~ Can You Be My Angel?~ Part 9

Tim:
Viiden jälkeen, kun pääsin töistä, ajoin suoraan kotiin. Blair olisi jo päässyt koulusta, ja todennäköisesti tehnyt illallista. Mutta kun kaarsin pihaan, jouduin kurtistamaan kulmiani. Talo oli pimeänä. Blair tiesi, että hänen oli ilmoitettava jos aikoi olla jossain koulun jälkeen.
Sisälle mennessäni huomasin vielä ärtymykseni aamuisen roskapussin oven pielessä. Mikä sitä tyttöä riivasi? Viime viikot, herttainen ja tunnollinen tyttö oli muuttunut käsittämättömäksi. Johtuiko kaikki siitä, että Liam oli ollut poissa kuvioissa pitemmän aikaa? Päätin soittaa tytölle välittömästi. Ei sitä ikinä tiedä missä hän voisi olla.
"Blair täällä! Jätä viesti, niin soitan sinulle pian!" Hänen vastaajansa nauroi, vanhan Blairin tapaan. Tyttö saisi kuulla kunniansa kun tulisi kotiin.

Blair:
Seisoin hämärällä kadulla ja yritin kerätä rohkeutta. Jack oli käskenyt minun mennä tapaamaan jotain rikollisjengiä. He olisivat kuulemma kujilla iltaisin. Minua pelotti tosi paljon, mutta tuntui kuin jalkani vain kuljettivat minua eteenpäin, vasten tahtoani. En nähnyt kunnolla eteeni, mutta kuulin matalaa muminaa.
"Jack lähetti sinut eikö vain?" Miehen ääni kysyi ja joku vetäisi minut lähemmäs hupparini hihasta.
"Joo" vastasin ääni täristen.
"Olet sitten mukana. Ja teet niinkuin kaikki muut." Sama mies käski.
"Pitää katsoa pystytkö mihinkään" karhea naisääni kysyi ja joku sytytti taskulampun päälle. Näin heidät kaikki nyt. Porukassa oli viisi jäsentä. Karhea ääninen nainen oli lyhyt, tatuoitu ja viekkaan näköinen. Loput olivat miehiä. Kaikki pitkiä ja vaarallisen näköisiä.
"Tee ryöstö. Hakkaa ohikulkija ja vie rahat" Eräs korstoista käski, ja nainen hymyili epäystävällisesti. Hakata joku!?!? En minä voisi hakata ja ryöstää jotakuta täysin viatonta!
"Sanokaa vain kuka" suuni sanoi. Jäin järkyttyneenä paikalleni. En sanonut tuota!! Suuni liikkui omia aikojaan!
"Seuraava henkilö joka kävelee ohi" nainen hymyili ja heilautti kättään kadulle päin. Käännyin paniikissa ympäri. En halunnut tehdä tätä, mutta minusta tuntui etten voinut hallita kehoani. Mihin olinkaan sotkenut itseni?
Seisoin kujan päässä, tarkkaillen katua. Olisin halunnut juosta kotiin ja piiloutua peittoni alle, mutta vartaloni seisoi paikallaan. Silloin näin uhrini. Minua kohti käveli vaalea, minua ehkä muutaman vuoden vanhempi poika. Hän ei vielä voinut nähdä minua, sillä odotin varjoissa. En todellakaan halunnut tehdä tätä.
Ennenkuin edes tajusin, olin loikannut esiin piilostani. Poika seisahtui eteeni, yllättyneen näköisenä. Seisoimme vastakkain noin sekunnin. Sen jälkeen nyrkkini iskeytyi pojan leukaan. Minä en itse tehnyt mitään. Jokin liikutti käsivarsiani, kun kiskaisin hämmentyneen pojan pään alemmas ja iskin häntä kasvoihin polvellani. Inhottava rusahdus kertoi selvästi, että pojan nenä oli murtunut. Poika kaatui asfaltille ja puristi kasvojaan käsillään.
"Mitä vittua sä teet!?" Hän huusi, yrittäessään päästä ylös. Suruttomasti jalkani iskeytyi hänen kylkeensä. Rusahdus kajahti ilmoille kun kylkiluut rusentuivat. En voinut itselleni mitään. Minä hakkasin poikaa niin kauan, kunnes hän valahti hervottomaksi.
Kiivaasti hengittäen katsoin käsiäni. Olin yltäpäältä veressä. Mitä minulle oli tapahtumassa? Pystyin taas yhtäkkiä hallitsemaan itseäni, toisin kuin hetki sitten.
"Bravo!! Pentuhan oppii!" Nainen nauroi ja tuli varjoista luokseni. Tottuneen oloisesti hän tyhjensi ilmeisesti tajuttoman pojan taskut.
"Kokonainen satanen! Ei huonompi ekaksi kerraksi!" Hän kehui. Muutkin tulivat pois kujalta ja toivottivat minut tervetulleeksi jengiin. Mutta en hallunnut olla siinä. Minusta tuntui, että ainakun minun piti tehdä jotain mitä Jack haluaisi, vartaloni tekisi sen ilman lupaani. Minun vartaloni oli hänenkin hallinnassaan.


Heiii, ketkä on saanu liput jollekki keikalle?:D ite meen todennäkösesti 13. päivä Tukholmaan!!!