~Bad Boy Styles~ Part 18

Emily:
Aloin hitaasti tulla tajuihini. En jaksanut avata silmiäni, mutta yritin kuulostella ympäristöäni. Makasin jollain pehmeällä, ehkä sängyllä. Ympäriltäni kuului vaimeaa puhetta.
"Harry jumalauta mitä olet tehnyt! Sinun piti tappaa hänet!"
"Turpa kiinni Lou! Tiedän, mutta en voinut! Äläkä kysy miksi koska et halua tietää!"
Olinko minä kolmikon kanssa? Viimeinen muistikuvani oli Harry joka hyökkäsi kimppuuni kadulla. Oliko se ollut kuvitelmaa vai totta? Päätin ottaa siitä selvää.
Varovasti raotin silmiäni ja kirkas valo häikäisi minut heti. Myös kiista lähelläni loppui.
"Emily? Oletko kunnossa?" Harry kysyi ja hän siirtyi näkökenttääni.
"Varmaan" vastasin aristellen kurkkuani. Oliko minulla flussa, vai miksi kurkkuuni yhtäkkiä alkoi sattumaan? Avasin silmäni lopulta apposen auki, ja kohottauduin kyynerpäitteni varaan.
Makasin leveällä parisängyllä ja Harry istui vieressäni. Huoneen toisella laidalla seisoi Louis ja Isabella. Kumpikin näytti jurolta.
Harry seurasi liikkeitäni katseellaan ja näytti huolestuneelle. Minä en puolestani käsittänyt mitä oli tapahtunut. Miksi olin tuntemattomassa talossa? Ja kuinka kauan olin ollut tajuttomana?
"Harry. Mitä sinä olet tehnyt minulle!?" Kysyin hilliten ääntäni, vaikka olin aika vihainen. Harry näytti tuskastuneelle. Silloin minä tajusin. Vaikka se kuulosti pähkähullulle. Harryn viettely. Hyökkäys kimppuuni. Hän puri minua kaulaan!
"Sinä olet vampyyri." Totesin koleasti. En ollut mitenkään taikauskoinen mutta tapahtumille ei löytynyt mitään parempaakaan syytä!
Harry:
Emilyn toteamus leijui mielessäni.
"Napakymppi" hymähdin ja väläytin hänelle hymyn. Toivoin ettei Emily pelkäisi tai vihaisi minua nyt. Minä todellakin halusin hänen elävän ja halusin olla hänen kanssaan, vaikka se olisikin vaikeaa.
"Ja tottakai siskosi ja loppu kolmikkokin on vai mitä?" Emily kysyi osoittaen sanansa nurkassa lymyileville Loulle ja Bellille. Molemmat nyökkäsivät mitään sanomatta.
"Emily.. Minä tein virheen kun.. Öh yritin tappaa sinut. Minä en halua sitä" kerroin ja Emily sulki silmänsä. Vaikenin ja vain odotin hänen reaktiotaan.
"Miksi? Oliko tämä kaikki vain teeskentelyä että saat lopulta minut ahdistettua nurkkaan ja tapettua?"
"Ei! Tai alkuperäisen suunnitelman mukaan kyllä, mutta minä vähänniinkuin vahingossa.. Rakastuin oikeasti"
Emilyn silmät rävähtivät näiden sanojeni jälkeen auki. Minä tunsin jotenkin olevani hieman epävarma Emilyn seurassa. Hänelle en voinut valehdella kuten kaikille muille olin tehnyt. Häntä en voinut taivuttaa tahtooni kuten opettajia. Emily oli erilainen.
"Oikeasti?" Emily kysyi ja iskosti silmänsä omiini. Nyt tai ei koskaan. Kumartuin lähemmäs ja painoin lempeästi huuleni Emilyn vastaaville. Ja minä todella tarkoitin sitä. Emily vastasi suudelmaan hitaasti, ja kietaisi lopulta kätensä ympärilleni. Olisin voinut räjähtää onnesta.



Lyhkänen mutta huomenna tulee toivottavasti uutta :)