~Bad Boy Styles~ Part 36

2 kuukautta myöhemmin

Emily:
"Emily! Kello on jo paljon!" Äidin ääni käski lempeästi ja ikkunasta tulviva auringon valo sokaisi minut. Pyyhkäisin hiukset kasvoiltani ja kohottauduin olkapäideni varaan. Tänään oli vihdoin ensimmäinen päivä jolloin sain mennä kouluun. Olin ollut sairaalassa melkein kuukauden selkäni takia, ja hoidon jälkeen minun piti vielä ottaa rauhallisesti toinen kuukausi. Selkäni oli parantunut hyvin, lukuunottamatta useita pitkiä arpia. Käsissäni ja olkapäissänikin oli muutama haalea arpi, mutteivät ne olleet mitään selkään verrattuna. Harry oli saanut minut onneksi kohtuu ajoissa hoitoon ja verensiirtoon. Ei olisi mennyt kauaakaan ennen kuin olisin kuollut verenhukkaan ilman hoitoa. Mutta tottakai Harry oli raivostunut huomatessaan millaiset jäljet hänen äitinsä oli minuun jättänyt, ja hän oli vannonut hoitavansa Annan kauas täältä. Minä olin tuosta ilmoituksesta iloinen sillä minun ei tehnyt mieli tavata häntä uudestaan..
Nousin sängystä ja aloin venytellä. Minulla oli kummallinen kuntoutus ohjelma johon kuului venyttelyä, uintia ja vielä kerran venyttelyä. Selkä piti kuulemma saada liikkeelle, että arvet eivät haittaisi tulevaisuudessa.
Kun olin aikani heilunut ja kurotellut varpaisiini, pukeuduin, meikkasin ja laskeuduin alakertaan. Vanhempani olivat tietenkin saaneet suunnattoman kohtauksen kuullessaan että olin vakavasti loukkaantuneena sairaalassa. Vammojen syyksi kerroin kohtaamisen karhun kanssa. Selitys kuulosti typerälle, mutta ainakin kaikki hoitajat nielivät sen..
"Sinulla on jo kiire! Minä tein sinulle leivän niin pääset nopeasti kouluun! Tuleehan Harry hakemaan sinut?" Äiti pälätti heti kun tulin keittiöön. Huomasin tosiassa olevani myöhässä joten nyökkäsin ja otin leivän. Söin sen jo matkalla eteiseen, jossa vetäisin kengät jalkaan ja lähdin ulos.
Kadulla Harryn auto jo odottikin. En nähnyt sisään tummennetuista ikkunoista, mutta avasin pelkääjän puolen oven ja varovasti luikahdin sisään.
"Huomenta kaunotar" Harry tervehti ja kumartui suutelemaan minua hellästi. Vastasin suudelmaan innokkaasti ja kuulin kuinka Harry hymähti.
"Huomenta" henkäisin kun irtauduimme. Harry sai pääni pyörälle joka ikinen kerta. Ja hän tuntui nauttivan siitä. Lähdimme liikkeelle ja odotin innokaasti kouluun pääsyä.
Koulun pihalla oli tungosta, kuten yleensä tähän aikaan. Kun Harry parkkeerasi, päät kääntyivät autoon päin. Ilmeisesti oli taas liikkeellä uusia juoruja.. Nousin autosta varoen repiviä liikkeitä. Tunsin katseet selässäni mutten välittänyt niistä tuon taivaallista. Harry kiersi auton ja tuli viereeni. Suojelevasti hän vetäisi minut kainaloonsa. Olin onnellinen että minulla oli hänet. Vaikka olin ollut kuolemanvaarassa, hän oli silti pelastanut minut ja huolehti minusta edelleen. Joka ilta hän tuli luokseni ja laittoi hoitavaa kylmägeeliä selkääni. Hän silitti hiuksiani niin pitkään kunnes nukahdin. Rakastin häntä enemmän kuin olin koskaan ketään rakastanut. Ja tiesin että hän tunsi samoin.
Kävellessämme pihan poikki Kayla juoksi luokseni. Hän näytti aika aralta, mutta pyysi kuitenkin anteeksi käytöstään. Voiko päivä edes paremmin mennä? Olin saanut parhaan ystäväni takaisin. Samalla Kayla kertoi seurustelevansa Zaynin kanssa. Olin iloinen hänen puolestaan koska tiesin että Zayn oli todella mukava persoona. Jotenkin kaikki tuntui kääntyvän parhain päin tänään. Ennen kun sain kuulla että matikan kokeeni oli hylätty ja uusinta pidettäisiin huomenna..



The end!!! Toivottavasti oli ihan hyvä ficci!:D kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, on tosi ihanaa aina lukee teiän mielipiteitä, oli ne sitte positiivisia tai negatiivisia :) oon aatellu jo vähä uutta ficiä, kuka ois tälläkertaa päähenkilö pojista?;)