~Never Give Up~ Part 23

Viikkoa myöhemmin:

Darcia:
En voinut kuin ihmetellä miten elämäni oli muuttunut näin lyhyessä ajassa! Äiti oli vienyt minut kotiinsa, jolloin tapasin hänen uuden miehensä. Isäpuoleni nimi oli Mark ja hän oli oikeasti tosi hyvä tyyppi! Hänellä oli myös minun ikäinen poika, Derec. Tulimme heti toimeen hänen kanssaan mikä oli ihanaa.
Markin ja äidin talo oli iso, koska heillä kummallakin oli hyvät työt. Se oli todella erilaista siihen verrattuna siihen missä olin ennen elänyt.

"Darcia?! Kath käski sinun nousta ylös!" Kuulin Derecin huutelevan kesken unieni.. Hänelle oli tullut heti tavaksi herättää minut turhan aikaisin, mutta nyt äiti taisi haluta puhua jostain.
Avasin silmäni hitaasti ja räpyttelin hetken. Uudessa huoneessani oli hämärää koska sädekaihtimet olivat kiinni, mutta kello oli varmasti yli yhdeksän. Venyttelin pikaisesti ennenkuin kampesin itseni istualleen.
Huoneeni oli varmasti kaksikertaa isompi kuin ennen. Minulla oli kaikki tarpeelliset huonekalut jotka kaikki olivat värimaailmaltaan samanlaisia. Pidin huoneesta tosi paljon ja en oikein malttanut pysyä paikallani kun olin niin onnellinen.

Vetäisin äkkiä shortsit ja t-paidan päälleni ja lähdin alakertaan. Yläkerrassa oli vain makuuhuoneet, kaksi kylppäriä ja aula. Hyppelehdin portaat alas ja menin keittiöön. Siellä äiti jo paistoi kananmunia ja jutteli jollekkin erittäin tutunnäköiselle.
"Niall! Mitä sinä täällä teet?" Kysyin kummissani ja istuin hänen viereensä pöydän ääreen. Niall kääntyi katsomaan minua ja hymyili leveästi.
"Heräsithän sinä! Tulin hakemaan sinut rannalle!" Hän ilmoitti ja vetäisi minut kylkeensä kiinni.
"Ajattelit tehdä yllätyshyökkäyksen vai?" Naurahdin ja vilkaisin äitiä joka katsoi meitä hymyssä suin.
"Kyllä! Tässä on paljon hyviä puolia, muunmuuassa se että Rouva B tarjoaa aamiaista" Niall vinkkasi ja ojentautui hymyillen ottamaan äidin ojentaman lautasen joka oli kukkuroillaan pekonia ja munakasta.
"No hyvä ettet kuole nälkään" nauroin samalla kun otin oman lautaseni. Niall oli aivan uskomattoman positiivinen ihminen. Hän tuntui pitävän kaikista ja hän oli aina kohtelias. Olen kyllä joutunut ihmettelemään miten hän oli niin hyvässä kunnossa, vaikka hän soi enemmän kuin kukaan tuntemani. Mutta sekin oli niin vastustamaton piirre hänessä.

Kun olimme syöneet lähdin Niallin mukaan. Hän oli pakannut mukaan eväskorin, jonka sisältämät ruuat hän oli kuulemma aivan itse valmistanut.
"Joko mennään?" Hän kysyi innoissaan kun istuin autoon ja laitoin turvavyöni kiinni.
"Jo! Kuinka pitkä matka rannalle on?" Kysyin hymyillen kun Niall kurvasi pois kotipihastani.
"Hmm sanoisin, että vähän alle viisi kilometriä!" Hän ilmoitti ja vilkaisi minuun hymyillen.
"No hyvä! Täällä on niin kuuma keli, että on hyvä päästä jonnekkin missä tuulee" naurahdin ja kumarruin laittamaan auton ilmastointia kovemmalle. Kuuntelimme loppumatkan musiikkia radiosta ja täytyi myöntää, että Niall lauloi upeasti. Miten hän pystyi olemaan noin täydellinen?


"Leiriydytäänkö tähän?" Kysyin ja osoitin mukavan näköistä kohtaa rantahietikolla.
"Joo tämä on hyvä paikka! Laita sinä eväskori siihen reunaan niin minä levitän viltin!" Niall vastasi ja ojensi korin minulle. Istuimme viltille ja otimme juotavaa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja vesi kimalteli upeasti. Parempaa paikkaa en kyllä löytäisi!
"Darcia" Niall kutsui yhtäkkiä ja riistin katseeni taivaasta.
"Noh?" Kysyin ja käännyin katsomaan häntä kulmat koholla.
"Haluaisin vain tietää, että... Oletko sinä nyt onnellinen? Onko kaikki hyvin?" Hän kysyi ja hymyili pikkuisen. Minun teki mieli nipistää hänen poskiaan!! Hän näytti niin viattomalta ja suloiselta!
"Paremmin kuin hyvin! En ole koskaan ollut onnellisempi" sanoin totuudenmukaisesti ja laskeuduin selälleni Niallin viereen. Olimme kummatkin hiljaa ja katselimme taivasta.
"Minun pitää kertoa sinulle jotain" Niall sanoi yhtäkkiä. Kohotin päätäni katsoakseni häneen päin.
"Mitä nyt?"
"En voi huudella sitä. Tule lähemmäs" hän kehotti ja kulmat koholla minä siirryin lähemmäksi häntä. Oletin hänen kuiskaavan minulle jotain, joten kumarruin vielä lähemmäs häntä. Tunsin Niallin hengityksen kutittavan korvaani ja odotin henkeä pidättäen hänen kertovan jotain järkyttävää. Mutta yhtäkkiä Niall nappasi kasvoni käsiensä väliin ja suuteli minua hellästi huulille. Olin täysin shokissa. Pystyin hädin tuskin vastaamaan suudelmaan, niin iloinen olin! Niall painoi minua hellästi alaspäin kunnes makasin selälläni ja Niall oli ylävartalollaan päälläni. Suudelma oli täynnä niitä tunteita mitä olimme kokeneet: epätoivoa, pelkoa, onnellisuutta ja rakkautta. Tämä oli vasta yhteisen taipaleemme alku.


THE END


huhuhuh siinähän tämäkin jo loppu :0  tajusin nytte et oon kirjottanu aika monta ficciä! Onneks tein tän blogin xD muuten mun pää ois varmaa räjähtäny ideoista joita en ois minnekkää saanu purkaa xD mutta siis pitäis tässä nyt seuraavaa alkaa miettiä! Paljon tuli kommentteja ja kyllä se "dark" Louis nous sieltä esiin xD voi toki vielä sanoo mitä haluaisitte!:) en oo vielä ihan varma oisko se fantasia vai tämmönen mun tyylin normaali xD
 Iso kiitos kaikille tätä lukeneille!! <3