~I Will Protect You~ part 8

Harry:
Olimme juuri kävelemässä Julietin kanssa autolle koulun päätyttyä, kun kännykkäni soi. Vilkaistuani liiankin tuttua numeroa, kehotin Julietia menemään edeltä autolle.
"Mitä nyt Michelle?" Kysyin huolimattomasti, tarkkaillen Julietia kun hän käveli autoa kohti.
"Lupasit tulla katsomaan minua tänään" Michelle hymähti puhelimeen ja sai minut pyöräyttämään silmiäni.
"Se nyt on vähän hankalampi homma tänään.. Tiedät, että olen töissä" huokaisin ja lähdin kävelemään Julietin jalanjäljissä kohti autoa.
"Ketä kiinnostaa? Tiedän, ettet tykkää koko hommasta joten mikset tulisi luokseni illalla? Voisimme pitää vähän hauskaa" Michelle vinkkasi ja tunsin kuinka hän hymyili.
"Niin... Mutta tämä on vähän tärkeämpi homma tälläkertaa" vastasin, pakostikkin hymyillen itsekkin. Avasin auton ovet ja hyppäsin sisään.
"Tiedän, ettet sinä oikeasti välitä" Michelle nauroi. Vilkaisin nopeasti Julietiin joka oli kiivennyt pelkääjän paikalle. Hän katseli ikkunasta ulos ja näytti ettei hän ollut kuullut.
"Joo joo.. No mutta olisi kiva nähdä tai jotain mutta työ kutsuu" huikkasin ja painoin pikaisesti punaista.
"Oliko se tyttöystäväsi?" Juliet kysyi ja katsoi minua melkein totisena. Olin hetken hiljaa ennen kuin tajusin.
"Mitä... Ei ei ollut!" Naurahdin ja melkein kiireisesti laitoin avaimen autoon ja käynnistin.
"Ahaa.." Juliet mutisi ja käänsi katseensa tiehen.
Koko matkan mietin mikä hänellä oli. Oliko hän kuullut keskustelun? Paitsi että eihän siinä keskustelussa ollut mitään vikaa! Eihän Michelle todellakaan ollut tyttöystäväni vaan... Noh ilta vierailu seuralainen...  Täytyy myöntää, että sain itseni kuulostamaan mieshuoralta.


Juliet:
Minua otti yllättävän paljon päähän kun Harry nauroi puhui jonkun naisen kanssa. En tiennyt mistä he olivat puhuneet, mutta naisen viimeisen lauseen olin kyllä kuullut. Hän oli sanonut ettei Harry oikeasti välittäisi työstään.. Kuinka moni pääsee tai edes yrittää henkivartijaksi jos ei pidä siitä!?

Kun tulimme kotiin, menin hiljaisuuden vallitessa ulko-ovelle. Etsin avaimen ja menin sisään Harry perässäni. Olin juuri laskemassa laukkuani eteisen lattialle, kun Harry yhtäkkiä nappasi minut viereensä ja vetäisi aseen vyöstään, takin alta.
"Mit-!" Ehdin älähtää ennen kuin Harry painoi toisen kätensä suuni eteen.
"Mene keittiöön niin hiljaa kun pystyt ja pyst siellä" hän käski yhtäkkiä raudan lujalla äänellä, virnuilematta lainkaan. Olin niin kummastunut, että tottelin sanaakaan sanomatta. Harry katosi heti yläkertaan, liikkuen kuin poliisit rikos-sarjoissa. Kyykistyin keittiön nurkkaan ja pidätin melkein hengitystäni. Mitä oli tapahtunut!? Oliko Harry nähnyt jotain mitä minä en? Oliko talossa joku!? Yläkerrasta ei kuulunut yhtäkään ääntä. Tunsin kuinka suonissani virtasi adrenaliini ja koko kehoni oli jännittynyt.
Sitten kuului rymähdys ja huutoa. Säpsähdin ja tuntui, että sydämeni sykki ylinopeudella. Yläkerrassa oli joku!!
Ryminä jatkui ja lopulta ääni tuli portaita alas.
"Juliet?" Harryn ääni kutsui ja helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni. Pikavauhdilla nousin seisomaan ja kiirehdin eteusaulaan. Siellä minua kohtasi omituinen näky.
Harry roikotti rinnuksista Mikey Wellsiä, vuoden minua nuorempaa oppilasta koulustamme. Hän oli ahdistellut minua jo monta vuotta, ennen kuin Alex oli vienyt hänen paikkansa.
"Sinä varmaa tunnet tämän idiootin?" Harry kysyi ravistaen Mikeytä melkein väkivaltaisesti. Tuijotin vain heitä ennenkuin älysin vastata.
"Joo.. Ollaan oltu samoilla tunneilla joskus." vastasin ja kulmat kurtussa katsoin heitä.
"Tämä kaveri olikin tutkimassa vaatekaappiasi" Harry ärähti ja näytti jopa pelottavalta.
"En!! En.. Tai no olin! Mutta en minä tahallani!!" Mikey sopersi, paniikissa yrittäen päästä Harryn raudan lujasta otteesta.
"Mitäh!?" Älähdin ja suuni loksahti auki. Miten ihmeessä Mikeyllä olisi ikinä ollut rohkeutta tunkeutua kotiini noin vain!?
"Hän taisi olla etsimässä näitä" Harry sanoi ja nosti Mikeyn taskusta vaaleanpunaiset rintsikkani.
Vaistomaisesti syöksähdin eteenpäin ja nappasin liivit Harryn kädestä. En ole koskaan ollut näin nolostanut mistään!! Mikey oli ollut ryöstämässä alusvaatteitani!! En voinut edes kuvitella koko asiaa, niin inhottavaa se oli!
"Eiköhän tämä ollut tässä. Jos tulet parinkymmenen metrin päähän Julietista, hankin sinulle sairaalapedin ja lähestymiskiellon" Harry sanoi hyytävän vakavasti ja tyrkkäsi Mikeyn ulos ovesta. Juoksin heti läimäyttämään oven kiinni ja jäin nojaamaan siihen silmäni sulkien.
Yritin saada hengitykseni rauhoittumaan, mutta tilanne ahdisti minua! Tämä ei edes vielä ollut mitään terrorismia tai mitään uhkaavaa! Vain pervo stalkkeri.. Mutta silti sydämeni hakkasi.
"Kiitos" inahdin Harrylle hetken kuluttua.
"Voi, meille tulee vielä paljon isompia ongelmia! Kiitä sitten kun ollaan selvitty niistä!" Harry vastasi ja kuulin hänen äänessään hymyn.




Gayboy is hereeeeeeeeeeeeeee xDD