Desperation part 14

Louis:
Nousin ylös verkkaisesti ja olin erittäin tietoinen muiden katseista. Yritin näyttää mahdollisimman pelottomalle, vaikka todellisuudessa olin paniikissa. Niin kauan kuin olin melkein näkymätön Micille, kaikki oli hyvin..
"Mennäänpä vähän juttelemaan" Mic tokaisi ja huitaisi pitkällä kädellään muiden suuntaan. Kaikki alkoivat heti puhua, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jaco katsoi minua hetken ärsyttävän pitkään... En vieläkään ymmärtänyt mitä hän teki täällä. En uskonut, että Mic edes tiesi hänen nimeään..
Mic lähti liikkeelle ja harppoi nopeasti huoneen poikki. Minä ja Jaco kiirehdimme hänen perässään ja poistuimme huoneesta. Tulimme pitkään ja leveään kivikäytävään, jonka varrella oli kaikki olohuoneet, asehuoneet ja makuutilat. En ollut kai ikinä käynyt kaikissa niissä, edes näiden kuuden vuoden aikana..
Kuljimme kuitenkin pikavauhtia vasemmalle päin. Tiesin vain, että tässä suunnassa oli "tärkeiden" ihmisten huoneet ja asevarasto..
"Sisään vain" Mic tokaisi kuitenkin yhtäkkiä ja avasi oven vasemmalla reunustalla. Menin mukisematta sisään ja tulin vain yhdellä lampulla valaistuun huoneeseen. Seinät olivat samanlaiset kuin kaikkialla tässä talossa, tumman harmaat ja betoniset. Ikkunoita ei ollut ja huonekalujakin oli vain kolme: koruton pöytä ja kaksi tuolia.
Ihan kuin niissä rikossarjoissa olevat kuulusteluhuoneet..
"Istu vaan ja ole kuin kotonasi" Mic sanoi hymähtäen ja viittasi toiseen tuoliin. Menin jäykästi kävellen sen luo ja istuuduin. Laskin käteni hermostuneena pöydälle ja huomasin näprääväni punottua käsinauhaani...
"Sinä varmaan haluat tietää miksi olet täällä... Me nimittäin epäilemme, että jotakin on tekeillä" Mic sanoi ja istui toiselle tuolille. Jaco jäi puolestaan seisomaan varjoihin hänen taakseen.
"Tekeillä? Mistäs niin päättelette? En ole tietääkseni tehnyt mitään sääntöjen vastaista" vastasin ääni käheänä. Mitä olin muka tehnyt väärin? Me saimme käydä ulkona milloin halusimme, kunhan pysyisimme poissa kyttien läheltä. Ja tietenkin meidän piti ensin hoitaa kaikki hommat ennenkuin saimme vapaata.
"Sinä vaikutat hieman erilaiselta.. Jaco osaa kertoa paremmin tästä, sillä hän tuntuu osaavan tulkita ihmisiä paremmin kuin minä" Mic sanoi, hymyili kylmästi ja nousi ylös. Jaco tuli hänen tilalleen ja katseli minua uteliaasti.
Vastasin katseeseen koleasti. Mokomakin ääliö.. Hänkö on mennyt sanomaan, että käyttäydyin oudosti?
Yhtäkkiä käteni kuitenkin riuhtaistiin taaksepäin. Olkapäähäni sattui ja asento muuttui heti epämukavaksi.
Mic oli nyt takanani ja piteli käsiäni raudanlujassa otteessaan. Nyt alkoi jo pahasti tuntua nurkkaan ahdistetulta!
"Katso minua" Jaco sanoi hiljaa, mutta käskevästi. Hämmästyin hänen äänestään valitettavasti niin paljon, että käänsin katseeni häneen. En ollut todellakaan odottanut hänen äänensä olevan noin matala...
Kohtasin hänen harmaat silmänsä ja tunsin samantien polttavaa kipua ohimoilla. En pystynyt kääntämään katsettani enää ja polte kasvoi kokoajan. Ja valitettavasti tiesin mitä oli tapahtumassa, enkä pystynyt enää estämään sitä.




Heeii taas vähän kesti! Juu tääki on lyhyt, mutta yritän nyt viikonloppuna kirjottaa sitte pidempää! Juu mutta kävin siis magneettikuvauksis ja mulla on joku rusto repeytyny irti ja semmonen palanen on arpeutunu väärään paikkaan! Meen tähystysleikkaukseen jossain vaiheessa ja saan kai kepit taas kuukaudeks -.- mutta jùuuu taas on kysymys!

Lempi tv-sarjat?
- Kosto, Grimm, Olipa kerran, NCIS, The Tomorrow people, The House of food, Hannibal, Under the dome.... xD