~Can You Be My Angel?~ Part 2

Blair:
Kysyin myöhemmin tekstarilla lupaa iskältä ja onneksi hän vastasi myöntävästi. Tiesin että hän piti Liamista, joten ei hän olisi rohjennut pilata iltaani.
Koska minulla oli pitkät, suklaan ruskeat hiukset, ajattelin kihartaa niitä hiukan. Lisäksi puin päälleni vaalean kesämekon, ja ripustin kimaltevan korun kaulaani. Olin aika ujo ja pidin kaikestä tyttömäisestä ja söpöstä. Näytin siis aika tyttömäiselle mekossani ja lainekiharoissani.
Meikkasin kohtuu kevyesti ja viimeistelin olemuksen suihkauksella lempi hajuvettäni. Kello olikin jo tikuttanu lähelle kahdeksaa, joten pakkasin pieneen laukkuun kaiken tarpeellisen. Liam oli aina ajoissa joten en halunnut itse myöhästyä.
Juuri kahdeksalta kuulin kolme näpäkkää koputusta ovelta ja kiiruhdin avaamaan. Siellä Liam odotti, mustiin farkkuihin ja vaalean siniseen kauluspaitaan pukeutuneena minua.
"Moi!" Minä tervehdin ja hymyilin leveästi. Liam vetäisi vaaleanpunaisen ruusukimpun selkänsä takaa ja ojensi sen minulle.
"Moi, hyvää vuosipäivää!" Liam toivotti hymyssä suin ja suuteli minua. Olin onnenpekka kun minulla oli poikaystävänä Liam. Aina yhtä huomaavainen ja suloinen.
Enne lähtöämme kävin viemässä kukat sisälle maljakkoon. Ne olivat tosi kauniita, ja Liam oli tiennyt täydellisesti mistä pidän. Otin laukkuni ja menimme yhdessä Liamin autolle.
Tivoliin ei ollut pitkää matkaa, mutta autolla oli silti mukavempi mennä kuin kävellen. Puhuimme kaikesta tavallisesta: koulusta, musiikista ja meidän suhteestamme. Emme olleet riidelleet koko vuoden aikana paria kertaa enempää. Eikä yksikään niistä riidoista ollut niin paha, että kumpikaan meistä olisi tosissaan suuttunut.
Liam parkkeerasi autonsa tivolin parkkipaikalle ja menimme käsikädessä lipunmyynti tiskille. Herrasmiehenä Liam tarjoutui maksamaan lippumme, vaikka olin itsekkin ottanut rahaa mukaan.
"Minne haluaisit ensimmäisenä?" Hän kysyi kun pääsimme porttien sisäpuolelle. Laitevalikoima ei ollut kovin kattava, mutta lempparini löytyi kyllä.
"Mennään mini vuoristorataan!" Huudahdin heti.
Seuraavat kolme tuntia juoksimme eri laitteissa. Minulla oli tosi hauskaa, ja tajusin hetki hetkeltä kuinka paljon rakastinkaan Liamia. Koko vuosi oli ollut täydellinen hänen takiaan!
"Blair, käydäänkö viimeisenä maailmanpyörässä?" Liam kysyi, kun kello läheni yhtätoista. Oli pimeää ja laitteiden kirkkaat valot vilkkuivat joka puolella. Maailmanpyörä oli tosi iso ja korkea, ja se oli koristeltu hienoilla valo lyhdyillä. Se olisi mahtava lopetus tälle illalle!
"Joo mennään!" Vastasin innoissani. Riensimme jonoon ja onneksi pääsimme melkein heti omaan 'kuppiimme'. Laite pyöri hitaasti, ja nosti meitä kokoajan ylemmäs.
"Blair" Liam kutsui yhtäkkiä. Käänsin katseeni kaupunkista ja kohotin kulmakarvojani kysyvästi.
"X-Factor hakee kilpailijoita taas. Näin ilmoituksen tänään netissä! Ja minä ajattelin että voisin mennä uudestaan. Simon sanoi ettei minun pitäisi luovuttaa" Liam kertoi ja näin kuinka innostus pilkehti hänen silmissään. Minä olin ristiriitainen tämän asian takia. Toisaalta minä halusin että hän tavoittelisi unelmaansa! Hän oli laulanut minulle useasti, enkä ole koskaan löytänyt täydellisempää ääntä. Hänellä oli oikeasti loistava ääni, ja tiesin että hän pääsisi pitkälle. Mutta toisaalta pelkäsin että menettäisin hänet. Hän tulisi kuuluisaksi ja se veisi hänet luotani. Mutta en halunnut pidätellä häntä.
"Sitten sinun täytyy mennä! Milloin koe-esiintyminen on?" Kysyin ja hymyilin. Liam näytti ilahtuvan reaktiostani ja kiiruhti vastaamaan.
"Ylihuomenna jo! Mutta tiedän jo kappaleen! Sopisiko Cry me a river?" Hän vastasi ja minusta kappale oli täydellinen. Nyt jos koskaan olisi Liamin mahdollisuus onnistua!
"Se on tosi hyvä! Saanhan minä tulla mukaasi koe-esiintymisiin?" Kysyin naurahtaen. Liam vetäisi minut itseään vasten ja halasi hellästi.
"Saat. Toivottavasti saat olla minusta ylpeä!" Hän kuiskasi ja naurahti. Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja olin itseasissa itsekkin innoissani tulevasta. Liamilla oli mahdollisuudet artistin uraan!