Desperation part 10

Lily:
Ajoimme kymmenisen minuuttia, kunnes Louis kääntyi valottomalle hiekkatielle. Tiestä vaikutti aivan mökkitieltä,eikä minulla enää ollut minkäänlaista käsitystä määränpäästämme.
Hetken kuluttua Louis kuitenkin pysäytti moottoripyörän hallitusti keskelle hämärää pusikkoa. Tuli heti oudon hiljaista, kun moottorin ärjyntä loppui..
"Mikä tämä paikka on?" Kysyin ja nousin varovasti pyörän selästä.
"Kohta näet!" Louis vastasi ja ojensi oikean kätensä minua kohti. Jäin tuijottamaan hänen elettään.
Hän tosiaan odotti minun ottavan siitä kiinni. Se tuntui yllätävän mukavalle..

Kohotin katseeni ja kohtasin hänen odottavat silmänsä. Yritin suhtautua tähän tyynen viileästi, mutta sisälläni poltteli.
Tartuin hänen käteensä ja Louis vetäisi minut heti vierelleen. Hän lähti kävelemään pientä polkua pitkin, johdattaen minua eteenpäin hämärässä.
"Sinulla on kylmät kädet" Hän huomautti hiljaisuudessa.
"Huono ääreisverenkierto" vastasin ja kohautin olkiani. Se oli totta, palelin melkein joka päivä jossain vaiheessa..
Louis puristi kättäni ja kääntyi hymyilemään minulle.
"Onneksi minulla on harvinaisen hyvä sellainen"hän vinkkasi ja pakotti hymyn huulilleni. Onneksi olin mennyt baariin sinä yhtenä iltana..

"Ranta..." Jähmetyin paikalleni heti kun erotun tumman veden ja vaalean hiekan.
"Niiiiin? Huom, täysikuu on bonusta" Louis sanoi ja osoitti vapaalla kädellään mustalle taivaalle. Kirkas kuu valaisi rantaa, luoden heijastuksia tyynen veden pintaan. Tunsin kuinka koko vartaloni värisi sitä katsellessa.
"Mitä nyt?" Louis kysyi, huomatessaan jäykkyyteni.
"En pidä vedestä" vastasin hitaasti, irroittaen katseen pahimmasta pelostani.
"Pelkäätkö sitä?" Louis kysyi suorasukaisesti, katsellen minua kulmat kurtussa.
Nyökkäsin.
"Sitten sinun täytyy tehdä yksi juttu."
"Mikä se on?" Kysyin ja katsoin häneen kummissani.
"Laita silmät kiinni" Louis kehotti ja näytti mietteliäältä. En tehnyt mitään, olin niin hermostunut tästä paikasta.
"Miksi?"
"Luota nyt vain minuun" Louis sanoi hiljaa, nojautuen lähemmäs. Punastuin ja purin huulta. Ehkä minun ei pitäisi väittää vastaan... mutta en tiennyt mitä hän aikoi. Voisinko tosiaan luottaa häneen?
Suljin silmäni ja Louis lähti heti vetämään minua oikealle. Kompuroin hiekassa nolosti hetken ennen kuin sain sovitettua askeleeni hänen rytmiinsä. Olin nyt todella hermostunut, sillä pelkäsin että menisimme lähelle vettä. En tuntenut Louisia tarpeeksi hyvin...
"Minne menet?" Kysyin varovasti, tunnustellen joka askeleella maata. Hiekkaa tuntui olevan loputtomiin.
"Todennäköisesti vihaat minua kohta, mutta sehän on aika intohimoista eikö vain?" Louis hymähti ja tuntui, että sydämeni oli juuri hypännyt kurkkuuni.




Äähhh tän piti olla pidempi mut jouduin lopettaa kesken! Noohh minnekkä te menitte kouluun nyt syksyllä? :D lukio on perseestä btw xD