~Bad Boy Styles~ Part 34

Isabella:
Painoin käden suuni päälle. En voinut uskoa näkemääni.. Seisoin vain paikallani, kun Louis kumartui alemmas.
"Emily? Kuuletko minua?" Lou kysyi varovaisesti ja kosketti Emilyn olkapäätä. Vedin silloin yhtäkkiä ilmaa nenän kautta sisään. Makean veren huumaava tuoksu iski minuun kuin veitsi. En voinut hallita sitä. Olisin vaaraksi. Mutta se oli verta. Tuiotin Emilyn runsaasti vuotavaa selkää ja näin sivusilmälläni Louisin asettuvan väliimme.
"Bell, sori" hän sanoi ja ripeällä liikkeellä töytäisi minut monen metrin päähän. Tiesin mitä minun piti tehdä. Yritin vain keskittyä raikkaaseen tuulen tuoksuun ja pinkaisin juoksuun. Louis selviäisi itsekseen, sillä hän kestäisi verta paremmin kuin minä. Halusin päästä mahdollisimman kauas etten vain aiheuttaisi vaikeuksia.
Harry:
"Zayn! Olen kuullut että osaat piirtää!" Emily kailotti ja minä vilkaisin vähän vaivaantuneeseen Zayniin. Emily oli koko illan pälpättänyt turhia ja minusta oli alkanut tosiaan tuntua ettei kaikki ole hyvin. Emily ei ollut tuollainen..
"No joo" Zayn myönsi ja heti Emily käski hänet näyttämään.
Olimme istuneet koko ajan olohuoneemme sohvilla, ihmetellen ja odottaen Louisin ja Isabellan paluuta. En tiennyt minne he olivat menneet, mutta eihän se sinänsä minun asiani ollut..
Emily nojautui viereeni ja painoi päänsä olkapäätäni vasten. En reagoinut liikkeeseen mitenkään. Tämä ei ollut oikein. Jotakin oli tekeillä, mutten osannut kuvitella mitä!
"Harry, voidaanko mennä ylös?" Emily kysyi kuiskaten. Nyökkäsin vaiteliaasti. En tiennyt mitä hän yritti, mutten aikoisi kohdella häntä Emilynä. Koska olin varma ettei hän voinut olla Emily!
Kiipesimme portaat ylös ja Emily veti minut kädestä pitäen huoneeseeni. Istuin sängylle ja Emily jäi seisomaan oven luo.
"Mitä tämä oikein on?" Kysyin lopulta ärtyneenä. Emily näytti hieman kummastuneelta.
"Mitä tarkoitat!? Etkö ole iloinen että olen kanssasi ja että löysit minut!" Hän kivahti takaisin.
"Et ole Emily." Totesin. Naisen kasvoilla välähti viha. Kuka hän oli?
"Voisit nyt kertoakkin mitä helvettiä täällä on meneillään?!" Karjaisin yhtäkkiä raivostuneena. Pomppasin ylös ja tartui naisen ranteeseen tiukasti.
"Sinuna ottaisin rauhallisesti. Rakas Emilysi ei taida voida oikein hyvin"
Jähmetyin paikalleni. Missä hän oli?
"Hyvä. Nyt päästät minusta irti jos hän on sinulle niin tärkeä" nainen määräsi. Irrotin otteeni konemaisesti. Olin ollut niin tyhmä. Emily voisi olla vaarassa. Pahasti loukkaantunut ja kaukana. Vain koska minä uskoin naurettavan tarinan.
"Emily saattaa selvitä vahingoittumattomana jos teet kuten sanon"
Seisoin vain paikallani, järkyttyneenä omasta käytöksestäni. Mutta jos Emily oli kunnossa, voisin vielä löytää hänet. Nainen käveli hitaasti ympärilläni, nauttien vallastaan.
"Kuolisitko hänen puolestaan?"
"Kyllä" vastasin epäröimättä. Nainen naurahti ja hän painoi käteeni jotakin. Katsoin alas ja olin saanut käteeni vahvan näköisen veitsen.
"Emily pysyy vahingoittumattomana jos uhraat itsesi hänen puolestaan" Nainen hymähti.
Lupaisiko hän tehdä niin? Tekisin sen, jos Emily vain saisi elää..