keskiviikko 19. helmikuuta 2014

~I Will Protect You~ Part 4

Juliet:
"Oletko nyt tosissasi?" Kysyin melkeimpä toivoen, että olin ymmärtänyt väärin. Harry kuitenkin hymyili entistä leveämmin.
"Totta kai! Älä huoli, olen silti virkani ansainnut henkivartija. Pysyn kyllä asiallisena" Hän vastasi ja näytti nauttivan härnäämisestäni..
"Parempi olisikin! Otan oven puolen" Mutisin ja kättäni heilautin kättäni sänkyä päin.
"Käyn suihkussa" jatkoin vielä ja pakenin huoneesta. Minulle tuli heti helpottunut olo kun pääsin olemaan yksin. Melkein juoksin läheisimpään kylppäriin. Harry oli inhottavan hyvännnäköinen ja hänessä oli jotain mystistä ja kiinnostavaa... Jouduin heti torumaan itseäni. En voisi ajatella Harrya sillä tavalla.. Hän oli palkattu henkivartija minua varten. Hän sattui nyt vain olemaan tuollainen hurmuripervo, mutta hän teki ilmeisesti työnsä hyvin.
Pesin meikkini pois, harjasin hampaani ja riisuuduin. Menin suihkuun ja aloin verkkaisesti pesemään hiuksiani.
En olisi kyllä ikinä uskonut tänä aamuna, että illalla olisin yksin kotona henkivartijan kanssa ja olisin jonkinlaisessa vaarassa..

Vartin kuluttua verhouduin pyyhkeeseen ja lähdin kylppäristä. Käytävässä oli täysin hiljaista, lukuunottamatta paljaiden jalkojeni läpsytystä lattiaa vasten. Huoneessani oli edelleen valot, eli Harry oli vielä siellä.
Menin sisään ja katselin hetken ympärilleni ennen kuin hoksasin hänet. Harry istui nojatuolissa paperipino käsissään. Hän oli riisunut puvun takkinsa ja nyt hänellä oli enää valkoinen kauluspaita, jonka ylimmät napit olivat avattu ja löysytetty kravatti. Hänen hiuksensa olivat myös sekaisemmat, mikä teki hänen ulkonäöstään vieläkin paremman.
"Mitä nyt?" Harry kysyi kun hän huomasi tuijotukseni.
"Ei mitään!!" Inahdin heti ja käänsin katseeni muualle.
Kipitin pikavauhtia vaatekaapilleni peittääkseni punehtuneet kasvoni. Miksi lankesin heti katsomaan häntä sillä tavalla!?? Tunsin katseen selässäni kun tuijotin kaapin sisälle.
"Öh Harry? Voisitko lähteä hetkeksi? Minun pitäisi vaihtaa vaatteita" kysyin ja käännyin katsomaan häntä.
"Voin kääntyä selin" hän vastasi ja hymyili uskomattoman vastustamattomasti.
"Etkö voisi-"
"En"
Pyöräytin silmiäni ja vahdin tarkasti kun Harry kääntyi selin. Vannoin, että tappaisin hänet jos hän kääntyisi...
Pikavauhtia vaihdoin vaatteet. Pukeuduin jättikokoiseen huppariin ja pyjaman housuihin.
"Valmis" tokaisin ja heittäydyin sängylle vatsalleni. Harry kääntyi ympäri ja vilkaisi rannekelloaan.
"Hmmm.. Sinullahan alkaa koulu kahdeksalta huomenna eikö niin?" Hän kysyi ja avasi kravattinsa solmun.
"Joo... Onko sinulla lukujärjestyksenikin?" Kysyin vaimeasti, koska olin painanut pääni tyynyä vasten. Minua oli alkanut yhtäkkiä väsyttää..
"Jep.. Tulen pian takaisin" hän sanoi ja katosi ovesta ulos. Huokaisten raahauduin sängystä ylös ja menin sammuttamaan kattolampun. Hapuilin pimeässä takaisin sängyn luo ja sytytin yöpöydällä olevan pikkulampun. Käperryin peiton alle ja suljin silmäni. Tuntui mukavalta olla omassa sängyssä kerrankin aikaisin.. Vaivuin jonkinlaiseen horrokseen, josta säpsähdin hereille kuulessani askeleita. Avasin silmäni ja näin sumeasti Harryn tulevan sängyn toiselle puolelle.
"Herätinkö sinut?" Hän kysyi matalalla äänellä katsoen minuun. Vaikka itseasissa hän herätti minut, pudistin päätäni. Harry hymyili ja napitti paitansa auki. Melkein luulin, että olin vieläkin unessa. Harryn vatsalihakset olivat treenattu tiukoiksi ja hänen hartialihaksensa näyttivät kivikovilta. Kaiken huipuksi hänellä oli tatuointeja ympäri kehoa...
"Pidätkö näkemästäsi?" Harry kysyi yhtäkkiä ja salaman nopeasti käänsin katseeni hänen kasvoihinsa. Ilkikurinen hymy valaisi hänen kasvonsa ja paljasti hymykuopat.
"En minä- en katsellut!" Sönkötin ja punastuneena käänsin katseeni tyynyä päin. Harry nauroi pehmeästi matalalla äänellä ja kumartui ylitseni sammuttamaan pöytälampun.
Tuli pimeää ja tunsin kuinka Harry asettui sängyn toiselle laidalle.
"Juliet"
"No?"
"Tuntuuko sinusta, että olet turvassa?" Harry kysyi. Kaikesta huolimatta, kyllä minusta tuntui että Harry pystyisi pitämään minut turvassa.. Se tuntui yllättävän huojentavalta.
"Kyllä.." Vastasin matalasti mumisten.
Kuulin Harryn naurahtavan ennen kuin vaivuin uneen.













9 kommenttia:

  1. En kestä ! Tää on ihan huippu hyvä !:)

    VastaaPoista
  2. Tää on paras!
    Ja tää on ihan sairaan hauska, ja ihana, ja mahtava ja ja ja ja...
    Omg! HARREEHH!
    Jatka nopeesti, jookosta :)

    VastaaPoista
  3. tekis mieli itkee tä on liian ihana ._. Sulan tälle ;_;

    VastaaPoista
  4. Apua! Tää on ihan liian hyvä! ♡♥♡♥♡♥♡♥

    VastaaPoista
  5. Kiva kuoleminen, kun kuvittelee Harryn paidattomis.. ihana tarina <3

    VastaaPoista
  6. Sä selväst yrität tapattaa mut vai mitä?? :D tää on aivan ihana <3 oikeesti en kestää... jatka nopeesti jookoo :3

    VastaaPoista
  7. Hah kiiitoooos :D en valittavasti pysty jatkaa tänää mutta huomenna yritän taas!

    VastaaPoista
  8. Sunhan piti jatkaa eilen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiän, anteeks kauheesti ku tässä kestää :D alotan iha kohta kirjottaa ja uskon kyllä et tänää jatkuu!

      Poista