Desperation part 17

Lily:
"Tämäkö se on?" Kysyin ja katsoin ylös korkeaa, synkän näköistä rakennusta. Siinä oli muutama kerros, mutta koko rakennus oli pitkä ja näytti isolle. Seinät olivat tummaa puuta ja ikkunoita oli useita. Jengin olinpaikaksi se näytti yllättävän hienolta, tummanpuhuvaa ulkopuolta lukuunottamatta.
"Kyllä! Toivottavasti päästään vaan sisään" Louis vastasi ja lähti ensimmäisenä kohti portaiden yläpuolella olevaa ovea. Lähdin perään ja kuulin kuinka muut seurasivat.
Louis pysähtyi oven eteen ja katsahti ympärilleen. Kenenkään ei ilmeisesti pitänyt nähdä meitä... Alue näytti kuitenkin sen verran autiolle tällähetkellä, ettei meillä ollut huolta. Olihan kadulla paljon taloja, uudemman näköisiä ja muutama ränsistynytkin, mutta oli torstai ja kello melkein kaksitoista päivällä.
Lopulta Louis koputti ja odotimme kaikki hiljaisuuden vallitessa. Hetken kuluttua ovi kuitenkin raottui.

Nojauduimme kaikki lähemmäs nähdäksemme raosta sisään. Meitä takaisin tuijotti kuitenkin synkkä silmäpari.
"Hmm... hei? Minulla olisi asiaa Jamesille" Louis sanoi ja hymyili.
"Kuka olet?" Käheä tytön ääni kysyi epäkohteliaasti. En kyllä voinut moittia häntä siitä...
"Louis Tomlinson. James kyllä tuntee minut, sovimme tästä tänään puhelimessa!" Louis selitti ja nojautui lähemmäs.
"James ei ole täällä. Keitä he ovat?" Tyttö kysyi ja vilkaisi meihin, samalla kun avasi ovea enemmän. Valo paljasti hänen kasvonsa ensi kertaa. Tyttö näytti vanhemmalle kuin olin ensin kuvitellut. Hän oli ehkä parikymppinen, minua hieman lyhyempi ja hänellä oli tummat piirteet kuten Khailla. Ehkä hänellä oli intialaisia juuria?
Tyttö kuitenkin näytti vihamieliseltä ja katsoi minua inhoten kulmiensa alta..
"Noohh...Meillä on pikkuinen hätätilanne, liittyen Mic Williamsiin. Jos voisimme tulla sisään, emme herättäisi niin paljoa huomiota." Louis vihjaisi huolettomasti ja katsoi dramaattisesti olkansa yli.
Tyttö lakkasi mulkoilemasta minua ja näytti miettivän ankarasti.
"Älä huoli, en usko että hän rankaisee sinua. Eikä meillä ole mitään suurempia aseita, ihan vain tiedoksi" Louis jatkoi, katsoessaan tyttöä silmiin.
Sitä tyttö siis ajatteli. En ollut itse edes miettinyt hänen ajatustensa lukemista. Typerää...
Kohotin katseeni taas tyttöön ja onneksi hän sattui juuri katsomaan takaisin.
"Minun ei pitäisi päästää heitä. Gary suuttuu varmasti jos James ei... Miksi tuo tuijottaa minua? Ääliö.."
Käänsin katseeni ja pitäydyin vastaamasta samalla mitalla. Tyttö ärsytti minua jo nyt... Mikä hänellä oli minua vastaan?! En kuitenkaan halunnut olla niin ilmiselvä kuin Louis... En paljastaisi kykyäni vielä.
"No tulkaa. Mutta aseet kerätään pois" tyttö ilmoitti viimein ja avasi oven selälleen.
"Tottakai!" Louis myönteli ja astui sisään. Menimme porukalla perässä ja tyttö sulki oven heti perässä.
Sisältä päin talo oli paljon mukavemman näköinen kuin ulkoa. Heti ensimmäiseksi tulimme tilavaan aulaan, jonka katto oli korkealla. Kun katsoi ylös, näki yläkerran kaiteet ja leveän portaikon joka johti sinne.
Seinät olivat tyylikkään harmaat, valkoisilla yksityiskohdilla. Seinillä oli muutama taulu, mutta ne näyttivät olevan siellä vain huvikseen. Aulan kummaltakin reunalta lähti käytävä, jotka näyttivät identtisiltä nopeasti katsottuna. En kuitenkaan jäänyt tutkimaan niitä enempää.
"Jazmin! Mikä sinulla kestää?" Kuului miehen huuto yhtäkkiä ja vaalea hahmo ilmaantui yläkerran portaikosta. Miehellä oli likaisen vaaleat hiukset ja kirkkaan siniset silmät. Piirteet ja vartalo olisivat voineet olla mallin...
"Ohh... nyt olet pulassa" Mies mumisi nähdessään meidät. Hän asteli eteemme ja tarkasteli meitä katseellaan.
"Tuo sanoi tuntevansa Jamesin! Ja tiedät, ettei ovea saisi pitää auki pitkään! Kerään aseetkin pois" Tyttö, Jazmin vastasi melkein hätäisesti ja tyrkkäsi Louisille puukorin. Tottelevaisesti Louis irrotti vyöltään puukon ja muutaman pikku veitsen takkinsa vuoresta. Sitten hän ojensi korin minulle.
"Ei minulla ole mitään" sanoin totuudenmukaisesti ja ojensin korin Leelle. Minulla oli edelleen sama t-paita jolla olin nukkunut... En ollut varustautunut yhtään tähän.
"Minä voin tarkistaa" Mies hymyili ja astui rehvakkaasti eteeni.
"En tarvitse aseita tappamiseen. Ihan vain tiedoksi" Louis huomautti ja katsoi miestä rento hymy huulillaan.
"Yritän pysyä siveellisenä" Mies hymähti ja tuli nyt aivan eteeni. Tottelevaisesti kohotin käteni sivuille ja mies taputteli vartaloni läpi. Tuntui kyllä, että hän olisi pysähtynyt tietyissä kohdissa hieman pidempään...
"Robert, vie heidät jonnekkin muualle. Soitan Jamesille" Jazmin sanoi kireän kuuloisesti ja katosi toiseen käytävistä.
Robert astui askelen taaemmas ja katsoi minua hymyillen.
"Puhdas kuin pulmunen.. seuraappas minua muru" Hän vinkkasi ja lähti johdattamaan meitä vastaikkaiseen käytävään siitä, minne Jazmin oli mennyt. Louis tuli heti viereeni ja omistavasti kietaisi käsivartensa hartioilleni. Oliko hän ehkä mustasukkainen? Hymyilin itseseni ajatukselle ja seurasin Robertia.



Nyt kesti pitkään :D on ollu kaikenlaista kiirettä, mutta nyt oli aikaa! Ja juu btw ne jotka tietää/käyttää Polyvorea voi menmä kattomaan mun tililtä asukokonaisuuksia ja kollaaseja, mitä teen sinne mm. Tästä ficistä D oon tehny jo Lilyn asun sinne ja Louisista semmosen kollaasin! Sieltä voi saada paremman kuvan siitä millasia hahmot on ja miltä ne vois ulkonäöltään näyttää :)  menkää kattoo jos kiinnostaa!
Polyvore: datasszayn