~Never Give Up~ Part 20

Darcia:
Olin jo pitkään istunut itsekseni huoneessa. Joku oli tuonut minulle vesipullollisen ja kaksi värikästä pilleriä. Join vettä, mutta en koskenut lääkkeisiin. Minulla ei ollut mitään ideaa mitä ne olivat ja miksi minulle niitä syötettiin joten jätin ne sikseen. He varmasti luulivat, että Niall oli todella huumannut minut tai jotain! Ja oikeasti hän oli pelastanut minut Alecin käsistä... Miten isä oli edes saanut tietää tästä ja onnistunut soittamaan poliisille!? En olisi ikinä uskonut, että hän olisi yrittänyt etsiä minua!

Jonkin ajan kuluttua ovi avautui ja sisään tuli lempeän näköinen, kolmikymppinen nainen. Hiljaisuuden vallassa hän istui pöydän toiselle puolelle ja kietaisi lyhyet vaaleat hiuksensa ponnarille. Jotenkin hänestä tuli mieleen lässyttävä päiväkotihoitaja..
"Hei Darcia, minä olen Sasha. Toimin täällä terapeuttina" nainen esittäytyi ja hymyili inhottavan rauhoittavasti.
Olin niin ärtynyt tästä kohtelusta ja siitä kuinka Niallia syytettiin suotta. Pysyin siis vaiti ja tuijotin naista epäkohteliaasti. En ymmärtänyt mihin tässä terapeuttia tarvittaisiin!
"Minä tiedän, että sinulla on ollut traumaattinen matka, mutta toivon että saisimme vasta-aineita Herra Horanin käyttämiin aineisiin ja saisimme puhuttua todellisen sinun kanssa." Nainen hymyili ja yritti selvästi näyttää lohduttavalta.
"Mistä sinä puhut!? Minä olen täysissä fyysisissä ja henkisissä ruumiinvoimissani!" Kivahdin hänelle yhtäkkiä ja nojauduin lähemmäs häntä. Sasha näytti hämmästyneeltä ja joutui vilkaisemaan muistivihkoaan ennenkuin pystyi jatkamaan.
"Kuulehan.. Sinun täytyy nyt hengittää ja yrittää rauhoittua. Me olemme täällä vain auttamassa sinua. Me tiedämme mitä Horan on tehnyt sinulle ja se on erittäin valitettavaa"
"Hän ei ole tehnyt mitään! Miksi te syytätte häntä!?" Ärähdin raivoissani. Teki mieli heittää tuo akka niin kauas kuin mahdollista ja lähteä sitten etsimään Niallia! En tajunnut miten nämä ihmiset eivät kuunnelleet minua lainkaan!
"Voi kultapieni, hän käytti sinua fyysisesti ja henkisesti hyväkseen" Sasha sanoi ja näytti siltä kuin olisi puhunut viisi vuotialle.
"Miten niin fyysisesti..?" Mutisin kulmat kurtussa. Henkisen minä kyllä tajusin. Niall oli houkutellut minut tänne..
"Se on kauhea asia.. Sinä et huumauksen takia muista.. Mutta hän raiskasi sinut kotonasi, ennenkuin sieppasi sinut mukaansa" Sasha sanoi ja ojensi kätensä pöydän yli tarttuakseen minun käteeni. Mutta kiskaisin omani pois.
"Mistä helvetistä te keksitte noita juttua!! Niall ei ole tehnyt mitään!" Huusin ja pomppasin ylös tuolistani. Tuoli kaatui takanani rymisten, mutta minua ei vähempää voisi kiinnostaa! Niall ei ole edes käynyt kotonani!! Eikä hän ikinä tekisi sellaista!!
"Minä tahdon nähdä Niallin nyt tai ryhdyn harvinaisen hankalaksi asiakkaaksi!!" Kivahdin ja marssin oven luokse. Järkyttynyt Sasha riensi luokseni ja varovaisesti avasi oven.
"Pääset näkemään häntä jos lupaat olla rauhallinen matkalla.." Sasha vinkaisi melkein pelokkaasti ja lähti sitte näyttämään tietä.


Niall:
"Herra Horan, uhri haluaa puhua kanssanne" huoneen radiosta sanoi mies ääni. Kuulutelija ukkeli oli kadonnut aikoja sitten ja siitä lähtien olin vain istuskellut täällä. Äänen kuullessani kuitenkin pomppasin seisomaan. Saisin vihdoinkin puhua Darcialle!! Tästä oli tullut ihan järkyttävä sotku!
Ovi aukeni ja joku nainen talutti Darcian sisälle.
"Niall!" Darcia huudahti ja säntäsi halaamaan minua. En pystynyt vastaamaan halaukseen vaikka olisin halunnut. Käteni olivat edelleen käsiraudoissa selän takana..
"Ovatko he jo kertoneet sinulle sen tarinan?!" Kysyin häneltä ja vilkaisin synkästi Darcian tuonutta naista joka odotti oven luona.
"Kyllä!! Et arvaakkaan kuinka vihainen minä heille olen! En tajua mistä isä on voinut keksiä tuollaista!" Darcia vastasi ja kyyneleet alkoivat vieriä hänen poskiaan pitkin. Minun oloni vain paheni kun näin hänen olevan niin järkyttynyt.
"Tiedän.. Mutta ei sinun isäsi tätä tehnyt. Alec keksi kaiken saadakseen sinut takaisin.."