~I Will Protect You~ Part 3

Juliet:
"Mistä tiesit missä asun?" Kysyin kummastuneena kun Harry parkkeerasi pihatiellemme. Ei kukaan ollut minun kuulleni kertonut hänelle vielä mitään!
"Minähän olisin huono henkivartija, jos en tietäisi asiakkaastani!" Harry tuhahti ja katsoi minua kuin olisin vähä-älyinen.
Pyöräytin silmiäni ja hyppäsin ulos autosta. Harry otti laukkunsa takapenkiltä ja lähdimme peräkkäin kävelemään kohti etuovea.
Meidän talostamme kyllä huomasi, että siellä asui pääministeri. Talo oli iso jokaiseen suuntaan. Siinä oli vain kaksi kerrosta, mutta silti yläkerrasta näki jopa läheiselle järvelle asti. Käytävät olivat pitkiä ja täynnä huoneita. Pienenä minulla oli tapana juosta ympäriinsä ja piiloutua käyttämättömiin huoneisiin.
Huonekalut olivat kalliita ja viimeisen päälle uusia. Minä en niinkään välittänyt siitä, mutta isä halusi pysyä nykyajassa mukana.. Täytyi kyllä myöntää, että mehua tarjoileva jääkaappi oli aika mukava..

Ovella kaivoin avaimen laukustani ja avasin oven. Kaikki valot olivat pimeinä, mikä oli epänormaalia.
"Miksei Ellie ole täällä?" Kysyin Harrylta, samalla kun ripustin takkini naulakkokaappiin. Ellie oli kodinhoitajamme, joka normaalisti oli aina tiistaisin täällä.
"Hänet jouduttiin lähettämään kotiin, tutkimuksien takia. Koko talo käytiin läpi pari tuntia sitten" Harry vastasi, katsellen ympärilleen.
"Mikä tämä juttu oikein on? Onko joku uhkannut tappaa isän?" Kysyin jo rohkaistuneena puhumaan Harrylle. Johdatin hänet keittiöön ja aloin tutkia samalla jääkaappia.
"Näistä asioista ei saa puhua muualla kuin Nallen seurassa" Harry vastasi, eikä näyttänyt huomaavan kummastunutta katsettani.
"Nalle?" Kysyin naurua pidätellen.
"McGazill.. Kun hänet tuntee paremmin, tietää että hän on vain iso nalle" Harry naurahti ja hänen hymynsä pakotti minutkin hymyilemään. Se oli jotenkin vain niin aidon ja iloisen oloinen.
"Joten... Mitä jos näytät huoneesi" Harry ehdotti hymynkare huulillaan.
"Öh.. Okeei.." Vastasin vähän vältellen. Miksi hän halusi nähdä huoneeni? Pitikö hänen tarkistaa jotain?
Lähdin keittiöstä käytävään ja Harry perässäni kiipesin yläkertaan. Matkalla sytyttelin valoja. En ikinä ollut pimeässä talossa. Se ahdisti minua yllättävän paljon, joten pidin aina kaikki valot päällä.
"Tässä" sanoin ja avasin huoneeni oven. Menin sisään ja Harry seurasi minua ympärilleen katsellen.
Paras asia huoneessani oli ehdottomasti iso ovi joka johti parvekkeelle. Sieltä oli mukava aina katsella metsään...
"Missä huoneessa sinä aiot nukkua? Täällä on kyllä tilaa" kysyin samalla kun heitin laukkuni tuolille. Harry kääntyi minuun päin hymyillen vinosti.
"Ajatteleppa jos nukkuisin viereisessä huoneessa.. Kuka tahansa voi hyökätä tänne sillä välin" Harry sanoi ja hymyili edelleen. En ensiksi tajunnut mihin hän pyrki, mutta sitten suuni loksahti auki.
"Pitääkö sinun nukkua täällä myös?" Kysyin toivoen, että ymmärsin väärin.
"Eihän minun pakko ole, mutta enhän minä voi käyttää asettani jos olen toisessa huoneessa" Harry virnisti ja pakotti minut kääntämään katseeni ikkunaan. Joudun nukkumaan tuollaisen pervon kanssa samassa huoneessa...
"Älä huoli, en ole niin pervo kuin mitä luulet" Harry hymyili yhtäkkiä, kuin lukien ajatukseni.
"Niin varmaan... Mutta jos nukut täällä, joudut patjalle..." Mumisin mutristen huuliani. Varapatjamme olivat kauheita. Olin kerran nukkunut sellaisella ja selkäni oli kipeä koko seuraavan päivän!! En kaikesta huolimatta haluaisi Harryn joutuvan nukkumaan sellaisella.
"Mene sinä nukkumaan sänkyyn.. Sinun pitää olla täysissä ruumiinvoimissa vai mitä?" Sanoin lopulta ja katsahdin Harryyn jonka kasvoille välkähti hymy.
"Enhän minä sellaista salli. Mitä jos tehdään kompromissi? Sinä saat valita puolen ensin" Harry nauroi ja heilautti kättään sänkyäni kohti... Oliko hän tosissaan!?