Desperation part 22

Zayn:

Katselin huoneen nurkasta, kuinka Mic harppoi edestakaisin keskellä. Yllättävää kyllä, mutta hän näytti oikeasti raivostuneelta. Yleensä hän oli tyynen rauhallinen, koska tiesi että se oli helkkarin pelottavaa. Nyt häntä taisi kumminkin häiritä pahasti jokin...
Otin kovia kärsineen Nokiani taskusta ja tarkastin aloitusnäytön. Ei uusia viestejä... Minun todella teki mieli ottaa yhteyttä Louisiin, mutta se oli liian vaarallista. En ollut kunnolla perillä tästä jutusta, koska tiesin vain sen minkä Louis oli karatessaan kertonut.
Hänen täytyisi hakea baarityttö, Lily jos oikein muistan, ja viedä hänet turvaan Miciltä. En ymmärtänyt miksi Miciä suuremmin kiinnostaisi joku pikkujengin jäsen, mutta Louis oli myös pakenemassa. Juttu liittyi siis häneen myös ja yritin nyt tehdä parhaani pitääkseni kaverisuhteemme piilossa...
"Mitä sinä haluat!?" Kuului vihainen huuto yhtäkkiä, ja nostin katseeni. Mic seisoi edelleen keskellä huonetta, mutta nyt Jon oli raahannut hänen luokseen minulle tuntemattoman jätkän.
Koko huoneeseen laskeutui hiljaisuus kun kaikki jäivät kuuntelemaan kiinnostuneina.
"Minä- minä tiedän missä Louis Tomlinson on!" Hintelä poika sanoi ääni täristen, mutta hymyillen. En moittinut häntä siitä... Mic näytti mielipuolelta juuri nyt..
Mutta miehen sanat saivat aikaan kohahduksen. Päät kääntyilivät ja inhokseni näin kuinka Waz hymyili voitonriemuisesti.
Mic syöksähti sanat kuultuaan kohta miestä ja heilautti hänet rinnuksista vasten pöytää. Hän kumartui tämän ylle silmät leimuten.
"Missä? Onko hänellä tyttö mukana? Tummat hiukset ja silmät" Mic murisi, hymynkare huulillaan.
"Tiedät varmasti Jamesin... He, tyttö ja hänen porukkansa, ovat siellä. Näin heidät omin silmin" Mies vastasi, nyt jo näyttäen erittäin tyytyväiseltä itseensä. Jutun oli pakko olla totta...
Mic päästi miehen irti ja heilautti kättään. Porukka kokoontui huoneen keskelle välittömästi, muutamia lukuunottamatta. Minä ja Fred istuimme vierekkäin nurkassa, katsellen ryhmää..
"He taitavat lähteä sinne.." Fred mumisi hiljaiseen tapaansa. Nyökkäsin vastaukseksi ja mietin. Pitäisikö minun lähteä mukaan? Voisin ehkä pitää Louisin poissa ongelmista. Jos vain löytäsin hänet ennen muita! Tytöstä en niinkään välittänyt, mutta parhaan kaverini halusin hengissä takaisin.
"Menen mukaan. Tuletko sinä?" Tokaisin ja nousin reippaasti seisomaan. Fred näytti vaivaantuneelle ja pudisti hitaasti punatukkaista päätään.
Kävelin porukan luo ja kuuntelin tavallista suunnitelmaa. Ja tekstasin samalla Louisille varoituksen.



Lily:
"Pääsemmekö me vihdoinkin syömään!? Olen odottanut tätä koko päivän!" Trina hihkaisi, kun Jazmin tuli hakemaan meitä. Olimme kokoontuneet yhteen huoneeseen kaikki, mikä teki minulle paljon paremman olon kuin seikkailu käytävillä.
"Toivottavasti pizza kelpaa" Jazmin sanoi ja viittoi meitä tulemaan mukaansa. Trina, Chris ja Joshua ryntäsivät heti hänen peräänsä ja me loput hillitsimme itsemme... Minulla oli todella kova nälkä, kun en ollut koko päivänä syönyt mitään! Pelkkä pizzan kuvittelu sai veden kielelleni...

"Tässä olisi aika montaa eri lajia... Valitkaa vapaasti" Liam.. James, opasti meitä, kun saavuimme isohkoon huoneeseen, jossa oli pitkä pöytä ja monta tuolia. Pöytä oli vuorattu pizza laatikoilla ja ne kaikki oli avattu valmiiksi. Istuimme kaikki pöydän ääreen ja iloisesti jutellen kaikki ottivat haluamaansa pizzaa ja ryhtyivät syömään.
Istuin Louisin ja Joshuan välissä, vastapäätä Liamia. En voinut hillitä itseäni vaan minun oli pakko tuijottaa häntä. Hän otti ananaspizzaa, mistä hän on aina tykännyt. Hän söi ensin reunat ja vasta sitten pehmeän keskustan... Lisäksi hän nauroi aivan samalla tavalla kuin ennen, näyttäen koiranpennulta. Olin sataprosenttisen varma, että hän oli veljeni. Mutta hän ei vain muista..
"Sinulla on muistinmenetys!" Tokaisin yhtäkkiä kun hoksasin asian. Sehän oli selvää. Se selittäisi miksi hän ei muistanut minua, mutta käyttäytyi vaistomaisesti samalla tavalla kuin ennen!
"Mitä?" Liam kysyi kohteliaasti, katsoen minua kulmat koholla.
"Muistinmenetys! Siksi et muista minua" toistin ja hymyilin leveästi.
Liam oli aikeissa vastata, mutta kova huuto keskeytti hänet.
"Älä valehtele! Tiedän missä kävit!"
Kaikkien päät kääntyivät katsomaan huoneen ovea ja siellä näkyviä hahmoja. Toinen oli selvästi Gary, mutta toista miestä en tunnistanut. Gary näytti kuitenkin raivostuneelta ja tyrkkäsi toisen päin seinää.
Tässä vaiheessa Liam nousi ylös ja näytti samaanaikaan vihaiselta ja hämmentyneeltä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, kun Gary oli jo vetänyt pistoolin taskustaan ja ampunut täysin puolustuskyvytöntä miestä päähän.

Laukauksen ääni kaikui seinistä, mutta muuten oli täysin hiljaista. Istuin vain paikallani ja katsoin kuinka miehen ruumis mätkähti kivilattialle. Tumma läikkä hänen päänsä alla kasvoi nopeasti vaarallaisen laajaksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä.
"Gary! Mitä helvettiä sinä teit!?" Liam karjaisi ja hurjistuneena harppoi ovelle. Ihmeekseni Gary näytti täysin tyynelle ja laittoi aseen takaisin taskuunsa.
"Tuo... Michael.. Kävi juuri Micin puheilla. Ja epäilemättä hän vuosi tietojamme." Hän selitti ja kohtasi Liamin vihaisen katseen.
"Mitäh? Mistä sinä sen tiedät?" Liam kysyi, rauhoittuen hieman. Odotimme kaikki hiljaa kuullaksemme vastauksen.
"GPS hänen kännykässään kertoi enemmäm kuin tarpeeksi. Eikä hän kieltänyt." Gary vastasi leppoisasti, sivellen parransänkeään. Tuntui, ettei kukaan vieläkään tajunnut, kuinka isossa vaarassa olimme.




Soriii on ollu kauhee kiire xD mulla on nyt koeviikko ja tosi vaikee tehä mitää " ei kouluun" liittyvää! Kirjotin tän hätäsesti koetauolla, mut meneepäs nyt tarina vähä eteenpäin xD