Desperation part 21

Lily:
Hiljaisuus aulassa oli painostava, kun Jared ja toinen mies katsoivat minua. Jaredin siniset silmät katselivat minua iloinen hymynkare huulillaan. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä hänen mielessään liikkui...
Toinen mies oli ilmeetön, mutta hän seisoi niin itsevarman näköisenä, että varmaan hän halveksui minua. Hänellä oli tummat lyhyet hiukset, jotka korostivat hänen kulmikkaita kasvojaan. Silmät olivat pistävän vihreät..
Yhtäkkiä kuului askeleita portaista ja me kaikki käännyimme katsomaan.
Louis ilmaantui ensimmäisenä näköpiiriimme ja hän näytti hieman hämmentyneeltä nähdessään meidät. Panin kuitenkin myös merkille, että hän oli vaihtanut vaatteita. Nyt hänellä oli tennarit, mustat farkut ja harmaa huppari. Mistä hän oli ne saanut..?

Hänen perässään tuli kuitenkin Liam. Suustani pääsi älähdys, sillä hänen näkemisensä sai vieläkin sydämeni pysähtymään. Nyt minun kuitenkin täytyisi pysyä tyynenä. Odotan sopivaa hetkeä, ja puhun hänelle sitten.
"Jared, Peter, Mitä te täällä? Eikös teidän pitänyt kiertää alue?" Liam kysyi, kulmat kurtussa ja asteli miesten luo.
"Robert sanoi menevänsä Brooken kanssa. Brooke kuulemma tarvitsee enemmän kokemusta" Jared vastasi ja kohautti olkiaan.
"Brooke? Ehkä hänen olisi pitänyt lähteä jomman kumman teidän kanssa" Liam huomautti ja näytti huolestuneelle. Se ilme näytti niin tutulle, etta rintaani vihlaisi kipu..
"Sitähän minä sanoin! Rob ei kuunnellut vaan halusi ehdottomasti ottaa hänet" Peter vastasi ja näytti yhtäkkiä vihaiselta. Ehkä Brooke oli hänen tyttöystävänsä, eikä hän halunnut sen casanovan olevan hänen kanssaan? Täysin ymmärrettävää..

"Hei, kaikki kunnossa?" Louis kysyi ja ilmaantui viereeni. Hän kietaisi käsivartensa ympärilleni ja veti minut lähemmäs. Tuntui yllättävän mukavalle olla siinä hänen vieressään.
"Joo... kait" huokaisin ja katselin kuinka Liam jatkoi keskustelua muiden kanssa. Koko tämä tilanne stressasi minua entistä enemmän... Melkein toivoin, että emme olisi ikinä edes tulleet tänne.
"Älä huoli, kyllä se selviää." Hän kuiskasi korvaani ja lepuutti leukaansa pääni päällä.
Tunsin hänen pulssinsa tasaisen jyskytyksen korvani vieressä ja se kuulosti mukavan tasaiselta. Yrittäisin nyt vain keskittyä pitämään porukkani lähellä ja poissa Micin ulottuvilta. Mutta en pystyisi vain esittämään etten tuntisi Liamia. Tai Jamesia ihan miten vaan. Aikamoinen sattuma, että Liam käytti nyt uutena nimenään toista nimeään... Ehkä tässä on vielä mahdollisuus, että hän tunnistaisi minut.



Oon niiiiiiiin hidas!!:D nää on vähä tämmösiä tylsiä osia, mut en haluu vaa hypätä sinne loppuhuipennukseen yhtäkkiä! Ja mulla oli taas joku nerokas kysymys tähän loppuun mut en muista sitä xD mut hei tulkaa kikkailee, mätänen täällä xD
@susannaww98