Desperation part 20

Louis:
Ehdin juuri ja juuri laittaa käsivarteni Lilyn alle, ennen kuin hän kaatui kohti lattiaa. Ajatuksien lukemisesta tuntui olevan kokoajan enemmän hyötyä...
Heilautin Lilyn syliini ja käännyi katsomaan Jamesia. Lilyn ajatukset olivat kertoneet paljon, vaikka minulla ei ollut ollut katsekontaktia hänen kanssaan..
"Anteeksi tuosta.. Hänen veljensä varmaankin näyttää ihan sinulta" sanoin hieman hämmentyneenä.
"Ei se mitään. Jos viet hänet alas, niin voimme puhua Micistä." Liam vastasi, hymyili vaivaantuneesti ja poistui huoneesta Gary perässään.

"Mitä tapahtui!? Jos sinä liityt tähän jotenkin-" Lee huusi ja harppoi minua vastaan, kun kannoin Lilyn takaisin alakäytävään. Leen kasvot olivat kalpeat ja hänen kehonkielensä kertoi hänen olevan stressaantunut.
"Tuki jo turpasi! Hän pyörtyi koska luuli Jamesia veljekseen." Tiuskaisin takaisin ennen kuin hän ehti viimeistellä syytöksensä.
".... Hän siis luulin random jätkää kuoleeksi veljekseen? Ei Lily ole tyhmä." Lee tokaisi ja risti käsivartensa rinnalleen. Seisoimme vastakkain keskellä käytävää ja olin erittäi  tyytyväinen, että olin hiukan pidempi...
"Tiedän, ettei hän ole tyhmä. Sinusta tosin en voi sanoa samaa" näpäytin ja otin askeleen sivulle, jatkaakseni matkaani. Lee kuitenkin astui röyhkeästi eteeni.
"Älä viitsi. Tiedän, että sinulla on jotain mielessäsi. Johdatit meidät tänne noin vain, ja se onnistui vain koska olet hurmannut Lilyn. Olet varmasti ilmiömäinen, sillä hän ei viihdy sinunlaisiesi mieshuorien kanssa" Lee ärähti, näyttäen tyytyväiselle saadessaan vihdoinkin purkaa ajatuksensa. Vaikka tiesinkin kaiken jo. Mikä idiootti..
"Kuules pentu, en haluaisi olla ilkeä, mutta ollakseni rehellinen teidän juttunne ei toimisi. Tiedän, miten tunnet häntä kohtaan ja voisin sääliä sinua, ellet olisi niin naurettava. Lily on valinnut jo. Päästä irti ja jatka elämää." Vastasin, pitäen naamani peruslukemilla. En viitsinyt enää kuunnella häntä. Lily oli minun, enkä antanut muiden havitella häntä tuolla tavalla...
Lee kalpeni ja hänen katseensa siirtyi lattiaan. Käytin tilanteen hyväkseni ja ohitin hänet. Tälläkertaa hän ei estellyt.


Lily:
Kun heräsin, minulla oli yllättävän mukava olo. Olin makuulla, ilmeisesti pehmeällä sängyllä ja minut oli kiedottu villaiseen peittoon.
Räpyttelin silmiäni hämärässä ja kohottauduin hieman. Jouduin hetken miettimään missä olin ja mitä oli tapahtunut.
Tunnistin huoneen samaksi, missä olimme Louisin kanssa aikaisemmin ollut. Muistin miksi olimme täällä. Ja muistin mitä oli tapahtunut viimeiseksi.
Mukava olo katosi heti ja kipu tuli tilalle. Tuntui, kuin menneisyys olisi puukottanut minua suoraan sydämeen. En voinut käsittää miten se kaikki oli mahdollista. Tiesin vallan hyvin, että veljeni kuoli vuosia sitten. Sitä ei voinut kiistää. Mutta miten hän oli silti ollut terveenä ja erittäin eloisana samassa huoneessa kanssani? Pieniä muutoksia lukuunottamatta tiesin, että hän se oli... Tai sitten todellakin hourailin. Olin kuullut, että muistot voivat tehdä tepposia... mutta tämä ei tuntunut siltä.

Päätin ottaa asiasta selvää. Nousin ylös ja hieman huterasti kävelin peilin eteen. Ja kaduin sitä heti.
T-paita ja farkkuni olivat ryttyiset ja hiukseni roikkuivat sotkuisina ja harjaamattomina. Kasvoni näyttivät hieman harmaille ja silmien alla oli tummat varjot. Suoraansanottuna näytin kammottavalle...
Onneksi minulla oli ranteessa ponnari ja sain laitettua hiukset kiinni. Hieman parempi nyt...

Käytävä oli autio ja pimeä, mutta lähdin kävelemään kohti aulaa. Sieltä kajasti hieman valoa ja kuulin vaimeita ääniä. Ehkä Louis olisi siellä?
Aulassa oli kuitenkin kolme ihmistä, kaksi miestä ja Jazmin. Viimeksi mainittu huomasi minut heti kun astuin valoon ja kaikki kolme kääntyivät katsomaan.
"Ööhh... Etsin Li- ei kun Jamesia.. Jos joku teistä osaisi auttaa.." sopersin, astuen keskemmälle huonetta.
Jazmin kurtisti mustia kulmiaan ja katsahti pitkään mieheen vieressään. Mies, tai oikeastaan poika, näytti vilpittömän kiinnostuneelta ja katsoi minua pää hieman kallellaan. Jotenkin hänen vaaleat hiuksensa ja tummat silmänsä toivat minulle mieleen kultaisennoutajan...
"Gary ei anna kenenkään teikäläisen tavata häntä. Kuulemma hyökkäsit hänen kimppuunsa" Jazmin sanoi kopeasti, astuen miesten eteen.
"En hyökännyt! Se ääliö oli paikalla ja näki kyllä mistä oli kyse!" Kiihdyin heti ja harppasin lähemmäs.
"Varo vaan ketä kutsut ääliöksi! Voin heittää sinut ulos täältä koska vaan!" Jazmin sähähti takaisin, silmät suuttumuksesta leimuten.
Kuitenkin koiranpennun näköinen poika naurahti yhtäkkiä.
"Jaz, et voi heittää häntä ulos. James kielsi meitä-"
"Turpa kiinni Jared!" Jazmin keskeytti ja mulkaisi poikaa, joka näytti vain huvittuneelta.
Otin askeleen taaksepäin ja hengitin syvään. Ei kannattanut haastaa riitaa hänen kanssaan. Olimme päässeet sisälle ja turvaan tänne.
Jazmin kääntyi kannoillaan ja katosi yläkerran portaisiin. Jäin Jaredin ja toisen miehen kanssa aulaan... Enkä tiennyt mitä tehdä.



Anteeks kun kesti näin kauan! Oon laiska xD KEVIN ZEGERS ON SEKSIKÄS.