Desperation part 31

Lily:
"Sinä tunnet minut?" Kysyin varuillani, uskaltamatta luottaa tuohon mieheen.
"En, mutta tiedän että sinun takiasi paras kaverini on tapettavana" mies vastasi töykeästi, katsellen huonetta. Minä puolestani tuijotin häntä ja huomasin vasta silloin verisen kankaan, joka oli sidottu hänen toisen olkapään ympärille.
"Onko Louis kunnossa? Oletko sinä kunnossa?" Kysyin, jostain syystä huolestuneena myös tämän miehen olotilasta.
"Hänestä en tiedä. Meidän pitää mennä" mies tokaisi, välttäen kysymyksen. Hän kääntyi ympäri ja oli jo ottanut askeleen poispäin, ennen kuin tarrasin häntä hihasta.
"Mistä tiedän, että voin luottaa sinuun? Kenen puolella oikein olet?"
"Itseni puolella tietenkin. Ala tulla"
Minulla ei tainnut olla parempaakaan suunnitelmaa... Ainakaan tämä mies ei näyttänyt suuremmin välittävän Micin joukoista! Olin jo aikeissa astua käytävälle kun muistin lipaston takana istuvan Jazminin.
"Odota! Minun täytyy hakea ystäväni!" Tokaisin miehelle ja säntäsin huoneen perälle. En tiennyt miten muutenkaan olisin Jazminia kuvaillut... Ystävä taisi kyllä olla vähän huono ilmaus.
Kurkistin lipaston taakse ja kohtasin heti Jazmin syyttävät silmät.
"En voi uskoa, että pakotit minut tänne kuin pelkurin!" Hän sähähti kiitokseksi pelastumisestaan. Mitään sanomatta autoin hänet ylös ja kävelimme hitaasti ovelle.
"Luotatko tuohon? Päälle päin näkee, että hän tappaa meidät koska hyvänsä" Jazmin mumisi, katsoessaan valppaan näköistä miestä. Kyllä minuakin hermostutti tuon miehen läsnäolo, saati sitten ase hänen kädessään..
"Kuka olet?" Jazmin kysyi kovemmalla äänellä, joka sai käytävää tarkkailevan miehen kääntymään ärtyneen näköisenä.
"Turpa kiinni! Olen Zayn, riittääkö?! Meidän pitää päästä alas nyt äkkiä..." hän ärähti matalalla äänellä ja katsoi sitten kaiteen yli ala-aulaan. Sitten hän suuntasi nopeat askeleensa portaiden luokse, meidän seuratessa perässä.



Louis:
"Tulittehan te lopulta esiin!" Mic hymyili ja sai sen näyttämään melkein aidolta. Silmät kuitenkin hohkasivat kylmyyttä, kuten tavallista..
"Emme aikoneet jäädä tuonne maahankaan makaamaan" tokaisin, yrittäen vetää huomion itseeni. James, tai Liam, näytti hämmentyneeltä, enkä halunnut että hän alkaisi huudella muistinmenetyksestä sun muusta.
"Ette tietenkään. Tietyllä tavalla sinä Tomlinson ansaitsisit aplodit. Mutta toisaalta mieleni tekisi repiä pääsi irti" Mic huokaisi teatraalisesti ja huitaisi konekiväärin osoittamaan kasvojani.
"Yleinen ongelma" hymyilin vastentahtoisesti ja katsoin varovasti Micin taakse. Hänellä oli mukanaan kolme aseistautunutta nuorta. Jaco, jonka takia tämä koko helvetti oli alkanut, piteli myöskin konekivääriä ja hymyili minulle vinosti. Hänen vieressään olivat Waz ja Kiara, kumpainenkin näyttäen innostuneelta.
"Varmasti! Mitäpä jos menisimme aulaan? Kaikki hauska loppuu aikanaan ja meillä on vielä loppuhuipennus tulossa!" Mic sanoi alaisilleen hymyillen ja he lähtivät työntämään meitä kahta eteenpäin.
Liam katsoi minua kulmat järkyttyneenä koholla. Hän oli aikeissa sanoa jotain, mutta pudistin pontevasti päätäni. Liamin pitäisi vain pysyä mukana... Ehkä Mic jättäisi hänet rauhaan?
Kiväärien piiput tuntuivat viileinä hikistä selkääni vasten, eikä pakosuunnitelman miettiminen ollut helppoa. En tiennyt missä tai missä kunnossa Lily oli. Minulla ei ollut aikaa etsiä häntä, nyt kun olin jäänyt itse pääpahiksen vangiksi... Tunteeni olivat yhtä vihan ja pelon sekamelskaa, enkä voinut ajatella selkeästi..

Tulimme hämärään aulaan, joka näytti hylätyltä. Lattia oli sotkuinen ja täynnä tahroja, huonekaluja lojui sikinsokin ja muutama sivulle vedetty ruumis erottui kauempana. Portaat yläkertaan näyttivät myöskin kärsineeltä. Kaide oli täynnä luodinreikiä..
"Jaco ja Kiara, kerätkää kaikki pihalle. Tyttöä ei ole löytynyt, mutta jos hän sattuisi olemaan elossa, hän kyllä ilmaantuu paikalle." Mic käski ja katselimme kuinka kaksikko katosi ulko-ovesta ulos.
"Hmm.. Täytyy sanoa, että olen pettynyt sinuun James. En olisi uskonut, että kääntyisit minua vastaan näin radikaalisti" Mic huokaisi, yrittäen näyttää surumieliseltä kääntyessään katsomaan jähmettynyttä Liamia.
"Minä yllytin. Täytyihän jonkun laittaa sinulle kunnolla vastaan" tokaisin ja sain Micin katseen takaisin itseeni.
"Se oli hyvä yritys. Harmi vain, ettei mitään sen enempää." Mic vastasi, katsellen minua nenän vartta pitkin. Se saattoi myös johtua siitä, että olin niin lyhyt hänen rinnallaan...
"Mic... Parvella on joku" Waz sanoi yhtäkkiä, kohottaen katseensa ylös. Teimme kaikki muut samoin, juuri kun kuului laukaus.
Näin melkein hidastettuna kuinka Mic loikkasi syrjään ja luoti iskeytyi hänen takanaan seisovan Wazin otsaan. Waz kaatui taakseppäin, silmät tyhjyyteen katsoen. Jymähdys kaikui hiljaisuudessa äänekkäänä ja käännyin taas katsomaan parvelle. Oliko siellä vielä Liamin jengiläisiä jäljellä?
"Lily!!" Liam huusi yhtäkkiä ja tuijotti portaisiin silmät suurina. Minä ja Mic käänsimme heti katseemme ja näimme kuinka Lily seisoi portaiden yläpäässä, sotkuisena ja järkyttyneenä, mutta ulkoapäin vahingoittumattomana.
"Liam....?" Lily henkäisi hiljaisuuden vallitessa ja sai Micin katsomaan Liamia kulmat kurtussa.
"Lily, mitä täällä-" Liam aloitti nopeasti, kun tunnisti vihdoin jonkun. Mutta Mic kuitenkin keskeytti hänet osoittamalla aseensa meitä kohti.
"En usko, että haluan tietää mitä täällä tapahtuu, mutta mitä jos tehdään kaikki yksinkertaisesti?" Mic sanoi, puhuen meille kaikille. Kun kukaan ei vastannut mitään, hän jatkoi.
"Pikkuneiti tulee nyt tänne alas... noin, helppoa kuin heinänteko. Sitten laitat sen aseen maahan. Hyvä."
Lily oli tehnyt kuten Mic oli käskenyt ja seisoi nyt parin metrin päässä minusta. Läheltä katsottuna näin mustelmia ja naarmuja hänen kasvoissaan. Hänen silmänsä liikkuivat vilkkaasti Micin ja parven välillä. Se sai minut epäluuloiseksi... Oliko siellä vielä muita?
"Nyt te kaksi lähdette mukaani" Mic sanoi, katsahtaen ovea.
"Niin varmaan" tokaisin ja pyöräytin silmiäni näyttävästi. Sain samalla loistavan tilaisuuden katsoa ylös, paljastamatta mitään.
Vaikka vilkaisu oli nopea, näin heti jotain tuttua. Zaynin takin hopeaiset napit, jotka pilkahtivat pimeyden keskellä.
Zayn oli siis lähtenyt huoneestaan ja oli vielä elossa!
"Älä viitsi! Epäilen, että nyt teillä on hyvä syy!" Mic ärähti ja nappasi salaman nopeasti Liamin takin rinnuksesta kiinni ja vetäisi hänet viereensä. Sekunnin kuluttua näppärän pienen pistoolin piippu oli vasten Liamin ohimoa.
Lily päästi pienen vinkaisun mutta pysyi paikallaan. Täytyi myöntää, etten kadehtinut olla hän juuri nyt. Veljen näkeminen (omana itsenään) oli varmasti järkyttävämpää kaiken tämän jälkeen..
Mic hymyili voitonriemuisesti, tajutessaan että oli löytänyt parhaimman panttivankinsa. Hän nyökkäsi ovelle päin ja Lily otti heti askeleen taaksepäin. Minä kuitenkin päätin yrittää toista ratkaisua. Kun näkisin Micin ajatukset, tietäisin aikoiko hän ampua Liamin nyt, vai hetken kuluttua. Ehkä voisin suunnitella jotain noiden ajatusten pohjalta?
Katsoin Miciä suoraan silmiin, keskittyen niin hyvin kuin tässä tilanteessa mahdollisesti taisin.
Mutta en kuullut mitään.
"Sinuna ottaisin nätin askeleen ovea kohti" Mic huomautti, kiristäen otetaan panikoivasta Liamista. Mutta en pystynyt liikkumaan. Miksi en kuullut hänen ajatuksiaan?! Näin ei ollut ikinä käynyt hänen kanssaan!
Katsoin nopeasti Liamia ja yritin samaa. Ei mitään.
"Louis..." Lilyn anova ääni kuului takaani ja se pakotti minut perääntymään askeleen verran. Mic tuli heti perässä, pitäen asetta edelleen Liamin ohimolla.
Tuli hetken hiljaisuus kun kukaan ei liikkunut. Sen aikana kuului yläkerrasta pieni, mutta kimeä narahdus.
Mic kääntyi heti ympäri, katsellen ylös hurjan näköisenä. Sen jälkeen kuului kaksi laukausta melkein yhtä aikaa ja Mic rojahti maahan Liam mukanaan.



KAIKKI TAHTOVAT VARASTAA TYTTÖNI, KAIKKI TAHTOVAT VIEDÄ HÄNEN SYDÄMENSÄ POIS!!
Jäätävää suomalaista junttiutta, mutta mulla on pakko oire laulaa kaikkia poikien kappaleita suomennettuina.... xD
En oo vieläkää varma, mut meniks se vevo recordi rikki?

Ikä?
- en siis todellakaan oo ikinä kysyny tätä xD mutta en saanu aivoistani muutakaan turistettua! Oon siis, jos kukaan ei vielä tiennykkään, 16 xD