Desperation part 16

Lily:
Sulattelin hetken Louisin sanoja ennen kuin tajusin. Hän luki ajatuksia. En ollut koskaan edes kuvitellut mahdollisuutta, etten olisikaan ainut friikki.
"Miten sinä tiesit, että osaan... lukea ajatuksia?" Kysyin hämmentyneenä. Louis näytti jo hieman ärtyneeltä.
"Minä selitän kaiken autossa. Mic tulee pian tänne, eikä ole aikaa hukattavaksi" hän huokaisi, näköjään kyllästyneenä toistamaan samaa.
"Lee, Joshua, Khai meidän täytyy mennä. Jos Mic on tulossa-" aloitin ja yritin vedota järkähtämättömiin poikiin.
"Hyvä on! Mutta en luota häneen" Khai tokaisi ja keskeytti minut. Hän tuijotti Louisia tummien kulmiensa alta ja harppoi ovelle.
"No et ole ensimmäinen" Louis vastasi ja pyöräytti silmiään. Tästä ei kyllä tulisi helppo reissu..

Viiden minuutin kuluttua olimme kaikki pakkautuneet tila-autoon, jonka Louis oli varmasti varastanut jostain. Istuin pelkääjän paikalla ja kurkistin olkani yli taakse. Keskipenkeillä istuivat Lee, Trina ja Khai. Minusta tuntui, että he tahtoivat olla mahdollisimman lähellä varmistamassa, ettei Louis pääsisi yllättämään. Trina näytti kyllä jo ihan rennolta... ehkä hän piti Louisista? Toivottavasti ei pitäisi.
Viimeisellä penkkirivillä, takakontissa oikeastaan, istuivat Joshua ja Chris. He näyttivät kummatkin melko normaaleilta. He näyttivät luottavan Louisiin enemmän kuin muut..
Louis lähti ajamaan, heti melko vauhdikkaasti. Nyt oli vihdoin selitysten aika.
"Nyt voit kertoa kaiken. Mitä on tekeillä?" Kysyin ja käännyin istuimellani häneen päin. Louis vilkaisi minua sivusilmällä ja keskittyi sitten taas ajamiseen.
"Nohh... kuten jo sanoin, osaan lukea ajatuksia. Ihan niin kuin sinäkin, mutta olen vain parempi. Ei millään pahalla" hän kertoi ja katsahti minua pieni hymy huulillaan. Hän näytti nyt selvästi rennommalta kun olimme jo matkalla..
Nyökkäsin ja kehotin häntä jatkamaan.
"En oikeastaan ole ikinä käyttänyt kykyäni, koska en halunnut sitä. Ajattelin, että se lähtisi pois jos en käyttäisi sitä. En tiennyt, että joku muukin voisi pystyä siihen. Ennen kuin tapasin sinut tietenkin. Kokeilin lukea ajatuksiasi ja huomasin, että sinä yritit tehdä samaa minulle. Osaan kuitenkin laittaa muurin pääni ympärille, eikä kenenkään silloin pitäisi päästä pääni sisään. Mutta en kuitenkaan uskonut, että joku Micin jengistä pystyisi siihen.. kunnes eilen, eräs Jaco paljastuikin ajatustenlukijaksi. Hän oli ilmeisesti huomannut, että minä osaan piilottaa ajatukseni ja hän halusi tietää mitä salailen. Hän oli todella taitava ja pääsi pääni sisään. Hän sai ajatuksistani tietää, että olen tavannut kolmannen ajatustenlukijan, sinut.
Mic oli ilmeisesti tiesi Jacon kyvystä ja halusi lisää samanlaisia friikkejä joukkoihinsa. Hän lähti heti etsimään lisää tietoa sinusta, tai niin ainakin uskon. Hän nimittäin lukitsi minut sisälle, etten pääsisi pakoon tai varoittamaan sinua" hän kertoi hiljaisuuden vallitessa. Kaikki autossa kuuntelivat tarkasti, mutta kuulin Leen tuhahtelevan aina välissä.
Minusta kaikki tuo kävi järkeen. Olisi ollut outoa, jos kukaan muu ei olisi pystynyt lukemaan ajatuksia. Ja oli tietysti järkeenkäypää, että Mic halusi kerätä meidänlaisiamme itselleen. Ajatustenlukuhan oli hyödyllistä...
"Mutta miten sinä pääsit pois?" Kysyin hetken mietinnän jälkeen.
"Eräs ystäväni auttoi minua... Ehdin luultavasti juuri ajoissa tänne" Louis vastasi ja katsahti taas minuun.
Aloin miettiä, kuinka usein hän oli lukenut ajatuksiani huomaamattani... Hän saattoi tietää tunteistani paremmin kuin minä itse.
Louis hymyili minulle leveästi ja tajusin hänen tehneen sen taas... Tästä tulee noloa.. en ole tottunut miettimään ajatuksiani tarkemmin.
"Hmm... minne olemme menossa?" Kysyin ja yritin saada hänet lopettamaan.
"Yhden ystäni luo. Hänellä on jengi kaupungin toisella laidalla!" Hän vastasi iloisesti ja painoi taas kaasua.



Nyt tarkistan tän nii ei varmana oo kirjotusvirheitä! Inhoon niitä..xD mutta juu varmaan huomaatte, oon vaihtanu blogin ulkonäköö!

Kumpi parempi, vanha vai uusi?:D
-emmä tiiä, vaihtelu virkistää? Toivottavasti xD