Desperation part 6

Louis:
"Et voi olla tosissasi", Zayn marisi kun passitin hänet melkein väkisin Xtreme baariin.
"Tiedät, että inhoan tätä paikkaa..."
"Älä viitsi valittaa! Kerrankin ollaan vapaalla!" Tokaisin ja hyräilin itsekseni kun menimme portaita alampiin kerroksiin. Zayn pyöräytti tummia silmiään ja tyytyi näyttämään tympääntyneeltä. Häntä ei sitten kiinnostanut mikään muu kuin piirrustuslehtiönsä ja aseet..
"Pelattaisiinko erä biljardia?" Kysyin ja hivuttauduin lähemmäs häntä, saadakseni ääneni kuuluviin väkijoukon keskellä.
Zaynin kireä ilme pehmeni ja tiesin, että hän suostui. Olin hyvä suostuttelussa vaikka itse sanonkin!


Lily:
"Ja kolmatta kertaa putkeen, neiti voittaa koko potin.." Tupakkaa polttava pelinjärjestäjä Ed ilmoitti ja ojensi pokeripelin panokset minulle. Leveästi hymyillen otin rahat vastaan ja nousin pöydästä. Lähtiessäni vielä vilkutin punanaamaiselle miehelle, joka oli juuri hävinnyt teinille enemmän rahaa kuin olisi halunnut.
Puikkelehdin eteenpäin tungoksessa ja laskeskelin rahojani. Hiukkaa vaille kaksi tonnia... Ei huonompi saalis.
En tietenkään osannut pelata pokeria yhtään paremmin kuin kukaan muukaa tavallinen ihminen. Mutta kun luin vastapelaajien kortit ja siirrot heidän mielistään, oli helppo suunnitella voitto. Saattoihan se olla törkeää huijata yliluonnollisilla kyvyillä, mutta en sentään murhannut ketään! Autoin rahoilla montaa koditonta nuorta! Eli periaatteessa se oli lahja hyväntekeväisyyteen kun he hävisivät.
Hymyilin leveästi ajatellessani ja laitoin tukun seteleitä syvälle takkini taskuun. Sitten suuntasin baaritiskille.
"Montako pelimiestä voitit tänä iltana?" Rachel, kiharahiuksinen ja nauravainen tarjoilija, kysyi kun istuin tiskin edessä oleville tuoleille.
"Muutaman. Turha on ahnehtia liikaa kerralla" hymyilin ja Rachel antoi minulle drinkin. En ollut ihan varma mitä se sisälsi, mutta maku ei ollut huonompi.

Käännyin tuolillani ympäri ja katselin väkijoukkoa. Vielä muutama vuosi sitten olisin ollut tutkimassa jokaisen ajatuksia. Silloin se tuntui pelottavalle ja kiinnostavalle yhtä aikaa. Mistä olin saanut yhtäkkiä tällaisen yliluonnollisen kyvyn? Osasiko kukaan muu samaa?
Olin kokeillut äärirajojani ja huomannut että kykyäni pystyi kehittämää. Aluksi olin kuullut kaikkien näkemieni ihmisten ajatukset yhtä aikaa. Mutta nyt osasin sulkea ylimääräiset äänet pois ja pystyin keskittymään vain yhteen.
Mitäköhän Liam olisi sanonut tästä? Todennäköisesti kiusannut minua kuten aina... Kaipasin sitä silti niin paljon että sydämeen särki..
"Hei.", sanoi ääni yhtäkkiä viereltäni. Käännyin katsomaan ja näin tiskiin nojailevan pojan. Hän oli pidempi kuin minä ja hänen vartalonsa oli jäntevä. Hänen asentonsa kieli itseluottamuksesta, niin rennosti hän tiskiin nojasi. Kohotin katseeni pojan kasvoihin. Hänen kasvonsa olivat kapeat ja kulmikkaat sillä hänen poskipäänsä erottuivat selvästi. Suu oli vääntynyt virneeseen ja valojen välkkeessä tummilta näyttävät silmät katselivat minua.
"Se on tervehdys. Jos et ole semmoista kuullut aikaisemmin" poika huomautti ja nojautui lähemmäs.
"Tiedän. Hei vaan sinullekkin." Vastasin, kohottaen kulmiani pojan suorasukaisuudelle.
"Hmm.. Oletko yksin?" Hän kysyi ja tarkasteli minua hymyn kare huulillaan.
"Jep." Vastasin lyhyesti, ehkä hieman tympääntyneenä. Miehet lähestyivät minua usein baareissa..
"Hyvä. Mitäpäs jos kertoisit nimesi? Oletan että sinulla sellainen on" poika virnisti ja katsahdin häneen. Oliko hän olevinaan nokkela?
Katsoin poikaa silmiin ja keskityin. Mutta tuntui kuin olisin törmännyt muuriin. En kuullut mitään! Tätä ei ollut ikinä ennen tapahtunut..
"Lily. Voisi olettaa, että sinullekkin on sellainen siunattu." Vastasin yhteen puristettujen hampaideni välistä.
"Louis. Voit kyllä kutsua minua ihan miksi vain haluat" Louis nauroi ja pyyhkäisi sotkuiset ruskeat hiuksensa pois kasvoiltaan.
"Käykö idiootti?" Ehdotin ja hypähdin alas tuoliltani. Louis tyrskähti nauruun ja ilmaantui vierelleni kun lähdin raivaamaan tietäni ovelle.
"Käyhän se. Kuulostaa erittäin seksikkäälle" hän sanoi ja äänestä päätellen hän pidätteli hymyä.
"Ajattelitko seurata minua?" Kysyin pysähdyttyäni keskelle tanssilattiaa. Louisin hampaat loistivat kilpaa kirkkaiden neon valojen kanssa kun hän nauroi.
"Riippuu vähän. Joko olet kotiin menossa?"
"Empä tiedä. Haluaisitko saattaa minut?" Kysyin sarkastisesti ja jatkoin matkaan.
"Tottakai!" Louis vastasi ja kuulosti aidosti innostuneelta. Minun pitäisi karistaa hänet matkalla. Kukaan ylimääräinen ei saanut tietää tehdaskodistamme.





Hehehee!

Ainut asia minkä aattelin jakaa täällä alhaalla..xD