Desperation part 32

Lily:
En voinut muuta kuin huudahtaa kun Mic veti Liamin mukaansa ja he rojahtivat lattialle kovalla ryminällä. Ensimmäiseksi katseeni osui Miciin, jonka rinnassa laajeni tummanpunainen läikkä. Silmissään hänellä oli utuinen katse... Toivoin, että hän todella oli yhtä kuollut kuin miltä näytti.
Mutta sitten katseeni osui Liamiin. Ensin luulin, että hän oli yltäpäältä Micin veressä, mutta veren lähde olikin hänen omassa päässään.
"Liam!!" Kiljuin paniikissa ja ryntäsin hänen luokseen. Hädissäni revin takin Liamin päältään ja painoin sillä hänen päätään. Tummat hiukset näyttivät mustilta, ja kasvoille valui verta jatkuvana virtana.
"Zayn!" Louis huusi takanani, mutta se kuulosti etäiseltä. Kuulin oman sydämeni sykkeen paljon kovempana ja pahoinvoinnin aalte pyyhkäisi ylitseni.
Liam oli juuri muistanut minut! Hän oli ensimmäisen kerran katsonut minua sillä tutulla katseella ja kutsunut minua nimeltä. Hän varmasti vihdoin oma itsensä.
Mutta en ymmärtänyt miksi näin kävi. Oliko se mies, Zayn, ampunut myös Liamia?! Pelkkä ajatus sai minut melkein pomppaamaan ylös ja hyökkäämään hänen kimppuunsa! Hänellä ei ollut mitään syytä tehdä niin! Ellei hän sitten ollutkin Micin puolella... Vaikka hän ampuikin pomonsa...
"Lily, sinun pitää siirtyä" Hätäinen ääni sanoi viereltäni ja kuin hidastettuna käänsin katseeni. Louis, Zayn ja Jazmin olivat kaikki vierelläni, vaikka en ollut kuullutkaan heidän tuloaan. Kaikki näyttivät pelokkailta, mutta Louis oli silti aivan vieressäni, kädet ojennettuina Liamia kohti.
"Meidän pitää lähteä nyt. Minä kannan hänet" Louis selitti ja siirryin hitaasti hiukan taaemmas.
Louis tarttui hervotonta Liamia kainaloiden alta ja nosti hänet yhdellä reippaalla liikkeellä ylemmäs. Zayn tuli avuksi ja yhdessä he saivat Liamin heitettyä Louisin olkapäille.
"Lily..." Jazmin mumisi, kiskoen minua melkein anoen hihasta. Olin edelleen polvillani verisellä lattialla, tuijottaen pisaroita jotka tippuivat lattialle Liamin päästä.
"Hänet pitää saada hoitoon nyt! Ja ne paskiaiset ovat tulossa takaisin" Jazmin sanoi kun en liikahtanutkaan.
Pakotin kuitenkin jähmettyneet jalkani liikkumaan ja nousin horjahdellen seisomaan. Louis oli jo harpponut aulan perälle, portaiden viereen. Jazmin otti minusta tukea ja ohjasi minut näin liikkeelle.
Yritin vain keskittyä hengittämiseen ja kävelyyn. Me olimme vielä vaarassa, eikä minusta olisi mitään hyötyä jos jäisin miettimään. Liam oli vielä elossa. Olin tuntenut hänen pulssinsa. Jos siis nyt pääsemme pois tarpeeksi nopeasti, hän selviää. Toivottavasti.


Louis:
"Tänne päin. Takaovi on tämän hyllyn takana piilossa" sanoin, kun Jazmin oli saanut tuotua järkyttyneen Lilyn mukanaan. Portaiden alla, melkein näkymättömissä oli tumma kirjahylly. Se ei ollut tavanomaisella paikallaan, vaan hieman sivussa, paljasten sentin verran takaovea. Joku oli paennut tästä talon taakse mikä oli hyvä meidän kannaltamme. Suututti kun en ollut muistanut tätä aikaisemmin... Liam tarvitsisi apua nyt.
Zayn työnsi ryhdistäytyneen Lilyn kanssa hyllyn pois tieltä ja he avasivat oven.
Viileä yöilma iski vasten kasvojamme ja sillä oli välitön virkistävä vaikutus.
Heti kun astuimme sotkuiselle takapihalle, tuntui kuin olisi vapautunut vankilasta.

Ahdistava, pimeä talo jäi nopeasti taakse kun juoksimme metsän reunaan.
"Meidän pitää päästä sairaalaan" Lily tokaisi, katse minussa. Tai oikeastaa Liamissa.
"Odottakaa! Tiedät, että osa meistä pakeni. Soitan heidät hakemaan meidät" Jazmin sanoi terävästi, tehden selväksi ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Lily näytti tyytymättömältä ja tuli Liamin pään luokse.
"Tunnen pulssin, mutta se on heikko." Hän totesi ja katsoi Jazminia joka parhaillaan näppäili kärsineen näköistä puhelinta.
"He tulevat varmasti pian... Mennään tänne" Jazmin sanoi, otti itsevarmasti Zaynin terveestä kädestä tukea ja lähti johdattamaan meitä kauemmas talosta. Lily käveli vierelläni, painaen Liamin päätä takilla. Onneksi verta ei näyttänyt olevan enää niin paljon..
Täytyi myöntää, että nyt huomasin kuinka paljon joka paikkaan kehossani sattui. Liamin paino tuntui hartioissani polttavasti, mutta ennemmin kyllä kärsisin vähän enemmän kuin antaisin kaverini kuolla..
"He ovat tuolla!" Jazmin hihkaisi ja osoitti eteenpäin. Muutaman kymmenen metrin päässä oli pieni porukka ihmisiä, jotka lähtivät tulemaan meitä vastaan!


Lily:
Taistelusta oli kulunut kaksi päivää, kun Liam heräsi ensimmäisen kerran. Olimme päässeet evakkoon erään pikkuporukan luo, ja oli onnensattuma että yksi heistä oli entinen lääkäriopiskelija.
Louis oli selvinnyt venähdyksillä ja ruhjeilla, Zayn oli jo omien sanojensa mukaan elämänsä kunnossa ja Jazminin nilkka oli vain muljahtanut pahasti. Liam oli myös paremmassa kunnossa kuin olimme luulleet. Luoti (joka oli selvittelyjen jälkeen tullutkin Micin aseesta: Hän oli ehtinyt laukaista juuri kun sai itse osuman) oli törmännyt pääkalloon, eikä ollut aiheuttanut vaurioita aivoille. Verta oli kuitenkin vuotanut melkein liian paljon! Mutta se lääkäriopiskelija oli ylittänyt itsensä ja saanut haavan oikea oppisesti tikattua (hieman epämääräisillä tarvikkeilla kuitenkin) ja parantuminen oli alkanut hyvin.
Meitä oli kaikenkaikkiaan selvinnyt vain kourallinen. Omasta porukastani oli jäljellä vain Trina, Chris ja Lee... Khai ja Joshua olivat kummatkin kuolleet, ja se painoi mieltäni. Trina oli vetäytynyt yhteen huoneeseen, suostumatta puhumaan kenenkään kanssa. Hän oli menettänyt taas raivokohtauksiensa hallinnan ilman poikaystäväänsä, ja hän oli tuhonnut melkein yhden huoneen. Kukaan ei kuitenkaan voinut suuttua hänelle siitä.
Myös Chris oli vaitonainen, eikä lainkaan oma itsensä. Kaksoisveljen menettäminen iski häneen raskaasti, eikä häntä huvittanut osallistua mihinkään.. Olin yrittänyt puhua heidän kanssaan, mutta ymmärsin miksi he kieltäytyivät. En ollut itsekkään ihan varma pystyisinkö puhumaan asiasta...
Lee oli surullinen, tottakai, mutta oli löytänyt jotain tekemistä. Liamin jengiläisistä suurinosa oli kuollut, mukaan lukien sen pienen tytön Brooken isoveli. Sain myöhemmin kuulla, että se oli se vihreäsilmäinen mies joka oli inhonnut casanova Robertia. Hänen nimensä oli kuulemma Peter.
Olin nähnyt kuinka Lee oli istunut Brooken vieressä, puhuen tälle matalalla äänellä.. Olin iloinen, että hän yritti saada tytön voimaan paremmin.

Onneksi Gary Liamin porukasta oli selvinnyt ja hän pystyi vastaamaan kysymykseen, joka oli mietityttänyt minua. Miten Liam oli elossa?
"Olin muutaman jätkän kanssa kävelyllä joen varrella, kun huomasimme ruumiin vedessä. Kiskoimme hänet rannalle ja huomasimme, että jätkä oli vielä elossa, vaikkakin tajuttomana. Otimme hänet mukaan ja hoidimme kuntoon.. Epäilen, että muistinmenetys johtui siitä että Ja- Liam oli lyönyt päänsä johonkin kiveen joen varrella. Nyt kun hän löi päänsä uudestaan räjähdyksessä, muisti taisi palautua."

Olin istunut Liamin sängyn vierellä vuorotellen Jazminin kanssa. Olin tietyllä tavalla tyytyväinen, että hänkin oli huolestunut. Ilmeisesti hän oli edelleen rakastunut, vaikka Liam ei ollutkaan kuka hän oli sanonut olevansa.
Liam kuitenkin heräsi minun vahtivuorollani.
"Hmmm..." Hän mumisi vaimeasti ja raotti hieman silmiään. Meinasin keikata tuolilta, niin innokkaasti ojentauduin eteenpäin.
"Liam? Oletko hereillä?" Kysyin lempeästi ja tartuin hänen käteensä. Hitaasti Liam avasi silmänsä ja katseli verkkaisesti ympärilleen.
"Lily... Et ikinä arvaa mitä unta näin.." hän huokaisi ja katsoi minua väsyneenä.
"Ei se ollut unta Liam..." sanoin, melkein pahoillani siitä, että jouduin kertomaan totuuden. Olisi paljon parempaa jos tämä kaikki olisi ollut vain unta ihan alusta asti...
"Eikö? Kaikki ne asejätkät ja muut?"
"Jep.. Mutta kaikki on nyt hyvin! Lukuunottamatta luotia päässäsi"
"Mitä helvettiä?!" Liam huudahti ja kokeili heti siteiden peittämää päätän silmät suurena.
Minun oli pakko hymyillä. Hän näytti niin paljon omalta veljeltäni juuri nyt.
"Saat kyllä selittää koko jutun! Vaikka en olekkaan varma haluanko tietää" Liam mumisi, vajoten takaisin tyynyilleen. Hän hymyili minulle ja sulki sitten silmänsä.
"Nukun kuitenkin ensin hetken!" Hän ilmoitti. Istuin hänen vierellään, kunnes hän nukahti tyytyväisen näköisenä.




Yhhhh en tykkää hahmojen tappamisesta... Trina säälittää vaikka ite sanonki :/


Hiljainen hetki kaikkien kuolleiden muistoksi!!
...........................................

Noniiiii pääsen ehkä yli joskus :D

Lempikappale just nyt?
- ughhh SMG, All about the bass, Shake it off....