~I Will Protect You~ Part 5

Harry:
Rannekelloni alkoi piipittää seitsemän maissa, aivan kuten olikin sen säätänyt herättämään. Täytyi myöntää, että olin kerrankin nukkunut yli kahdeksan tuntia ja se tuntui yllättävän mukavalle. Unen pöppörässä venyttelin käsiäni ja käännyin vilkaisemaan sängyn toista laitaa.
Näin Julietista vain hänen hiuksensa, niin tiukasti hän oli kietoutunut peittoonsa. Tiesin, että hänen koulunsa alkoi vasta yhdeksältä, joten ei ollut mitään syytä herättää häntä vielä.
Nousin hiljaa ylös ja menin parvekkeen ovelle. Ovi oli lukossa vieläkin, kuten olin sen illalla laittanut. Juliet taisi pitää sitä aina avonaisena, mikä oli aika suojatonta pääministerin tyttärelle... Puin puhdaan kauluspaidan päälle ja vaihdoin mustat farkut. Ei minulla mitää puvun pitämistä vastaan ollut, mutta farkut tuntuivat aina vain paljon luonnollisemmilta. Kiinnitin puhelin kuulokkeen korvaani ja laitoin virka-aseen epäkäytännöllisesti farkkujen takataskuun. Törröttäköön sieltä... Laittaisin sen paremmin kun lähtisimme liikkeelle.
Tunsin talon kuin omat taskuni, eilisen pohjapiirrustuksen tutkimisen jälkeen. Menin suoraan kylppäriin ja pesin kasvoni. Puoli huolimattomasti suin hiukseni jotenkin paikalleen ja lähdin alakertaan. Tarkistin, että etuovi edelleen lukossa ja menin tämän jälkeen keittiöön. Voisin tehdä aamupalaa meille molemmille, kun ei ollut mitään muutakaan tekemistä.. Tai olisihan minulla, raporttien tutkimista ja kaikenlaista muuta tylsää johon en jaksanut vaivautua.


Juliet:
Uniini tunkeutunut pekonin tuoksu herätti minut yhtäkkiä. Luulin sen olevan pelkkää unta, mutta mehevä tuoksu leijuikin oikeasti ilmassa. Silmiäni siristellen katsoin kelloa. Puoli kahdeksan... Käännyin katsomaan ympärilleni ja huomasin Harryn olevan poissa. Hän oli tainnut jo nousta aikoja sitten...
Nousin sängystä ja laitoin takkuiset hiukseni sotkuiselle ponnarille. Vaelsin kylppäriin, pesin kasvoni ja tein perus pikameikkini.
Kun menin alakertaan, pekonin ja kananmunien tuoksu voimistui. Vatsani kurisi kovaäänisesti, enkä ihmetellyt. En muista edes milloin söin viimeksi!!
"Huomenta" toivotin kun astuin keittiöön. Harry kääntyi ympäri lieden luota ja hymyili.
"Huomenta! Olin juuri aikeissa tulla herättämään, mutta pekoni taisi tehdä työnsä" hän naurahti ja kääntyi ottamaan lautasia kaapista. Aivan kuin hän olisi asunut täällä jo pidemmän aikaan..
"Jep... Tuletko sinä muuten kouluunkin mukaan?" Kysyin haukotellen, samalla kun otin Harryn ojentaman munakas-pekoni lautasen.
"Tottakai! Olen mukana 24/7!" Harry hymyili ja istui pöytään vastapääten minua.
Täytyi kyllä myöntää, että olisi häiritsevää olla Harryn kanssa koko ajan.. Hän tulisi kouluun, luokkiin ja ruokailuun. Mitä minä voin edes sanoa kavereilleni, saati sitten opettajille?
Taisin näyttää sen verran epätoivoiselta, että Harry vakavoitui.
"Kaikki menee hyvin! Eikä tätä tilannetta edes välttämättä kestä kauaa! Kohta saat elää ihan rauhassa niin miten haluat. Mutta sovitaanko, että kaikille muille olen amerikkalainen poikaystäväsi, joka on tullut vierailulle! Hyvä juttu vai mitä?" Hän sanoi ja lopuksi hymyili taas.
"Mitääh" inahdin ja olin melkein tukehtua munakkaaseeni. Kukaan ei uskoisi tuollaista! Harry oli ensinnäkin niin hyvännäköinen ettei hän olisi ilman tätä hommaa edes kiinnittänyt huomiota minuun! Toisekseen hän puhui niin vahvalla brittiaksentilla, ettei häntä voisi luullakkaan jenkiksi.
"Tiedän, eikös ole hyvä idea" Harry nauroi, nousi ja laittoi astiansa tiskikoneeseen.
"Joo.." Mutisin ja silmiäni pyöritellen söin loppuun. L.L, joka oli paras ystäväni, varmaan näkisi koko jutun läpi välittömästi. Jos seurustelisin jonkun kanssa, hän tietäisi siitä ensimmäisenä. Harry suhtautui liian itsevarmasti tähän suunnitelmaan.



Sori että kesti näin kaua!!:D mut pakko: MMMHMM GO FINLAND GO WE SMASHED THE USA HELL YEAH!!!!! Joo..  fangirlaus xD