Desperation part 29

Lily:
"Pääsetkö portaat alas jos tuen sinua? Meidän varmaan pitäisi löytää Li- ..James" Kysyin, kävellen hitaasti Jazminin kanssa ylätasannetta pitkin. Ohitsemme juoksi muutamia miehiä, mutta muuten tuntui, että yläkerrassa ei ollut paljoakaan ihmisiä. Laukaukset ja huudot olivat alkaneet taas, mutta ala-aulassa näytti olevan enemmän liikkumattomia hahmoja kuin liikkuvia...
"Ei, meidän pitää pysyä yläkerrassa. Mennään tuonne" Jazmin vastasi painokkaasti, viitaten viimeiseen oveen portaiden yläpäässä.
"Oletko varma? He pääsevät puolustuksen läpi ihan näillä hetkillä"
"Kyllä."
En aikonut enää väittää vastaan, vaikka koko idea kuulosti järjettömältä. Jos Mic ryntäisi joukkojensa kanssa sisään, he kävisivät koko talon läpi. Ei ollut järkevää jäädä jumiin yhteen huoneeseen!
Avasin huoneen oven ja talutin Jazminin sisään. Suljin oven jalalla potkaisten ja autoin Jazminin istumaan tuolille.
Huone oli selvästi jonkinlainen toimisto/strategiahuone. Iso ikkuna oli pitkulan muotoisen huoneen perällä ja näkymä avautui talon takana sijaitsevaan metsikköön. Huoneessa oli jostain syystä sekalaista tyyliä edustavia huonekaluja. Pitkän, tummanruskean pöydän ääressä oli erilaisia jakkaroita ja tuoleja. Lattialla olevat matot olivat kaikki kuluneita ja seiniä reunustavat kaapit taas näyttivät antiikkisilta.

Kesken mietiskelyni kuului kovaa mekkalaa ja tiesin heti, että nyt puolustus oli murtunut. Huudot, mätkähdykset ja ryminä kuuluivat selkeästi ja hapuilin hermostuneena Louisin antamaa asetta..
"Lily! Työnnä tuo hyllykkö oven eteen" Jazmin käski yhtäkkiä rautaisella äänellä ja aloin automaattisesti totella.
Hylly oli järjettömän painava, mutta se liukui paljaalla lattialla sentti sentiltä oven eteen. Vasta kun peräännyin kauemmas, tajusin kuinka hikinen ja hermostunut olin. T-paita oli liimautunut selkääni ja takkuiset hiukset karkailivat poninhännältä... Vaikka sillä ei mitään merkitystä tällä hetkellä ollutkaan.
"He pääsevät tuosta läpi, jos vain yrittävät" huokaisin, ja yritin estää käsiäni tärisemästä lataamalla aseen.
"Tiedän. Jos tulee tiukat paikat, hyppäämme ikkunasta"
"Miksi piilottelet minua? Luulin, että vihaat minua" mumisin hiljaa, katsomatta Jazminia.
"James käski minun pitää sinut kaukana kaikesta... Syytä en tiedä, mutta en siltikään pidä sinusta" Hän vastasi, terävyyttä äänessään. Kuulosti melkein, ettei hän pitänyt siitä että Liam oli käskenyt pitää minut turvassa. Johon en itsekkään tiennyt syytä..
Jazmin vastasi kuitenkin mielessäni käyneeseen kysymykseen.
"Mitä hänen ja sinun välillä on?"
Hämmennyin hetkeksi ja käännyin katsomaan Jazminia ase kädessäni. Hän katsoi minua takaisin vihaisen ja uteliaan katseen sekoituksella.
"Mitä..? Et kai sinä-.. Me olemme sisarukset!" Sopersin, tajutessani miksi olin saanut hänen vihansa päälleni. Jazmin oli rakastunut Liamiin ja koki minut uhkana!! Varsinkin nyt kun Liam oli käskenyt minut piiloon.
"Mitä tarkoitat..? James ei ole koskaan puhunut perheestään" Jazmin sanoi hämmentyneen näköisenä.
"Se on monimutkaista... lupaan selittää jos pääsemme täältä hengissä!"


Louis:
"James?" Huudahdin pölyn käheyttämällä äänelläni. Olin vihdoin päässyt istuma-asentoon ja helpotuksekseni sain liikuteltua jalkojani. Vasen jalka oli kuitenkin todella kipeä, mutta mikään ei tainnut olla poikki.
Huoneessa oli hämärää ja viileää. Seinässä oleva aukko päästi kylmän iltailman sisään ja menin heti kananlihalle. Lisäksi pimeässä oli vaikeampi erottaa mitään..

Nousin horjuen seisomaan ja hoipertelin eteenpäin, väistellen rojua parhaani mukaan.
"James? Kuuletko minua?" Huudahdin ja pysähdyin kuuntelemaan. Ensin ei kuulunut mitään muuta kuin huudahteluita kauempaa, mutta sitten kuulin kuinka kivenlohkaretta siirrettiin. Käännyin heti äänen suuntaan ja lähdin ontumaan lähemmäs.
"Hei, oletko siellä?"
"Mitä helvettiä on tapahtunut?" Karhean tuttu ääni kysyi romun alta. Kinkkasin hänen luokseen ja yritin nähdä hänen kasvonsa pimeässä.
"Seinä räjähti.. Oletko kunnossa?" Kysyin ja kumarruin lähemmäs. James makasi kahden kookkaan puunpalasen alla, melkein istuma-asennossa. Hänen kasvonsa olivat veressä ja hän katsoi minua järkyttyneen näköisenä.
"Kuka sinä olet? Missä minä olen?!" Hän älähti, kääntämättä katsettaan.



Meni ihan hyvin se renkaiden repiminen xD porkkanoiden ajattelu auttoi, kiitos ehdotuksesta xD mutta nyt mulla on oikeesti tylsääääää! Nytte joku hommaa Kikin ja tulee juttelee mulle xD vastaan kyllä kaikille, ei huolta!:D --> susannaww98

Ikuinen kiistanaihe: Larry vai Elounor?
- Shipping happiness! Shippaan Larrya ehottomasti jos ne myöntää sen sillee oikeesti, eikä vaa mitää twiittejä :D ihan sama se on mulle kenen kanssa ne on, kuhan hymy kasvoilla on aito!