Desperation part 12

Lily:
Hyppäämisen jälkeen istuimme rannalla pitkään. Kellon täytyi olla yli puolen yön, mutta ajan kulumista ei huomannut.
Kerroin Louisille perheestäni. En ollut ikinä avautunut näin muille kuin jengilleni. Tuntui mukavalle selittää hänelle myös vesikammoni syy.
Louis kuunteli hiljaa ja näpräsi samalla ruohonkortta. Aina välillä hän kääntyi katsomaan minua myötätuntoisesti, muttei keskeyttänyt tarinaani.
"Entäs sinä? Onko sinulla sitten täysin normaali elämä?" Kysyin hengähdettyäni hetken. Louis tiputti ruohonkorren ja hymähti.
"Kaukana siitä. Meillä on aika paljonkin yhteistä... Minun perheeni tapettiin kylläkin. Olin silloin 13 ja karkasin sen jälkeen kotoa. Liityin jengiin, kuten sinäkin. Eihän se jengielämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta parempi kuin olla yksin" Louis kertoi vaimealla äänellä. Hän ei selvästi tykännyt puhua tästä aiheesta.
En ollut oikein miettinyt tätä, mutta en ollut kuvitellutkaan häntä jengiin.  Hän ei ollut ikinä maininnut mitään sellaisesta.
"Olen pahoillani..." sanoin hiljaa,enkä kysellyt enempää. Louisin menneisyys saattoi olla kivuliaampi kuin minun.
"Niin... Mitäs niitä vanhoja muistella" hän sanoi ja hymyili vaisusti.
"Missä jengissä sinä sitten olet?" Kysyin jättäen perheasiat sikseen. Jengimaailmassa omalla porukalla oli yllättävän paljon merkitystä. Suurin osa jengeistä oli pieniä ja hajanaisia, kuten omani. Mutta sitten oli niitä isoja, jotka pääsivät uutisiin väkivaltaisuuksien takia. Isoimmat porukat tappelivat alueista ja yleensä poliisiin joutui puuttumaan asiaan. Pienempien ryhmien oli parempi pysyä kaukana noista joukoista.
"En missään parhaimmassa. Tiedät varmaan Mic Williamsin?" Hän kysyi, katsoen minua varovainen katse silmissään.
Tottakai minä tiesin Mic Williamsin. Kaikki jengiläiset tiesivät hänet. Hän oli yhden isoimman ja hurjimman jengin johtaja. Olin kuullut paljon huhuja hänestä, eikä hän todellakaan kuulostanut ihmiseltä jonka haluaisin tavata. Kuulemma hän oli vallannut suurimman osan kaupungin laidoista ja piti niitä hallussaan väkivallalla.
"Sinä... olet hänen kanssaan?" Kysyin hitaasti, toivoen olevani väärässä.
"Niiiin... Mutta usko tai älä, en pidä hänestä yhtään enempää kuin sinäkään." Louis vastasi nopeasti, hieman hätääntyneen näköisenä.
"Miksi olet heidän kanssaan? Et vaikuta yhtään sellaiselta ihmiseltä, joka polttaa toisten koteja ja ampuu muita" sanoin totuudenmukaisesti ja laskin käteni hänen kädelleen. Louis kääntyi katsomaan minua ja hymyili valloittavasti.
"En olekkaan, usko pois. Pääsin jengiin silloin 13-vuotiaana ja se oli turvapaikkani. Nykyään meno on aika villiä... Meitähän on melkein kolmekymmentä, mutta emme me kaikki ole Micin puolella. Olemme mukana vain koska emme pääse pois" Louis sanoi ja näytti nyt huojentuneelta. Hän varmaan luuli, että juoksisin karkuun tai jotain.
"Ymmärrän... kumpa vain pääsisit pois sieltä. Voisit tulla minun luokseni!" Ehdotin toiveikkaasti.
"En usko, että se sinun ystäväsi pitäisi siitä" Louis naurahti ja kietaisi käsivartensa ympärilleni. Yritin olla panikoimatta, mutta se oli vaikeaa.
"Miten niin? Mitä tarkoitat?" Henkäisin, tiedostaen hyvin selvästi, että olimme erittäin lähekkäin.
"Etkö muka huomaa? Se tummahiuksinen on lääpällään sinuun" Louis hymähti ja hipaisi poskeani kädellään. Sydämeni jätti varmasti monta sykäystä välistä.
"Lee? Mistä sinä-" aloitin hämmentyneenä, mutta Louis oli jo painanut huulensa omilleni ja suuteli minua hellästi, mutta varmasti.
En osannut kuvailla sitä tunnetta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan joku suuteli minua näin...
Vastasin suudelmaan onneni kukkuloilla, välittämättä jengeistä tai mistään muusta. Kietaisin käsivarteni hänen ympärilleen ja nautin hänen vartalonsa lämmöstä. Tunsin kuinka Louis hymyili huuliani vasten ja tiukensi otettaan minusta. Tämä oli hetki jota en tahtoisi unohtaa ihan heti.


Kesti nyt vähän pidempään :D mutta mulla on kysymys!! Mihin eri fandomeihin te kuulutte?
-Directioners, Potterheads, Tributes, Shadowhunters jajajajajaja..... hmm.... onhan kaikkee muutaki mut noi on niinku isoimmat xD