~I Will Protect You~ Part 2

Juliet:
Tuijotin miestä hetken ennen kuin älysin kääntää katseeni. Katselin pöydän pintaa samalla kun kuulin askelien lähestyvän ja lopulta pysähtyvän.
"Tässä on Harry Styles. Uskon, että kaikki menee hyvin hänen kanssaan" McGazill sanoi ja nostin katseeni. Hän taputti Harryksi kutsutun miehen olkapäätä ja sai hänet hymyilemään vinosti.
"Pystytkö sinä varmasti pitämään Julietin turvassa?" Isä kysyi yhtäkkiä ja kohotti katseensa Harryyn.
"Tottakai" Harry vastasi matalalla ja hieman käheällä äänellä ja katsahti minuun, hymyillen.
"Siinäs kuulit Juliet. Etkö voisi ottaa vastaan sen suojan minkä pystymme sinulle antamaan?" Isä kysyi nyt kääntyen minuun päin, kulmat koholla.
Minua nolotti jo valmiiksi, että olin ollut niin vastahakoinen. Juttu oli tosissaan vakava, eikä minun niskoitteluni helpottanut.
"Joo.. Kyllä se käy" sanoin ja käännyin katsomaan McGazillia. Hän nyökkäsi ja ojensi Harrylle harmaan kansion.
"Hienoa. Styles, tässä on ohje kansio. Saat ottaa minkä auton haluat alakerrasta. Äläkä hommaa uutta ylinopeus sakkoa!" McGazill naurahti isällisesti ja viittoi minua nousemaan ylös.
"Minä soitan sinulle niin pian kuin ehdin!" Isä huikkasi vielä, ennen kuin poistuin huoneesta Harrya seuraten. Hän käveli vauhdikkaasti käytävää eteenpäin ja jouduin todellakin kävelemään nopeasti, pysyäkseni edes parin metrin päässä. Kumpikaan meistä ei sanonut sanaakaan. Hiljaisuus tuntui nololta, mutten kehdannut alkaa höpöttämään.
Hetken kävelyn kuluttua Harry poikkesi yhdessä huoneessa ja tuli takaisin kookkaan laukun kanssa. Hän hymyili minulle ohimennen ja jatkoi sitten matkaansa. En oikein tajunnut mitä hän aikoi... Hän oli oikea sydäntenmurskaaja, mutta jotenkin salaperäisen oloinen..

Tulimme pian ilmeisesti autohalliin. Se oli täynnä erilaisia mustia autoja. Limusiineista panssariautoihin...
"Mikä mielyttää silmää?" Harry kysyi yhtäkkiä ja kääntyi minuun päin.
"Pitääkö minun valita?" Inahdin, yllättyneenä yhtäkkisestä kysymyksestä.
"Jep... Älä huoli, osaan kyllä ajaa niitä kaikkia" Harry vastasi ja vinkkasi minulle. Punastuen käänsin katseeni autoihin. En minä tiennyt mitä eroa niillä loppujen lopuksi oli, joten osoitin vain yhtä. Se oli aika isokoinen musta maasturi, melkein samanlainen millä olin tänne tullut.
"Hyvä valinta" Harry totesi ja harppoi auton luo. Hölkkäsin Harryn perässä, kiroten hänen jalkojensa pituutta...
Lähdimme autolla hetken päästä ja kun tulimme maanalaisesta autoparkista maanpinnalle, huomasin illan jo pimentyneen. En ollut edes huomannut, että aikaa olisi mennyt niin kauan..
"Eli... Oletko sinä niinkuin henkivartija?" Kysyin yhtäkkiä, rikkoakseni hiljaisuuden.
"Jep.. " Harry hymähti, pitäen katseensa tiessä. Olin hetken hiljaa, ennenkuin lapsekas kysymys pälkähti mieleeni.
"Onko sinulla ase?" Kysyin, ja kaduin sitä heti...
"Minkälaista asetta tarkoitat?" Harry kysyi ja kääntyi katsomaan minua leveästi hymyillen. Tajusin heti kaksimielisyyden ja punastuin helakasti. Harry katsoi minua tyytyväisenä ja iski silmää.
Käänsin katseeni pikaisesti takaisin tiehen... Harry ajoi kyllä reilusti ylinopeutta kun muut autot jäivät kauas taakse.. Miten selviäisin hänen kanssaan!?