Desperation part 1

Lily:
"Iskä, voitko laittaa minulle poninhännän?" Kysyin ja istuin hänen viereensä sohvalle. Hän naurahti ja kääntyi minuun päin. Ojensin hänelle ponnarin ja punaisen harjani.
"Tottakai. Pidäppä tätä peiliä ylhäällä niin näen mitä teen!" Hän vastasi ja ojensi minulle peilin läheiseltä pöydältä. Istuin lattialle sohvan eteen ja ristin jalkani, jotka olivat täynnä mustelmia... Liamin mielestä oli ollut nerokasta kiivetä korkeimpaan puuhun minkä löysimme. Olin loppujen lopuksi tippunut sieltä! Mutta isä oli vain nauranut Liamin kanssa. Tietenkin vasta sen jälkeen kun oli tarkistanut, että olen kunnossa.
Isä alkoi hitaasti harjaamaan ruskeita, ala selkään ulottuvia hiuksiani. Vaikka olin 15-vuotias, halusin että juuri hän laittaisi hiukseni kiinni. Se tuntui niin mukavalle kun hän harjasi ja laittoi hiuksiani. Hän oli saanut harjoitella pitkään, sillä hiuksiani ei ole ikinä leikattu muutamaa senttiä enempää.

Samalla kun hän keräsi hiukseni ylös, katselin itseäni peilistä. Monet sanoivat, että minä ja vuotta vanhempi veljeni Liam näytimme ihan samalle. Olihan meillä samanlaiset silmät, ruskeat ja jotenkin "koiranpentumaiset" kuten isä sanoi.. Ja hiuksemme olivat samaa sävyä. Mutta sisäisesti olimme täysin erilaiset. Liam oli unelmapoika. Hän oli hyvä ja suosittu koulussa, hyvännäköinen ja hän ajatteli aina muiden parasta. Ei ollut ihme, että äitipuolemme Brit piti hänestä enemmän kuin minusta. Olin hädintuskin keskinkertainen koulussa ja minulla oli vain muutama ystävä jotka eivät tosin vaikuttaneet kovin läheisiltä. Osasinhan minäkin olla hyvätapainen ja herttainen, mutta pääasiassa murjotin Britille. En ollut koskaan pitänyt hänestä.
Äiti oli kuollut jo yli kymmenen vuotta sitten autokolarissa ja sen jälkeen olin lähentynyt isän kanssa paljon. Meillä oli loistava suhde ja hän rakasti minua ja Liamia yhtä paljon. Ja vaikka hän menikin naimisiin melko pinnallisen ja turhamaisen Britin kanssa, hän oli silti lapsiensa tukena. Se teki Britin kanssa elämisestä helpompaa minulle.
"Noin! Eikai ole liian tiukalla?" Isä kysyi ja palautti minut takaisin tähän hetkeen. Katsoin poninhäntää peilistä ja pudistin päätäni.
"Liam! Lähdetään ihan juuri!" Huusin yläkertaan päin ja nousin ylös. Olimme lähdössä kolmestaan perinteiselle uimarannalle. Olimme käyneet siellä ihan pienestä pitäen!
Kuului askeleita portaista ja Liam ilmaantui näköpiiriini uimashortseihin ja valkoiseen t-paitaan sonnustautuneena. Lisäksi hänellä oli kolme pyyhettä mukanaan.
"Koppi" hän tokaisi ja heitti yhden niistä minua kohti. En tietenkään ehtinyt reagoida vaan pyyhe mäjähti päin naamaani. Tämä oli tyypillistä...
"Kiitti..." Tokaisin takaisin ja laskostin pyyhkeen pieneen koriin jonka ottaisin mukaan.
"Minähän varoitin!" Liam naurahti ja tunki oman pyyhkeensä samaan paikkaan.
"Nonii mennään! Tähän aikaan ei pitäisi olla paljon porukkaa" isä sanoi ja lähdimme kaikki kolme kävelemään ulos ja auton luo. Olin kerrankin nopeampi ja onnistuin valtaamaan etupenkin.

"Viimeinen vedessä pesee pyykit!" Isä huusi juuri kun olin aikeissa levittää pyyhkeeni rantahiekalle.
Rannalla ei todellakaan ollut paljoa ihmisiä, aivan kuten isä oli kokemuksesta tiennyt. Muutama lapsiperhe oli rantavedessä telmimässä ja kolme teiniä olivat laiturilla hyppimässä. Tämä oli kohtuu pieni ranta mutta kaikki lähistön ihmiset kävivät siellä aina. Se ei ollut lampi, vaan joen levein kohta. Virta ei ollut rannassa voimakas, mutta syvemmällä hieman kovempi. Ei kuitenkaan tarvinnut pelätä että lähtisi veden mukana.
Liam ja isä pinkaisivat juoksuun välittömästi ja heittivät paidat pois päältään. Minä sen sijaan kompastelin shortsieni ja toppini kanssa. Heillä oli etumatkaan, mutten aikonut luovuttaa! Juoksin niin nopeasti kuin pehmeässä hiekassa pääsin mutta tulin veteen viimeiseksi.
Vesi oli mukavan lämmintä joten heittäydyin pää edellä. Sukelsin hieman syvemmällä odottavien isän ja Liamin luo.
"Jollakin on edessä pyykkipäivä!" Liam nauroi ja näytti selvästi nauttivan siitä ettei hän hävinnyt.
"Lupaan, että saat  oman päiväsi jos haluat!" Isä naurahti ja pyyhkäisi tummat hiukset silmiltään.
"Minä taidan käydä vähän kauempana uimassa! Älä kiusaa Lilyä!" Hän jatkoi ja hymyillen taputti Liamin olkaa.
"Yritän" Liam vastasi mutta roiskautti hieman vettä naamalleni. Roiskautin enemmän takaisin ja tulin aloittaneeksi vesisodan. Isä ui kauemmas sillä välin kun me huusimme ja räiskimme vettä niin paljon kuin pystyimme!

"Okei luovutan!! Lopeta!" Huusin ja yritin pidätellä naurua.  Liam nauroi ja lopetti kohteliaasti. Olimme kuluttaneet jonkun verran aikaa ja tähyilin ympärilleni nähdäkseni isän.
"Missä hän on?" Kysyin Liamilta ja hänkin alkoi tiirailla ympärilleen.
"En tiedä... Ehkä hän lähti uimaan jokea pitkin?"
Yhtäkkiä kuului kuitenkin kimeää kirkumista. Käännähdin täristen ympäri ja näin kuinka pikkutyttö kiljui rannan toisella laidalla.
"Ruumis! Siellä on ruumis!!" Lapsen äiti huusi ja kiskoi kiljuvan tytön kauemmas.




Noniii sain alotettua!! Joo elikkä tää on Louis ficci! Ja mä nyt oon suunnitellu tätä aika huolella ja tää tulee olemaan ehkä vähän isompi ja monimutkasempi ku noi aikasemmat!:D