntä kainaloista. Ei ehkä paras idea mutta hänet oli saatava hoitoon. "An, pysy hereillä! Tee jotain jos kuulet minut!" Minä yritin saada hänet reagoimaan. Pysähdyin ja odotin jotain elonmerkkiä. Hän kohotti sormeaan hitaasti mutta selkeästi. "Hyvä An!! Ei tämä ole niin paha homma kuin luulet! Olemme kohta sairaalassa" minä yritin rauhoitella. Olin hieman rauhallisempi kun tiesin että hän kuuli minua. Raahasin häntä mahdollisimman varovasti puiden seassa. Yhtäkkiä kuulin puhetta. "Anna hänet minulle". Käännähdin äänen suuntaan ja tiesin heti kuka puhui. "Zayn. Missä se ämmä on?!" Kysyin vihaisena. "Älä huolehdi hänestä. Anna hänet minulle. Vien hänet sairaalaan nopeammin kuin sinä" Zayn vastasi ja tuli varovaisesti likkuen lähemmäs. Hänkin oli loukkaantunut. Mutta An tarvitsee apua nyt. Ja minun oli luotettava häneen. Ojensin Anin lähemmäs häntä ja Zayn nosti hänet hyvin varovaisesti syliinsä. "Hänelle ei käy mitään" Zayn kuiskasi ja katsoi minua silmiin. Ja minä uskoin häneen. Zayn katosi puiden siimekseen nopeasti vaikka hänellä oli murtuneita kylkiluita. En tahtonut että Anille käy mitään. Mutta en tiedä miten selittäisin tämän muille. Voisin sanoa että hoidin hänet itse sairaalaan eikä Zayn edes ollut paikalla. En missään nimessä kertoisi hänen auttaneen minua. Juoksin loppumatkan kotiin ja ryntäsin heti sisään. "Hei!" Isä huusi iloisesti sohvalta. "Demoni hyökkäsi Anin kimppuun!! Vein hänet sairaalaan ja lähden sinne nyt itsekkin!" Kiljuin samalla kun juoksin yläkertaan. Kuulin rysähdyksen ja sen jälkeen askelten jyminää portaissa. Revin veriset vaatteeni pois ja heitin hupparin ja toiset farkut jalkaani. "Mitä tapahtui!?" Isä huusi ja tuli huoneeseeni pelästyneenä. Selitin hänelle kiireesti samalla kun rynnimme kummatkin ulos ja autoomme. En tietenkään maininnut Zaynia. Isä painoi tallan pohjaan ja olimme sairaalalla muutamassa minuutissa. Juoksimme sisään ja kysyin Anista aulan tiskiltä. "Valitettavasti neiti Bost on leikkauksessa eikä häntä voi tavata ennen huomista." Nainen kertoi. Toivottavasti hän olisi kunnossa.. "Me emme saa jäädä tänne. Meidän pitää mennä kotiin" Isä sanoi hiljaa ja veti minut kainaloonsa. Läjdin vaitonaisena hänen mukaansa. Huomenna tapaisin Anin. Ja hän on aivan varmasti kunnossa. Minä tiedän sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti