Desperation part 13

Lily:
Myöhemmin Louis heitti minut takaisin tehtaalle. Tälläkertaa matka meni mukavemmin ja painoin pääni vasten Louisin selkää.  En enää pelännyt, että kaatuisimme tai jotain vastaavaa. Sen verran itsevarmalta Louis ajaessaan vaikutti.

"Milloin voimme nähdä uudestaan?" Kysyin kun olimme tulleet määränpäähän. Seisoimme taas kadun toisella puolella, tehdasta vastapäätä.
"Niin pian kuin suinkin.. Et varmaan huomannut, mutta tallensin jo numeroni kännykkääsi. Soitan sinulle pian" Hän naurahti, kumartui painamaan suukon otsalleni ja hyppäsi pyöränsä selkään.
"Milloin sinä sen muka teit?" Kysyin hämmentyneenä, posket punoittaen.
"Rannalla.. kun keskityit puhdistamaan hiekkaa farkuistasi" hän vastasi ja väläytti vielä hymyn. Sitten hän lähti moottori ärjyen kaahaamaan tietä, kunnes katosi mutkan taakse. Häntä katsellessani, minulle tuli huono mieli. Louis oli antanut oman nahkatakkinsa minulle, sillä olin palellut jopa oman takkini kanssa. Nyt hän kuitenkin joutui itse ajamaan pelkkä t-paita päällään..

Yritin muistella kyseistä hetkeä rannalla, mutta suudelmamme tuntui hämärtäneen kaiken muun.. Varmaankin Louis kyllä pystyi ottamaan kännykkäni sillä välin kun putsasin housujani. Varmasti hän osasi tehdä sen ilman minun huomaamistani, kun hän kerran oli jengissä. Varsinkin niin korkealuokkaisessa jengissä kaikki varmasti osasivat varastaa aivan mitä vain.

Hiivin varovasti sisään tehtaaseen. Vilkaisin kännykän näytön kelloa ja se näytti jo puoli kahta. Puolittain toivoin, että kaikki olisivat jo nukkumassa. Säästyisin monimutkaisilta kysymyksiltä.
Muttankun tulin oleskelutilaan, näin Leen istuvan sohvalla valppaan näköisenä. Hänellä oli vain pieni lamppu päällä ja sen valo sai hänen kasvonsa näyttämään hämäriltä ja ankarilta. Kun katseemme kohtasivat, mieleeni tuli Louisin sanat. Oliko Lee todella ihastunut minuun? Miten se pystyisi edes olemaan mahdollista?
"Noh? Oliko upeat treffit?" Hän kysyi melkein pelottavan tyynellä äänellä. Hän ei koskaan ollut näin vakavana...
"Ihan mukavat... miksi olet vielä valveilla?" Vastasin vältellen. Leen ääni oli sen verran sarkastinen..
"Olet itse sanonut, ettei kenenkään meistä kuuluisi olla ulkona yksin. Päätin varmistaa, että tulet yhtenä kappaleena takaisin" hän vastasi, vältellen katsettani.
Nyt jos koskaan minun teki mieli päästä hänen päänsä sisäön ja selvittää mistä nyt tuulee. Mutta en halunnut pahoittaa hänen mieltään enempää tutkimalla hänen henkilökohtaisia ajatuksiaan..
Ymmärsin kyllä hänen kantansa. Olin todellakin sanonut niin, koska yksin ei koskaan ollut turvallista. Mutta minä olin ollut Louisin kanssa. Ehkä en kuitenkaan alkaisi erikseen mainita siitä, ihan vain rauhan säilyttämiseksi.
"Niin, kiitos. Kaikki on hyvin joten mennään nukkumaan. Voidaan vaikka huomenna mennä kaikki porukalla jonnekkin pitkästä aikaa!" Yritin pehmentää ilmapiiriä ja odotin, että Lee nousisi sohvalta.
Lopulta hän nousikin, nyökkäsi lyhyesti ja katosi toiseen huoneeseen.
Toivottavasti hän leppyisi huomiseen mennessä. Lisäksi toivoin että Louis olisi luullut väärin. Miten hän muka voisi tietää sellaisia asioita?



Louis:
Kuuntelin Zaynin puhetta vain puolella korvalla. Ajatukseni pyörivät edelleen Lilyssä.. Hänen naurussaan, silmissään ja huulissaan. Suudelma pääsi ehdottomasti parhaimpien joukkoon.. Oli todella onnenpotku, että olin nähnyt hänet baarissa. Silloin jo hänessä oli jotain puoleensa vetävää. Ulkopuolelta hän näytti kovalle, mutta sisältäpäin hän oli ujo ja erittäin suloinen. Hänen poskillaan olisi voinut paistaa pekonia... Söpöä.
"Sinä et kuuntele... Louis!!" Zayn ärähti yhtäkkiä ja kohotin katseeni. Ympärillämme kuuluva äänten sekamelska kantautui taas korviini.
"Mitä nyt? Mikä on näin tärkeää?" Kysyin huokaisten ja nojasin taakseppäin tuolissani. Zayn tuijotti minua äkäisesti sohvalta ja heilautti päätään huoneen toiselle puolelle päin. Katsoin sinne päin ja näin Jacon ja Micin. En ollut edes huomannut, että Mic oli tullut tänne... Toivottavasti hän ei huomannut, etten minä huomannut..
"Mistä he puhuvat?" Kysyin yhtäkkiä kiinnostuneena. Jaco oli sen verran hiljainen ja omaan kuoreensa vetäytyvä, etten edes ollut kuulkut hänen ääntään ennen. Nyt hän kuitenkin pääsi puhumaan pomolle.
"Luuletko, että minä kuulen tänne asti? Jos Waz vain sulkisi tuon ylisuuren suunsa-"
"Pitäisikö mennä kuuntelemaan? Njääh.. en jaksa välittää" keskeytin huokaisten ja venyttelin väsyneitä käsivarsiani. Paljonkohan kello jo oli? Kukaan ei kyllä nukkunut, joten sama se.
"Mistä lähtien sinä et enää ole jaksanut välittää? Katoilet päivisin ilmoittamatta... jos tämä liittyy siihen baarityttöön niin-" Zayn aloitti taas silmiänsä pyöritellen, mutta keskeytin taas.
"Ei se liity! Tykkään ajella ympäriinsä kuten tiedät.. anna jo olla" tokaisin ja Zayn sulki suunsa ja tyytyi näyttämään loukkaantuneelta. Kyllä hän kohta taas puhuisi minulle...
Katselin ympärilleni isossa huoneessa ja laskin porukkaa. Vain pieni osa oli paikalla... Waz, äänekäs ja ärsyttävä jätkä melusi keskellä huonetta, seuranaan Jon joka oli koko kaupungin huumeparoni ja Licia ja Kiara, siskokset jotka olivat kummatkin palkkamurhaajia. Porukka oli äänekäs kuten aina. He mölysivät aseista ja laskivat tappamiaan ihmisiä. Kuulemani perusteella Kiara oli johdossa tällähetkellä...

Tämä jengi oli jakautunut rajusti eri osiin. Osa, kuten Waz, Kiara ja Jaco, olivat täysin uskollisia ja näyttivät nauttivan kaikesta tästä hulluudesta. Sitten olivat ne jotka olivat mukana, tietäen että ei kannattanut vastustella. Siinä osiossa olimme me, minä, Zayn ja muutama muu. Zayn kylläkin valitti kokoajan, että kohta joku alkaisi valittaa siitä ettemme me ole tässä mukana täysillä... En kuitenkaan aikonut kuulua tuohon Micin palvonta piiriin..
Alimpana olivat ne, joita vain käytettiin vain "armeijana". He olivat kaikki nuoria, ilman muuta paikkaa. He suostuivat tekemään mitä vain, kunhan saivat katon päänsä päälle ja ruokaa...

"Louis..." Zayn sihahti yhtäkkiä ja palasin nykyhetkeen. Huomasin heti, mitä hän tarkoitti.
Mic ja Jaco kävelivät minua kohti. Jaco, joka oli keskipituinen ja hontelo, näytti melkein säälittävältä valtavan Micin vierellä. Ei ollut ihme, että juuri Mic oli johtaja. Hänestä suorastaan uhkui voimaa ja vaikutusvaltaa. Tosin varmaan hänen kokonsa auttoi paljon. Hän oli ainakin kaksi metriä pitkä, lihaksikas ja hänen brutaali pärstänsä näytti aina ovelalta ja julmalta.
"Tomlinson, tule mukaan" Mic sanoi kovalla äänellä ja sai koko huoneen hiljenemään.
Nyt olin pulassa...




Nonii tääki on vähän lyhyehkö, mutta ehin sentään kirjottaa!:D joo elikkä kävin tänää siellä lääkärillä ja meen jossain vaiheessa magneettikuvauksiin!xD  tää siis johtuu siitä mun polvesta :D ne jotka on täällä ollu pidempään nii varmaan muistaakin sen xD mut juuhh en varmaan kirjota huomenna koska on koulukiireitä!
Taas uus kysymys!!
Eka julkkis/leffahahmo ihastus?
- varmaan Draco Malfoy Harry Potterista... Se on vieläkin vitun seksikäs xDD