Desperation part 23

Lily:
Ajatukseni Liamin muistinmenetyksestä oli nyt taka-alalla, kun ryhdyimme isolla joukolla keskustelemaan tilanteesta. Liam oli raivoissaan, eikä pystynyt olemaan aloillaan..
"Michael! Se kirottu paskiainen..." hän ärähti ilmeisesti itsekseen ja kiersi ympyrää ruokahuoneessa. Hänen kulmansa olivat jyrkästi alaspäin ja huulet kireänä viivana. En ollut koskaan nähnyt häntä tuon näköisenä..
"Mitä tietoja hän muka vuosi?" Jazmin kysyi, ensimmäistä kertaa huolestuneen kuuloisesti.
Minulla oli heti paha aavistus, mutta Louis ehti avata suunsa ensimmäisenä.
"Hän kertoi meistä. Mic on tulossa tänne isolla joukolla" Hän sanoi vakavana ja laittoi kännykkänsä farkkujensa taskuun. Oliko hän juuri lukenut sieltä jotain..?
"Mistä tiedät?" Nurkassa seisova Gary kysyi nopeasti, näyttäen kerrankin keskittyneeltä.
"Sain varoituksen. Heillä ei mene kauaa tulla tänne." Louis sanoi ja nyt viimeisimmätkin kääntyivät katsomaan häntä.
"Ovatko he vain teidän perässänne? Heitetään heidät vaan ulos", tuntematon poika tokaisi ja näytti hurjistuneelta. Liam loi kuitenkin häneen vihaisen katseen.
"Ketään ei heitetä ulos! Me autamme heitä ja pidämme samalla oman porukan kunnossa. Emme ehdi karkuun, joten Jaz, ota porukkaa ja hakekaa kamat varastoista." Liam käski, eikä kukaan vastustellut. Porukka hajaantui kiireesti ja vain oma porukkani jäi Liamin ja Garyn seuraan.
"L- James, olen tosi pahoillani tästä. En halua, että kukaan-" aloitin ääni täristen, mutta Liam keskeytti minut.
"Hei, me olemme kaikki tässä yhdessä. En tiedä, miksi he ovat teistä kiinnostuneita, mutta mehän pidämme yhtä eikö niin?" Hän sanoi nyt rauhallisella äänellä, katsoen minua silmiin.
Se tuntui silti uskomattomalta, että ventovieraat puolustaisivat meitä... Toivoin vain hartaasti, että keneenkään ei sattuisi. Mikä oli kyllä erittäin todennäköistä, kun Mic oli kyseessä..
"Ei teitä voi jättää toimettomiksi. Menkää vasempaan käytävään niin Jaz kertoo minne menette ja miten täällä toimitaan" Gary komensi, huomattavasti tympääntyneemmällä äänellä kuin veljeni.
"Tottakai me tappalemme myös. Ajattelitteko keskittyä kadulle vai sisään?" Louis kysyi vakaalla äänellä, ja jopa hymyili!
"Kumpaankin. Kadulle tosin ensisijassa... ampujia tulee tietenkin ikkunoihin ja muuta" Liam vastasi ja kohautti olkiaan.
"Ok. Mennään Lily" Louis tokaisi ja vetäisi minut paidan helmasta mukaansa.
Kiiruhdimme käytävää pitkin ja vastaan tuli jo aseistautuneita nuoria. Täytyi myöntää, että tulossa olisi isoin taistelu missä olin ollut..



Anteeks että on oikeesti kestäny näin kauan! Lukio on oikeesti niin perseestä... xD ja olin just keskiviikkona leikkaukses ja sitte yön sairaalas :) yritän kirjotella nytte syyslomalla!