~I Will Protect You~ Part 17

Harry:
"Juliet mitä tapahtuu!?" Kysyin kun puhelun toisesta päästä ei kuulunut mitään. Olin jo pompannut sängystäni ylös. Jotakin oli pahasti vialla. He eivät olleet Nallen talolla kuten oli sovittu, vaan keskellä metsää.
"Mitä sinä teet!? Päästä irti!" Kuului huuto puhelimesta ja sen jälkeen joku painoi punaista. En jäänyt ihmettelemään.
Vaihdoin vaatteet niin nopeasti kuin ruhjeiltani pystyin ja syöksyin sitten sairaalan käytävälle. Samalla soitin Kimille.
"Harry? Miten sinä tänne soitat? Luulin, että olet sairaslomalla ja poissa töistä!" Kim sanoi heti kun vastasi puheluun.
"Niin olenkin, mutta jäljitä tämä numero puolestani" käskin ja luettelin hänelle Julietin numeron.
"Blaah selvä..." Kim huokaisi ja kuulin hänen näpyttelevän koneellaan.
"Kohde on 25 kilometriä keskustasta. Pienen järven rannalla, tuntemattomalla tontilla. Nelostien varressa." Kim kertoi, samalla kun tulin pääovista ulos. Onneksi kukaan sairaanhoitajista ei ollut kiinnittänyt huomiota minuun koko matkani.
Sydämeni pamppaili hervottomasti kun etsin katseellani autoa. Omaa minulla ei tietenkään täällä ollut, mutta nopean näköinen maasturi kiinnitti huomioni. Kuski seisoi autonsa vieressä ja poltti tupakkaa jutellen jonkun muun kanssa. Hölkkäsin hänen luokseen ja etsin virkamerkin käsiini.
"Terve! Nyt on sellainen hätätilanne, että tarvitsen tämän auton käyttöön! Palautan sen jossain välissä!" Tokaisin ja näytin merkkini täysin pöllästyneen näköiselle miehelle. Nappasin avaimet hänen kädestään ja ehdin jo hypätä kyytiin ennenkuin mies havahtui.
"Heeei.. Mitä tämä on!?" Hän huudahti, mutta kaahasin sairaalanpihasta pikavauhtia. Palauttaisin auton jos se on vielä palautus kunnossa tämän jälkeen...
Naputtelin navigaattoriin Julietin mahdollisen sijainti osoitteen samalla kun ajoin ylinopeutta moottoritiellä. Monet autot tööttäilivät ärhäkästi, mutta hätä ei lue lakia. Keskityin taas ajamiseen ja käskin itseäni hengittämään rauhallisesti. Täytyi myöntää, että olin erittäin hermostunut. Juliet oli vaarassa Tomin takia! Mitään ei olisi tapahtunut, jos olisin saanut jatkaa hänen henkivartijanaan...



Juliet:
"Mitä sinä teet!?" Älähdin kun Tom astui lähemmäs aseen kanssa. Hän ei reagoinut sanoin tai ilmein huutooni vaan repäisi minut lähemmäs itseään.
"Päästä irti!" Kiljaisin ja aloin räpistellä itseäni irti. Tom nappasi kännykän kädestäni ja sammutti puhelun. Tyynesti hän heitti kännykän lattialle ja kuulin helähdyksen. Vihdoin se oli ilmeisesti mennyt rikki! En saisi soitettua apua!
Tom tyrkkäsi minut käytävään. Olin juuri aikeissa kääntyä ja karata, mutta tunsin sitten aseen piipun selässäni.
"Tee vain niin kuin sanon niin säästät meidän molempien aikaa" Tom sanoi hyytävän kylmällä äänellä. Hitaasti käännyin ja lähdin kävelemään alakertaan, Tom kintereilläni seuraten. Tämä oli pahempi kuin pommihyökkäys. Olin yksin enkä voinut paeta. Enkä tiennyt mitä tulisi tapahtumaan...




Mä oon laiska xD hmm joo mä oon aina selitelly jotai randomii tänne alas! Mä kerra mietin et teen semmosen normi blogin, mut sitte tajusin ettei mun elämä oo tarpeeks mielenkiintone sellaisee xD joten saatte kestää sitä ku höpötän tääl lopus jotai outoo sitte!