Desperation part 4

Lily:
Istuin keskellä rantaa ja katsoin ilmeettömänä poliisien ja ensihoitajien säntäilyä ympäriinsä. Olin ehkä hieman ärsyyntynyt, mikä olikin ensimmäinen tunnetila pariin tuntiin. Miksi he eivät nosta hänen ruumistaan ja tule sanomaan että veljeni on kuollut!?
Ja kaiken lisäksi minulla oli päänsärkyä. Se ei tuntunut normaalille... Kuulin huminaa ja outoa naksahtelua pääni sisältä... Hienoa, olen vielä mielisairaskin.

"Neiti, teidän kannattaisi lähteä" nuori poliisimies sanoi minulle. Kohotin katseeni hänen ja kipu päässäni yltyi.
"Miksi ette nosta häntä!?" Kivahdin takaisin, mulkoillen miestä aivan kuin kaikki olisi hänen syytään.
"Ruumista ei ole. Se on saattanut upota tai lähteä virtaa pitkin eteenpäin. Osasiko veljenne uida?" Mies kysyi lopuksi ja otti lehtiön käteensä. Suljin silmäni hetkeksi ja purin huulta. Tämän kivun olisi parempi loppua..
"Tottakai hän osasi."
"Ihanko varmasti? Joen keskellä ei nimittäin ole juuri nyt virtausta. Ehkä hän sai sitte krampin jalkaansa tai jotain.." Mies mumisi ja raapusti jotain lehtiöönsä.
"Tyttö varmaan pitäisi viedä jo kotiin"
"Anteeksi mitä sanoit?" Kysyin ja käännähdin yhtäkkiä taas katsomaan miestä.
"Öh en mitään? Oletko varmasti kunnossa?" Mies kysyi ja katsoi minua kulmat koholla.
Olin juuri äsken kuullut selvästi kuinka hän haluaisi viedä minut kotiin. Mutta miksi hän sanoi, ettei muka ollut sanonut mitään?
Nyrpistin nenääni, tyytymättömänä tähän tilanteeseen. Aloin todellakin jo seota..

Tuntia myöhemmin poliisit olivat vakuuttaneet jatkavansa etsintöjä ja käskivät minun mennä kotiin. Ajoin koko matkan melkein transsissa, Liamin takki ympärilläni. Se tuoksui hänen tutulle partavedelleen... Päänsärkykin oli loppunut, kun olin päässyt pois ihmisten läheltä. Ehkä se johtui jostain ahtaanpaikan kammosta tai jotain.
Jätin auton kadulle ja jäin hetkeksi ulko-oven eteen. Mitä minä nyt teen? En halua asua Britin kanssa... Eikä hänkään varmasti halunnut asua minun kanssani, varsinkaan kahdestaan.

"Missä olette olleet?! Enkö minä helvetti vieköön sanonut, että ette saa jäädä nyhjäämään sinne rannalle koko illaksi" Brit sanoi raivoissaan ja ilmaantui eteiseen luokseni. Päänsärkyni palasi samalla hetkellä kun hän ilmaantui näköpiiriini ja vetäisin syvään henkeä.
 Hänellä oli puoliksi täysi viinilasi kädessään, jonka jokaisessa kynnessä oli timantteja. Hänen leopardikuvioinen aamutakkinsa toi tupakan hajun luokseni ja yritin olla hengittämättä sitä. Miksi edes inhosin tupakkaa? Tuhosin itseäni muutenkin..
Brit huiskautti vaalennetut hiukset silmiltään ja katsoi minua painavien tekoripsiensä ali.
"Missä poika on?" Hän kysyi ja hörppäsi lisää viiniä. Katsoin häntä vain hetken ja sen jälkeen aloin rivakasti riisua kenkiäni, sanomatta sanaakaan.
"Kuulehan, sinä vastaat silloin kun kysytään!" Brit huusi ja tukki tieni yläkertaan. Pysähdyin ja pakotin itseni katsomaan hänen punertaviin silmiinsä.
"Kuoli." Sanoin niin hyytävällä äänellä kuin mahdollisesti pystyin.
"Ettet vaan sinä jotenkin aiheuttanut sitä? Tapoithan sinä jo isäsikin!" Brit ilkkui ja katsoi minua halveksien.
"En ole tappanut ketään.." Sanoin niin hillitysti kuin pystyin, kivun ja raivon takoessa pääni sisällä.
"Noh, saampahan isomman osan rahoista ja on enää tyttö hoideltavana"
Olin katsonut Brittiä silmiin kokoajan, eikä hän ollut muuta tehnyt kuin katsonut minua botox-huulet mutrussa.
Olin kuullut äänen päässäni. Se oli kuulunut jossain sisällä, selkeästi  kuin joku olisi lukenut sen paperilta. Mutta tiesin, että Brit sanoi sen.
Käteni singahti nopeasti sivulta ja löin äitipuoltani kämmenellä suoraan poskelle. Yllättävä mielihyvän aalto pyyhkäisi ylitseni ja astuin askeleen taaksepäin. Brit kääntyi hitaasti takaisin minuun päin ja näytti niin vihaiselta, että olisi voinut räjähtää.
"Kuulehan huora, saat luvan häipyä talostani ennenkuin sinulle käy huonosti!" Hän sähisi matalalla äänellä, ottaen uhkaavasti askeleen lähemmäs.
"Tämän voi lavastaa vahingoksi. Poltan vaikka keittiön ja sanon että tyttö kuoli siihen"
Taas se ääni kuului päässäni ja melkein kauhuissani katsoin Britiä joka hymyili pelottavasti.

Otin silloin jalat alleni. Nappasin kenkäni maasta ja juoksin ulos talosta hämärälle pihalle. Kostea nurmikko tuntui inhottavalle jalkojeni alla ja viileä tuuli värisytti minua. Käännyin katsomaan ovelle, missä Brit seisoi.
"Ei ole takaisin tulemista!" Hän huusi ja paiskasi oven kiinni.
Jos jokin oli epäreilua, niin minun elämäni. Nyt minulla ei ollut ketään, eikä mitään. Vain ylläni olevat vaatteet...
Mutta nyt olin melkein määrätietoinen. Halusin selvitä. Vaikka kaikki tuntui huonolle ja olisi helpompi vain hypätä sillalta. Aioin kostaa Britille. En ehkä huomenna, mutta joku päivä hän saisi kärsiä sen mitä minä ja Liam teimme.
Seisoin siellä yksin, hiljaisuudessa. Päänsärky oli poistunut heti kun Brit oli kadonnut..
Laitoin kengät jalkaan ja lähdin kävelemään katulamppujen valossa. Olin jättänyt auton avaimet eteisen pöydälle epähuomiossa... Sujautin kädet Liamin takin taskuihin ja heti tunsin siellä jotain. Vetäisin ulos setelitukun. Minun täytyi ihan pysähtyä jotta pystyisin laskemaan rahat. Seitsemänsataa puntaa... Diilerit varmaan kantoivat tällaisia summia aina mukanaan. Mutta minä päätin että rahat ovat nyt minun. Suuntasin askeleeni keskustaan ja livahdin heti lähimpään, avoinna olevaan markettiin.
Jotenkin  ihmisten läheisyydessä päänsärkyni palasi... Mistä se ja ne äänet johtuivat?
Ohitin viina osastolla porukan naureskelevia teinejä. He katsoivat minua ja muutama huoran näköinen tyttö kikatti.
"Hän näyttää ihan peikkolle!"
"En haluaisi tuollaisia hiuksia"
"Saiskohan nuo taskusta pilkottavat rahat pöllittyä?"
Käännyin katsomaan blondia poikaa jonka ääni oli viimeisimmäksi puhunut päässäni.
"Ei niitä saa. Yritä niin revin pallisi irti" vastasin hänelle pokkana. Pojan ilme venähti ja hän katsoi muita kulmat koholla.
"Mitä ei saa? Clark ei sanonut mitään!" Ylimeikattu tyttö kivahti ja astui lähemmäs.
Vasta silloin sain oivalluksen. Minä kuulin ajatuksia. Ne kaikuivat päässäni silloin kun olin kyseisen henkilön lähellä. Siitä se päänsärkykin oli pakko johtua! Isoissa väkijoukoissa päätäni särkee koska ajatuksia on niin paljon...
Naurahdin ääneen, niin naurettavalta kuulostin. Olin varmasti vain sairas. Kukaan ei voi lukea ajatuksia, muistutin itselleni.
"Mikä naurattaa peikkotyttö!? Hakkasin sinut koska vaan" sanoi tälläkertaa punertava tukkainen tyttö jolla oli monta lävistystä. Hänen kaverinsa tirskuivat ja katsoivat minua ilkeästi.
"Siitä vaan." Vastasin tympeästi ja valmistauduin henkisesti. Parhaassa tapauksessa henkilökunta kutsuisi poliisit ja rokkarityttö saisi paskaa niskaansa.
Tyttö astui lähemmäs ja huomasin, että hän oli ainakin kymmenen senttiä minua pidempi, epäilemättä melkein 180cm. Hänen revityt mustat farkkunsa ja verenpunainen bändipaitansa saisivat varmasti jonkun pelkäämään, mutta minua ei kiinnostanut juuri nyt.
Tyttö oli suoraan edessäni ja katsoi minua melkein hymyillen. Sitten hän heilautti kättään ja...
Hyppäsin sivuun ennenkuin isku ehti edes alkaa ja tyttö kääntyi katsomaan minua hölmistyneenä. Hän harppasi eteenpäin ja liikautti hieman molempia käsiään.
"Niittaan tuon paskan seinään!"
Väistin taas, heti kuullessani hänen äänensä päässäni. Tiesin tarkalleen mitä hän aikoi tehdä ja minun oli myönnettävä olleeni oikeassa aikaisemmin. Minä pystyin lukemaan ajatuksia, enkä tiennyt lainkaan miksi.




Nonii vähän fantasiaa mukaan xD  mut juuhhh #4yearsofonedirection DAMN! Miten aika oikeesti menee noin nopeesti O.o muistan ku vielä pari vuotta sitte kaveri näytti video päiväkirjoja mulle ja kiinnostuin ekan kerran! SUPERMAAAAN!! <-- rakkautta ensisilmäyksellä xD mut ne on oikeesti tullu ihan älyttömän ison harppauksen eteenpäin pelkästään NELJÄSSÄ vuodessa! Niistä on kasvanu fiksuja (suurimmaks osaks) ja komeita (duh) miehii ja tääki on vasta alku! Näin alussa niiden ura on jo iha uskomaton ja ne vielä jatkaa! En varmaan selvii hengissä sitte seuraavista levyistä!!
Nonii se siitä xD ainii sain kummilta synttärilahjaks 1D pyyhkeen fetus naamoil..xD tekisivät uusia ja semmosii epälapsellisii kamoja!xD ei kukaa halua kuitenkaan käyttää pinkkiä reppua missä on fetusnaamat ja timanteilla koristeltu nimi!xD WE NEED SOMETHING WITH SWAG

Ainii ja nyt en varmaan pääse kirjottamaan hetkeksi koska joudun mökille eikä siellä oo sähköjä.... R.I.P Susanna.