Desperation part 15

Lily:
Heräsin aamulla siihen, kun Trina ravisteli minua. Unenpöppörössä ja silmät sirrissä yritin huitoa häntä kauemmas.
"Mitä sinä-"
"Älä viitsi! Olen antanut sinun nukkua jo pitkään! Nyt sinun pitää kertoa kaikki!" Hän keskeytti ja päästi irti hartioistani. Jäin istualleni ja pyyhin sotkuiset hiukset kasvoiltani. Huone oli hämärä, mutta oli selvästikkin jo aamu. Trina istui nyt lattialla edessäni ja katseli minua jäätävän harmailla silmillään. Täytyi myöntää, että tämä oli outoa. En oikein ollut läheinen Trinan kanssa. Puhuimme kyllä, mutta jotenkin emme oikeastaan olleet kiinnostuneita toisistamme. Kun Khai löysi hänet, halusin antaa hänelle turvapaikan. Hän oli osa porukkaa, mutta ehkä hieman etäinen minulle..
"Kertoa kaikki? Mistä?" Kysyin haukotellen.
"Eilisestä! Olit ulkona sen jätkän kanssa" hän vastasi silmiään pyöritellen.
"Aahh..." muistin vasta silloin eilisen tarkasti. Se tuntui yllättävän mukavalta, sillä nyt tiesin varmasti sen olevan totta. Louis todella oli suudellut minua!
"Niiiiin?" Trina hoputti, katsellen minua kärsimättömästi.
"Öhh... no me menimme rannalle ja-"
"Rannalle? Miten hän sinut sinne sai?"
"En tiennyt minne olimme menossa..  mutta me kuitenkin uimme ja hän suuteli minua" kerroin nopeasti, koska en halunnut hänen keskeyttävän.
"Uit? Noin vain? No mutta oletteko te yhdessä? Virallisesti?"
"En tiedä... Siinä on yksi ongelma" vastasin, pakottaen itseni kertomaan totuuden.
"Hän on Mic Williamsin jengissä"
Trinan silmät laajenivat ja mustat kulmakarvat katosivat hiusten alle.
"Et voi olla tosissasi.." hän mumisi ja näytti muuttuvan kokoajan järkyttyneemmäksi.
"Trina... kaikki on hyvin" yritin leppyytellä, mutta huomasin että hän oli saamassa kohtausta.
Nousin nopeasti seisomaan ja juoksin ovelle.
"Khai!!" Kiljuin ja onneksi kuulin heti juoksu askelia. Khai ilmaantui nurkan takaa ja jotenkin tajusi, että tämä liittyi hänen tyttöystäväänsä. Hän ryntäsi ohitseni ja polvistui Trinan eteen.
"Trina, kuuntele minua. Kaikki on hyvin" hän mumisi matalalla äänellä, pakottaen tytön katsomaan itseään. Niin hän aina teki, kun Trina alkoi hermostua, syystä tai toisesta.
Odotin hiljaa oven suussa, karmiin nojaten. Nyt minua hermostutti entistä enemmän kertoa Louisin jengistä muille.. Trina oli jo hermostunut pahanpäiväisesti.
"Lily? Mitä tapahtui?" Khai kysyi, katsahtaen minua samalla kun auttoi nyt rauhoittuneen Trinan ylös.
"Minä vain.. kerroin hänelle yhden jutun ja hän ylireagoi.. tiedäthän miten helposti hän tekee niin" vastasin taas vältellen. Khai katsoi minua ja kohotti toista kulmaansa. Hän tiesi tiesi etten kertonut kaikkea..

"Lily!" Joku huusi yhtäkkiä kauempaa ja onneksi saimme muuta ajateltavaa. Seurasin ääntä, jättäen Khain ja Trinan taakse.
Hiippailin olohuoneeseen ja ensimmäiseksi näin Leen. Hän oli selvästi kutsunut minua ja olin juuri aikomassa kysyä syytä, kun näin vastauksen.
Louis seisoi taka-alalla, puoliksi hämärässä. Hänen tavallinen hymynsä oli poissa ja hän näytti hermostuneelta.
"Louis... mitä sinä täällä teet?" Kysyin hämmentyneenä ja katsahdin Leetä. Hän oli ristinyt käsivartensa ja mulkoili Louisia ärtyneenä.
"Voin selittää myöhemmim.. sinun täytyy nyt vain tulla minun mukaani. Ota heidät kaikki vaikka mukaan, kunhan lähdemme nyt" hän vastasi nopeasti, harppoen lähemmäs.
En ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin Lee avasi suunsa.
"Aivan, ajattelitko tulla tänne noin vain ja ottaa hänet mukaansa?" Hän ärähti ja Louis kääntyi hänen puoleensa.
"Jos sinä haluat, että rakkaallesi käy huonosti niin siitä vaan!" Louis vastasi aivan yhtä vihaisesti.
"Olkaa hiljaa molemmat! Louis, mitä tapahtuu? Miksi olet täällä?" Avasin suuni tällä kertaa ennen Leetä. Näin kuinka hän oli punastunut, enkä halunnut tämän keskustelun ajautuvan niille raitelle.
"Minä voin selittää matkalla. Luota nyt vain minuun, täällä ei ole kohta enää turvallista" Louis sanoi ja katsoi minua melkein anoen.
Tottakai minä halusin luottaa häneen, mutta oliko se järkevää? Olin rakastunut häneen, eikä sekään kyllä ollut järkevää...
Mutta kun katsoin hänen silmiinsä, näin jotain mitä en ennen niissä ollut nähnyt. Paniikkia..
"Sanoit, että minun pitäisi ottaa heidät mukaan?" Kysyin kummeksuen. Miksi meidän pitäisi lähteä?
"Mic on tulossa, etkä varmaankaan halua heidän jäävän hänen armoilleen. Ja meillä on edelleen kiire, joten voimmeko lähteä? Minulla on auto ja tiedän minne mennä" Louis tokaisi ja katsoi olkani yli. Seurasin esimerkkiä ja näin Chrisin, Joshuan, Khain ja Trinan seisovan siellä, jähmettyneinä.
"Sanoitko juuri Mic? SE Mic?" Chris kysyi vaimeasti, vitivalkoisena.
"Juujuu juuri se, iso ja paha, tappaa kaikki! Voidaanko jo nyt paeta?" Louis ärähti levottomana ja viittoi ovelle.
Ei minun loppujen lopuksi tarvinnut paljoakaan miettiä.
"Mennään!" Tokaisin ja viitoin kaikkia ovelle päin.
"Hän on paholaisjengissä! Se on ansa!" Lee ärähti, pysyen paikallaan. Samoin teki Khai ja Joshua. Trina ja Chris olivat taas menneet ovelle..
Louis kääntyi katsomaan taas Leetä ja oli hetken hiljaa.
"Luulet, että vien teidät hänelle ja otan Lilyn itselleni. Pelkäät, että Lily haluaa jättää teidät ja olla minun kanssani, eikö niin?" Hän sanoi hiljaa. Leen kasvot venähtivät ja hän näytti järkyttyneelle. Aivan kuten minäkin.
"Miten sinä-" aloitin, mutta hän keskeytti tyynesti.
"Aivan kuten sinäkin sen teet. Et vain ole raaskinut mennä hänen mielensä sisään, joten tein sen puolestasi"




Ääääää tää osa tuntuu hölmölle xD ei pitäis kattoa telkkaria samalla, kun ajatukset lähtee harhailee! Mutta mä luin tänää mun vanhojaficcejä ja oisin voinu kuolla myötähäpeästä....xD hirveesti kirjotusvirheitä (ja nyt kun sanoin noin nii tässäkin osassa on tietenkin niitä..) ja huonosti kirjotettua! Yhhh ei ois pitäny mennä lukemaan!xD

Lempieläin? (Random xD)
- leopardi, tiikeri tai valkohai..xD