Desperation part 25

Zayn:
"Pysäyttäkää seuraavan korttelin kohdalle" rätisevä ääni käski penkkien väliin tungetusta radiopuhelimesta. Kaikki hätkähtivät yhtäkkistä ääntä, mutta Peterin kasvoille levisi hymy.
"Vihdoinkin ollaan perillä!" Hän sanoi ja nojautui etupenkkien väliin. Näin kuinka Rick vilkaisi häntä pelästyneen näköisenä ja pysäytti auton äkkinäisesti töksähtäen tien reunaan.
Vilkaisin ikkunasta ulos ja katselin kuinka muut autot, jotka olivat suurimmaksi osaksi maastureita, pysähtyivät eri puolille. Kukaan ei poistunut autoista ilman nimenomaista lupaa.
"Ted... Ted!" Peter melusi ja tökki kärsimättömästi etupenkillä istuvaa miestä. Ted oli ilmeisesti nukkunut matkan ajan, sillä nyt hän heräsi kiroillen.
"Perkele.. Ei sentään tarvitse käsiksi käydä!" Hän ärähti ja mulkaisi silmällään nyt virnuilevaa Peteriä. Hänellä siis tosissaan oli vain yksi silmä. Toisesta oli jäljellä vain musta kuoppa...
"Malik! Mic käski sinun mennä edeltä. Tiedät kyllä mitä tehdä" radiosta kuului uudestaan ja kaikkien päät kääntyivät minuun päin.
Ensin ajattelin, että kuulin väärin. Miksi minä joutuisin menemään edeltä?! Se oli aina turhimpien homma. Heikot lenkit laitettiin aina menemään edeltä, jotta saataisiin tietää, millainen puolustus siellä oli vastassa.
Mutta sitten tajusin, että minut laitettiin hommaan Louisin takia. Jospa Louis tulisi ulos nähdessään minut...
"Alahan mennä. Ei taida olla onnenpäiväsi" Lyn hymyili tyytyväisenä. Riuhtaisin jeepin oven auki ja hyppäsin ulos.
Ulkona oli yllättävän kylmä, ja minusta tuntui että myöhemmin olisi jopa pakkasta.

Yritin peittää epävarmuuteni , joten lähdin kävelemään katua eteenpäin nopeasti. Tunsin kuinka jokaisen auton matkustajat tuijottivat minua silmäkovana. En kuitenkaan halunnut kohdata kenenkään katsetta..
Kadun reunustalla olevat rakennukset olivat kaikki kolkon näköisiä. Vain yhdessä matalassa talossa oli valo, ja minusta tuntui että kohta Mic lähettäisi sinne jonkun poistamaan todistajan...


Lily:
Jazmin oli palannut mukanaan muutama keittiöveitsi ja pari kevyttä asetta. Jaettuaan ne meille, hän käski meidän hajaantua. Suurin osa meistä käskettiin alakertaa tueksi, mutta minä, Louis ja Trina jätettiin yläkertaan.
Khai väitti vastaan yllättävän tarmokkaasti. Ymmärsihän sen... En olisi minäkään halunnut jättää Louisia yksin toiselle puolelle taloa.
Jazmin sai kuitenkin pakotettua Khain alas, vetoamalla siihen että häntä tarvittiin siellä enemmän.
"Nonii. Osaatko ampua?" Jazmin kysyi huokaisten Trinalta.
"Tottakai" Trina vastasi silmiään pyöritellen ja marssi reippaasti ikkunan luo. Joku poika alkoi näyttää hänelle miten sai parhaan osuman..

"James sanoi että sinun" Jazmin osoitti Louisia, "Pitäisi mennä hänen luokseen. Tai ainakin-" hän jatkoi, mutta ääni keskeytti hänet.
"Ensimmäinen tuli!" ikkunan luona oleva poika sähähti ja sai meidät kaikki juoksemaan ikkunan luo. Mikä ei kylläkään ollut fiksua, sillä ulos näki vain pienestä reiästä joka oli varattu ampumiselle..
Louis tunki muiden eteen ja painoi kasvonsa seinää vasten. Kuulin parinkin metrin päähän kuinka hän henkäisi äänekkäästi.
"Tunnetko hänet?" Jazmin tiukkasi ja latasi aseen kädessään.
Louis vetäytyi pois ja lähti heti kävelemään ovelle.
"Louis?! Mitä nyt?" Älähdin ja säntäsin hänen peräänsä.
"Älä tule. Se on yksi läheinen ystävä.. menen alas ja katson mitä voin tehdä" Hän vastasi vakavana ja katosi sitten käytävään.
Käännyin hämmentyneenä Jazminin puoleen, joka näytti mietteliäältä.
"Aiotteko te ampua edeltä tulevat?" Kysyin, ensisijassa miettien Louisia.
"Sehän on fiksuinta. Silloin he eivät pääse lavertelemaan puolustuksestamme... mutta jotkut pitävät sitä raukkamaisena, että yksintuleva ammutaan" Hän vastasi kulmat kurtussa.
Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin yhtäkkiä kova laukaus.



Ahhhhhh sain hyyyyyvän idean ens ficciin!! Yyaaaayyyy xD

Uus kysymys!(kyllä, tähän on tarkoitus vastata xD)
- Millä luet tätä ficciä? Kännykkä, kone, tabletti..?

Tabletilla nykyää! Mut joskus satunnaisesti kännykällä!