~Never Give Up~ Part 22

Niall:
Olin koko Alecin selitysten ajan kuvitellut hänet kuolleena kaikilla mahdollisilla keinoilla. Jos minulla ei olisi vieläkin käsirautoja ja kahta vartijaa vieressäni, olisin jo hyökännyt Alecin kimppuun. Kesken kaiken kuitenkin naisääni keskeytti hänet.
"Valitettavasti Darcia ei ole sinun tyttäresi vaan minun"
Kaikkien päät kääntyivät samanaikaisesti ympäri katsomaan huoneen perälle. Siellä seisoi tyylikkäisiin vaatteisiin pukeutunut nainen. Hän oli varmaan lähempänä viittäkymmentä, mutta hänen kasvonsa olivat silti nuorekkaat ja raikkaat. Hänellä oli hartiapituiset ruskeat hiukset.
"Äiti..?" Darcia vinkaisi yhtäkkiä korokkeelta, katse kohdistettuna naiseen. Silloin tajusin kuinka samannäköisiä he olivat. Olin ihan puulla päähän lyöty. Mistä Darcian äiti oli ilmestynyt tänne!?
"Niin.. Olen pahoillani, että minulla kesti" nainen huokaisi ja hymyili kuitenkin lempeästi Darcialle.


Darcia:
Aivoni tuntuivat jumittuneen paikalleen. En voinut käsittää, että näin äitini vuosien takaa. Tälläkertaa tiesin, että se oli hän. Tunnistaisin hänen kasvonsa vaikka säkkipimeässä.. Kasvot joita olin kaivannut niin palavasti...
Pinkaisin yhtäkkiä juoksuun ja melkeimpä syöksyin äitiä päin. Puristin hänet tiukkaan halaukseen ja painoin pääni hänen raikkaan hajuveden tuoksuiseen takkiinsa. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin, mutta nyt ne johtuivat silkasta ilosta!
"Olen tosi pahoillani kultaseni" äiti mumisi hiljaa ja kietaisi käsivartensa ympärilleni.
"Mistä?" Kysyin niiskaisten.
"Että jätin sinut silloin pienenä... En voi ikinä korvata sitä sinulle" äiti sanoi ja tunsin kuinka hänen äänensä tärisi. Minä en kantanut hänelle enää kaunaa siitä. Tärkeintä oli, että hän oli vihdoin täällä.
"Ei se mitään... Kiitos, että tulit" mumisin ja vetäydyin irti. Hymyilimme toisillemme, äiti tosin melkein anteeksiantavasti. Pyyhin kyyneleet poskiltani ja käännyin katsomaan korokkeelle. Kaikki salin ihmiset tuijottivat meitä silmät suurina. Niall näytti täysin hämmentyneeltä, samoin kuin pomo. Alec taas näytti vihdoin tajuavan, että hänen suunnitelmansa ei toiminut.
"Kröh.. Tämä taitaa olla ratkaistu jo.. Viekää Alec odottamaan poliisia ja päästäkää Horan irti." Pomo käski ja vihdoin ihmiset alkoivat liikkua. Vartijat irrottivat Niallin käsiraudat ja siirsivät ne nyt murhanhimoisen näköiselle Alecille. Hänet vietiin huoneesta ulos ja ihmiset alkoivat pakkamaan tavaroitaan. Niall tuli luoksemme vieläkin kummissaan ja kiirehdin halamaan häntä tiukasti. Tuntui ihanalta kuinka hän kietaisi pitkät kätensä ympärilleni ja painoi päänsä pääni päälle.
"Hmm.. Kukas tämä nuori mies sitten on?" Äiti kysyi yhtäkkiä ja irroittauduin Niallista katsoakseni häntä. Äiti näytti kiusoittelevalta samalla kun hän katsoi Niallia.
"Niall Horan. Mukava tavata! Olen Darcian poikaystävä" Niall tervehti ja täysin vakavissaan ojensi kätensä kätelläkseen äitiäni.
"Ahaa.. Ilmankos olenkin aina sanonut, että Darcialla on hyvä maku. Olen Kath Brigson" äiti naurahti ja he kättelivät. Minä vain seisoin siinä vieressä ja tuijotin Niallia silmät suurina. Hän tosiaan sanoi olevansa poikaystäväni... Eihän se minua haitannut tippaakaan, mutta tämän täytyi tarkoittaa että Niall vastasi tunteisiini!! Voisiko päivä tästä parantua!?
"Ahaa päivää! Taisitte pelastaa päivän!" Pomo naurahti yhtäkkiä, ilmaannuttuaan äidin viereen.
"Tottakai supernaiset pelastavat päivän!" Äiti hymähti ja vetäisi minut kainaloonsa.
"Miten te ilmaannuitte tänne rouva Brigson? Juuri oikealla hetkellä tosiaankin!" Pomo kysyi ja tajusin itsekkin haluavani tietää. Miten hän oli löytänyt tänne yhtäkkiä!?
"Olin lähdössä työmatkalle. Asun tässä lähellä ja satuin tulemaan lentokentälle juuri oikealla hetkellä. Kuulin vartijoiden puhuvan ja yksi heistä mainitsi Darcian nimen. Kysyin heiltä lisää tietoja ja kun kerroin kuka olin, he toivat minut tänne. Onneksi olin juuri tänään lähtemässä!" Äiti kertoi ja antoi suukon päälaelleni.
"Sinä asut täällä!?" Kysyin yllättyneenä ja käännyin katsomaan häntä.
"Kyllä.. Ja olen uusissa naimisissa.. Mutta voit silti muuttaa tänne luokseni. Ja sitä paitsi Niall taitaa olla irkku aksentista päätellen. Taitaa olla lyhempi matka kuin Lontoosta" äiti vinkkasi ja sai minut hymyilemään leveämmin kuin koskaan. Mikä voisi olla parempaa: asua rakastavan äidin kanssa ja Niall olisi lähelläni!? Se oli enemmän kuin olisin ikinä voinut toivoa..



Noniiih vika osa tulee sitte sunnuntaina!xD tässä aattelin jo kysyy:
Olisko seuraava ficci fantasia vai tämmönen normi (mut siis vähä tämmönen ylitoiminnallinen xD)?
Kuka pojista?