Desperation part 27

Lily:
Seisoin turhautuneena oven luona, pystymättä kuitenkaan lähtemään Louisin perään. En tiennyt mitä oli tapahtunut. Miten hän oli auttanut ystäväänsä?
Ei mennyt montaa minuuttia pidempään kun ulkoa kuului moottoreiden jyrinää ja huutoja.
"Jazmin! Minun täytyy etsiä Louis!" Huudahdin kun tajusin Micin saapuneen. En missään nimessä halunnut Louisin olevan jossain kaukana tällaisessä rähinässä..
"Ei! Sinä tulet minun mukaani nyt!" Jazmin kiljui juuri kun laukaukset alkoivat.

Ikkunan luona kyykkivällä pojalla oli nyt pitkä ase kädessään ja hän ampui armottomasti pikkukolosta ulos. Trina piteli kädessään uutta panoslipasta ja näytti innokkaalta. Minun ei tarvitsisi huolehtia hänen pärjäämisestään ensisijassa... Mutta en tiennyt missä muu porukkani oli..
En ehtinyt vastustella, kun Jazmin jo raahasi minut ulos käytävälle.
"Mitä sinä nyt!?" Kivahdin, yllättyneenä hänen päättäväisyydestään.
"Ole hiljaa!" Hän vastasi ja kiristi tahtiaan. Kuljimme pimeällä käytävällä, huutojen ja ryminän kantautuessa kauempaa. En voinut ymmärtää miksi Jazmin vei minut pois. Halusin osallistua!!
Päätin turvautua yksityisyyden tuhoamiseen ja kiskaisin Jazminin pysähdyksiin. Hän käännähti vihaisena katsomaan minua ja tuijotin häntä tiiviisti silmiin.
Mutta yhtään ajatusta ei ilmestynyt päähäni.


Louis:
Käytävällä oli täysi hulina päällä. Porukkaa juoksi sikinsokin, kantaen aseita ja haavoittuneita. Puikkelehdin nopeasti väkijoukon välissä ja pääsin nopeasti ala-aulaan.
Pääulko-ovi oli laudoitettu ja se näytti tukevalle, mutta tärinästä päätellen sitä murrettiin parasaikaa. James seisoi keskellä tilaa, huutaen ohjeita ja painaen samalla maassa makaavan pojan vatsaa käsillään.
"James! Mikä tilanne?" Huusin melun yli ja hölkkäsin hänen luokseen.
"Louis... Heitä on enemmän kuin koskaan. He pääsevät pian läpi" Hän vastasi hengästyneen kuuloisesti, mutta varmalla äänellä. Hän näytti oikeastaan vihaiselta.
"Niin... Meidän pitäisi vetäytyä ja laittaa kaikki puolustus ylätasanteelle. He jäisivät aulaan loukkuun" mutisin, mutta tiesin että Mic pääsisi jotenkin syvemmälle taloon.
"Tiedän.. Mutta aseet..- Brad, kuuletko minua?!" James kääntyi äkkiä takaisin maassa makaavan pojan puoleen ja kokeili välittömästi verisellä kädellään pulssia.
"Louis, auta minua kantamaan hänet suojaan!" Hän käski, enkä voinut muuta kuin totella. Tartuin tajuttoman pojan ylävartaloon ja James otti jalat. Lähdimme hoipertelemaan aulan poikki, kohti makuuhuoneita.
"Tänne Louis!" James ohjeisti ja potkaisi yhden huoneen oven auki. Kannoimme pojan sisään karuun huoneeseen ja laskimme hänet sängylle. James veti heti pojan paidan ylös ja näytti jähmettyvän hetkeksi.
Verta oli niin paljon, että toivo oli jo menetetty. Peräännyin ja katselin tumman punaisia käsiäni. Tuntui yllättävän pahalle, että tuo nuori poika oli menetetty minun ja Lilyn takia..
Kuulin Jamesin huokaisevan raskaasti ja tiesin että se oli ohi.
Olimme kummatkin hiljaa ja annoin katseeni kiertää huoneessa. En ollut aikaisemmin huomannut, mutta katon rajassa oli kapea ikkuna.
"James... Tämä on talon etupuolella" sanoin hiljaa, tajutessani yhteyden. Ikkunoita oli jostain syystä vain kadun puolella..
James vilkaisi taakseen ja pomppasi pystyyn.
"Meidän ei olisi pitänyt tulla tänne.." Hän  tokaisi ja perääntyi, katse ikkunassa.
"Kuuletko tuon?" Kysyin hiljaa ja pysähdyimme kummatkin. Jostain kuului sihinää ja tajusimme liian myöhään olevamme vaarassa.
Kadunpuoleinen seinä räjähti kirkkaana keltaisena välähdyksenä ja paiskauduimme kummatkin sen voimasta taaksepäin.



Se tunne kun joudut korjaamaan koko ficin xD olin kirjottanu koko ajan Louisin näkökulmaan Jamesin sijaan Liam.....xDD

Suihku illalla vai aamulla?
- kuten näkyy, mulla ei oo mielikuvitusta xD mutta iltasuihkut, koska aamulla vaa vituttaa ja alkaa palelemaan!........... lelemaan.... heheheheh....xD