Desperation part 5

2 vuotta myöhemmin

Lily:
Puhdistin lyhyen veitsen terää ja yritin keskittyä. Halusin onnistua tänään mahdollisimman hyvin, joten minun oli saatava pääni tyhjäksi kaikesta muusta. Ei se ajatusten lukeminen ollut niin helppoa kuin olin kaksi vuotta sitten ajatellut...

Tosiaan, siitä oli jo kaksi vuotta kun jouduin kaduille ja Liam oli kuollut. Asiat olivat olleet ensimmäisen vuoden verran melko huonosti. Olin asunut kujilla ja ajautunut tappeluihin. Silloin oli myös kunnolla nähnyt jengi-elämän. Kaupungissa oli enemmän eri jengejä kuin olin ikinä kuvitellutkaan. Olin ollut tietoinen vain muutamista, jotka diilasivat minulle aikaisemmin.
Kuitenkin olin silloin tajunnut, että jengissä olisin turvassa enkä olisi enää yksin.
Löysin kaduilta minua kaksi vuotta nuoremman, eli nyt 16-vuotiaan Leen. Hän oli jäntevä aasialainen poika joka oli varmasti paras varas jonka olin tavannut. Hän oli nauravainen ja laukoi vitsejä tiuhaan, mutta tutustuttuani häneen tiesin että hän peitteli sillä menneisyyttään. Hän oli karannut väkivaltaisesta perheestä hyvin nuorena ja osasi selviytyä kaduilla paljon paremmin kuin minä.
Pidimme yhtä ja joukkomme kasvoi pian. Porukkaan liittyi Khai, 20-vuotias vakavamielinen poika, jonka tummat piirteet tekivät hänestä hieman pelottavan. Hänen menneisyytensä oli hämärän peitossa. Aluksi Lee aristeli vanhempaa miespuolista jäsentämme, mutta pian hän jo kiusasi tätä leikkimielisesti kuin ärsyttävä pikkuveli.

Olimme kolmestaan monta kuukautta ja löysimme kaupungin tehdasalueelta tyhjän tehdasrakennuksen ja teimme siitä kotimme. Yhdistimme rahamme ja kaiken omaisuutemme ja teimme rakennuksesta niin hyvän paikan olla kuin vain pystyimme. Saimme nukkumapaikat ja katon päämme päälle, eli kaiken mitä sillä hetkellä tarvitsimme.
Joukkomme kuitenkin kasvoi kasvamistaan.
Chris ja Joshua eivät todellakaan vaikuttaneet kaksosille. Chris oli lyhyt ja hintelä, ja aukoi päätään melkein yhtä etevästi kuin Lee. Joshua taas oli pitkä, lihaksikas ja vaitonainen. Mutta kun hän puhui, sanat hiljensivät kaikki muut. Vaikea kuvitella että he olivat kumpikin 18-vuotiaita, aivan kuten minäkin...
Tämän porukan kanssa ehdimme olla yhdessä muutaman viikon ennen kuin Khai löysi Trinan. Se tuli yllätyksenä meille kaikille. Trina oli 19-vuotias lihaksikas tyttö, joka oli hyökännyt Khain kimppuun kun tämä oli ollut varastamassa ruokaa. Kaikkien meidän kimppuun oli käyty, joten siinä ei ollut mitään uutta. Outoa oli se, että Khai tykästyi tyttöön. Hän toi hänet luoksemme ja kysyi saisiko Trina jäädä. Annoimme luvan ja jengimme kasvoi. Trinalla kuitenkin oli eräänlainen mielenterveys häiriö, mikä saattoi tehdä hänestä aggressiivisen muutamassa sekunnissa. Mutta Khai lupasi pitää hänestä huolen. Aluksi kaikki tuntuivat pelkäävän Trinaa, mutta kun hänellä ei ole kohtauksia, hän on ihan mukava, hieman pilkallinen ja ylimielinen vain.
Kaikki porukasta tiesivät kyvystäni lukea ajatuksia, vaikka he eivät olleet sitä aluksi uskoneetkaan. Olin kuitenkin todistanut sen heille arvaamalla numeroita heidän mielestään. Varsinkin Leen mielestä se oli älyttömän siistiä, mutta he kaikki olivat pyytäneet minua olemaan lukematta heidän mieliään, mikä kävi minulle. En halunnut urkkia henkilökohtaisia asioita..

"Lähdetkö vielä näin myöhään?" Ääni kuului viereltäni ja palasin takaisin nykyhetkeen. Istuin tehdastalomme "olohuoneessa". Tai ainakin me kutsuimme sitä niin. Se oli korkea huone joka muistutti enemmän salia. Olimme raahanneet sinne sohvia ja muuta, tehdäksemme siitä kodikkaamman näköisen.
Lee rönähti viereeni ja heilautti mustien, repaleisten farkkujen verhoamat jalat pöydälle.
"Jep. Lauantaisin siellä pitäisi olla enemmän porukkaa", vastasin ja hymyilin hänelle.
"Hommaa hyvät rahat. Uusi sohva tekisi terää!" Lee naurahti ja iski silmää.
"Pummitaan jos ei rahat riitä" nauroin ja kiinnitin veitsen mustien saappaideni sisäpuolelle. Nousin sohvalta ja vilkaisin peilikuvaani rikkinäisestä peilistä joka nojasi huoneen nurkkaan.

Tumman harmaat farkut näyttivät hyvälle saappaiden kanssa jotka ulottuivat puoleen sääreen. Ne olivat myös hyvät juoksukengät mikä oli plussaa.
Heilautin vanhan Liamin takin päälleni ja tarkistin että se peittää puukon joka oli vyölläni. Kampasin vielä ruskeat hiukseni käytännölliselle ponnarille. Se muistutti minua heti isästä, mutta heitin ajatuksen heti päästäni. En vaivaisi mieltäni hänellä nyt.

"Lähden nyt! Pitäkää kännykkä äänillä varmuuden vuoksi!" Huusin lähtiäisiksi ja kuulin myöntyvää muminaa. Astuin ulos viileään ulkoilmaan ja katselin ympärilleni. Kello oli jo lähellä puolta yötä, mutta ei tällä alueella muutenkaan liikkunut ketään.
Kävellessäni hengitysilma huurustui vaikka oli vasta syksy.
Kävelin nopeasti pimeässä, katsellen varmuuden vuoksi ympärilleni. Täällä ei ollut katulamppuja, tai ainakaan yksikään niistä ei ollut enää ehjä. Olisi helppoa piiloutua  pimeyteen ja hyökätä sieltä. Olin kuitenkin rennolla mielellä. Osasin käyttää veistä, enkä epäröisi tositilanteessa. Turha pelätä.

Kymmenen minuutin kuluttua tulin kaupungin laitaosille, sinne missä valot palavat. Kduilla käveli muutama ihminen, suunnaten samaan suuntaan kuin minä. Tämän osan paras baari oli kulman takana. Hymy ilmaantui kasvoilleni jo pelkästä ajatuksesta. Täysi baari täynnä helppoja huijattavia. Eli helppoa rahaa minulle.

Baari, Xtreme, näytti ulkoa päin melkein liiankin tavalliselta tiilitalolta, mutta sisätiloihin oli panostettu. Tilat ulottuivat syvälle maanalle, moneen tasoon, täynnä peli pöytiä ja tiskejä.
Menin sisään ja kohtasin aulan täynnä ihmisiä. Jono liikkui hitaasti kohti portaikkoa joka johti alempiin kerroksiin.
"Pelimestarihan se siinä! Mukava nähdä", portsari virnisti minulle kun olin päässyt portaiden kohdalle. Väläytin miehelle hymyn ja lähdin laskeutumaan alas. Hengitin syvään ja keskityin. Valtava ihmisjoukko täynnä ajatuksia. Olin oppinut onneksi jo olemaan huomioimatta niitä. Pystyin kuulemaan vain ne ajatukset jotka halusin, vaikka se vaatikin raudanlujaa keskittymistä.
Kävin täällä usein ja tutut naamat näkyivät yleisön seassa.
Tuolta mieheltä vein pokerissa pari tonnia, ajattelin itsekseni ja hymyilin. En olisi uskonut että tämä ilta olisi yhtään erilainen kuin muut, mutta olin väärässä.





No tässä osassa kyllä oli selostusta xD joo vähän outoo mut feel free to ask!xD vastaan kyllä jos joku asia mietityttää tässä ficissä! Menee aika nopeesti mut nyt ei enää siirrytä ajassa edestakasin!