Desperation part 18

Louis:
Katselin happamasti Robertin selkää, kun hän johdatti meitä käytävässä eteenpäin. Hän oli ärsyttänyt minua jo ensihetkestä asti. Paitsi, että tietyllä tavalla pidin hänen asenteestaan... ehkä hän muistutti minua siinä mielessä.
Tunsin katseita selässäni ja tiesin sen johtuvan kädestäni, joka oli edelleen Lilyn harteilla. Epäilemättä Lee ei pitänyt siitä.
Hymyilin ehkä hieman omahyväisesti ja Lily kääntyi katsomaan minua.
"Mikä hymyilyttää?" Hän kysyi ja kohotti kulmiaan. En voinut tietenkään vastustaa kiusausta.
"Toivottavasti hän ei tahallaan härnää Leetä... Miksi hän ylipäätänsä pitää kättänsä noin? Emmehän me kai ole edes yhdessä... Mikä on kyllä sääli. Ei kai... Voi helvetti"
Lily katsoi minua yhtäkkiä raivoissaan kun hän tajusi mitä tein.
"Älä viitsi! Se on henkilökohtaista!" Hän sähähti hiljaa, vilkaisten taakseen.
"Mutta minähän olen osana näitä ajatuksia. Onhan minulla pieni oikeus tarkastaa mitä mieltä olet" vastasin hymyillen leveästi, enkä edes yrittänyt peitellä tyytyväisyyttäni.
Lily punastui ja käänsi katseensa maahan.
"Perillä ollaan. Voitte olla näissä huoneissa ihan vapaasti" Robert sanoi yhtäkkiä pysähdyttyään. Käytävän kummallakin seinällä oli kaksi ovea, joita hän osoitti.
"Kiitos. Sanothan Jamesille heti kun hän tulee." Vastasin hymyillen, pitäen käteni edelleen Lilyn olkapäillä. Asian piti tulla tuolle casanovalle selväksi..
"Tottakai... Valitettavasti minun täytyy pyytää teitä pysymään täällä. Teissä on muutama joihin en oikein luota" Robert hymähti ja antoi katseensa kiertää meissä. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja katosi käytävään.


Lily:
Seisoimme kaikki hiljaa käytävässä ja katselimme ympärillemme.
"Seeeelvä... Jospa minä, Joshua ja Lee menemme tänne" Chris sanoi hieman vaivaantuneen kuuloisesti ja osoitti lähintä ovea vasemmalla. Hän taisi huomata kuinka kireältä Lee näytti.... Käännyin katsomaan häntä Louisin käsivarren yli, mutta Lee käänsi katseensa pois. Hän todellakin näytti ärtyneelle.
"Hienoa! Me voimme sitten mennä tänne" Louis sanoi ja veti minut lähemmäs oikeanpuoleista ovea.
Jakaisinko huoneen pelkästään hänen kanssaan? En tietenkään alkanut väittää vastaan, mutta minua alkoi heti hermostuttaa,kuten hänen seurassaan oli tapana.
Kukaan ei sanonut mitään, joten Louis avasi oven ja meni edeltäni sisään.

Huone oli melko iso ja yksinkertainen. Siellä oli kaksi samanlaista sänkyä, yöpöydät ja kaksi vaatekaappia. Ikkunaa ei ollut, mutta mutta muuten huone näytti sellaiselta, mihin ala-asteella mentiin luokkaretkelle.
"Ovatko kaikki huoneet tällaisia?" Kysyin kummissani ja livahdin "karkuun" Louisin käden alta. Huoneessa ei ilmeisesti oltu panostettu kodikkuuteen, mutta mitä muuta jengin olinpaikalta voisi odottaa? Oli outoa, että heillä ylipäätänsä oli näin iso talo joka oli täynnä huoneita. Meillä oli vain tehdas...
"En usko. Varmaan jäsenillä on paremmat huoneet. Nämä taitavat olla vain varahuoneita" Louis vastasi ja heittäytyi toiselle sängylle.
"Jaa... Miten muuten tunnet tämän Jamesin?" Kysyin ja istuin toisen sängyn reunalle häntä vastapäätä.
"Olemme vanhoja tuttuja. Tapasimme kai jossain kahakassa, kun Mic yritti vallata tätä puolta Lontoosta. Silloin Jamesilla oli isompi porukka ja Mic joutui vetäytymään toiselle laidalle. Mutta James oli mukava ja tulimme toimeen vaikka olimme eri puolilla" Louis kertoi ja katseli ympärilleen samalla.
"Olemmeko me sitten täällä turvassa? Onko Jamesillä edelleen isompi porukka?" Jatkoin kyselemistä. Tämä oli kieltämättä tullut aika nopeasti, ja halusin tietää lisää siitä ihmisestä jonka hoivissa olisimme toivottavasti turvassa.
"Eeeii.. tietääkseni hän panostaa enemmän luotettavuuteen kuin määrään. Hän ei helposti ota uusia jäseniä, koska haluaa tiiviin porukan joka toimii hyvin yhdessä. Mutta emmeköhän ole tarpeeksi kaukana Micistä.. Tuskin hän edes muistaa Jamesiä" Louis vastasi ja katsoi minua pieni hymynkare huulillaan.
"Fiksua... Tietääkö James, että pystyt lukemaan ajatuksia?"
"Ei. En käyttänyt sitä vielä silloin"
"Miksi suojaat mieltäsi? Miten edes pystyt siihen?"
Ennen kuin Louis ehti vastata, oveen koputettiin ja se avattiin. Ovella seisoi Jazmin, joka katsoi minua taas tympääntyneenä.
"James on tullut takaisin. Hän pyysi teitä tulemaan yläkertaan" Hän sanoi ja osoitti selvästi sanansa edelleen sängyllä rennosti makoilevalle Louisille. Sanat kuultuaan Louis kuitenkin pomppasi ylös ja hymyili leveästi.
"Hienoa! Mennään sitten!" Hän ilmoitti ja viittoi minua lähtemään mukaan.

"Pitäisikö meidän ottaa muut mukaan?" Kysyin kun olimme käytävässä.
"Ei varmaan. Jos vain sanomme kuinka monta meitä on ja hän voi itse mennä katsomaan jos haluaa" Louis vastasi ja kohautti olkiaan.
Varmaan oli kyllä helpompaa kun menimme kahdestaan. Lähdimme siis seuraamaan Jazminia joka johdatti meidät takaisin suureen aulaan. Sieltä lähdimmekin kiipeämään portaita ylös.
Yläkerta näytti aikalailla samanlaiselle kuin käytävät alhaalla, mutta täällä oli kotoisampaa. Lattialla oleva matto tuntui pehmeältä jalkojen alla ja katosta roikkuivat tyylikkäät valaisimet. Ja jokapuolelta yläkertaa pystyi katsomaan kaiteen yli alas ala-aulaan.
"Tänne päin" Jazmin tokaisi ja lähti kiertämään vasemmalle puolelle. Hän pysähtyi heti ensimmäisen oven kohdalle, avasi sen ja päästi meidät sisään.
Ensimmäiseksi silmiini osui valtava ikkuna, joka oli huoneen toisella laidalla, suoraan meitä vastapäätä. Aurinko paistoi sisään ja huone oli lämpimämpi kuin muu rakennus.
Seuraavaksi huomioni kiinnitti hahmo ikkunan vieressä.
Miehellä oli tummat lyhyet hiukset ja komeat kasvot, joiden silmät kohdistuivat meihin. Jouduin hetken miettimään miten hän näytti niin tutulle, ennenkuin tajusin.

Tuntui kuin huoneesta olisi loppunut ilma. Päässäni alkoi pyöriä, enkä voinut muuta kuin tuijottaa miestä, joka katsoi minua takaisin lempeän ruskeilla silmillään.
"Liam?" Henkäisin ja jouduin ottamaan Louisin käsivarresta tukea, pysyäkseni pystyssä.




TAN TAN TAN TAAAA!!
Mut juu tätä osaa oli tuska kirjottaa enkä tiiä ees miks! Tässä meni about kaksi tuntia ja kokoajan tuppas ajatus katoilemaan :D nohh mut en tiiä vielä millon jatkan seuraavan kerran mutta yritän taas mahollisimman nopeesti :)