~I Will Protect You~ Part 14

Kaksi päivää myöhemmin

Harry:
Oli mennyt kaksi päivää räjähdyksestä ja Julietin oli määrä päästä pois sairaalasta. Olin tottakai itsekkin valmistautunut lähtemään hänen mukanaan, mutta McGazill tuli puhumaan minulle.
"Minusta tuntuu, että sinun pitäisi jäädä vielä tänne hoidettavaksi... Voimme hankkia Julietille jonkun muun tilalle" hän sanoi kun olin jo pukemassa farkkuja päälleni. Kohotin katseeni kummissani ja huomasin hänen olevan vakava.
"Mitä... Minä olen täysin kunnossa!!" Älähdin ja pomppasin seisomaan, aivan kuin näyttääkseni. Liike sattui joka paikkaan, mutta pidin ilmeeni peruslukemilla.
"Et lääkäreiden mielestä ole.. Ensinnäkin liikkuminen tuossa tilassa tekee huonoa sinulle ja toisekseen et ole täydellisessä työkunnossa. Juliet voi joutua vaaraan jos et pysty liikkumaan kunnolla." McGazill selitti ja näytti melkein kärsimättömältä.
Minua melkein ärsytti, että hänen sanansa olivat totta. Olin vaaraksi itselleni ja Julietille. Mutta en silti halunnut hänelle toista vahtia...
"Sanon tämän kahdelta taholta: pomona ja isähahmona. Hoida itsesi täällä kuntoon ja palaa töihin kun keho sen sallii. Olet tehnyt hyvää työtä tähän asti. Tom tulee tilallesi" McGazill selitti. Kuuntelin aluksi tyynenä, mutta kun Tomin nimi mainittiin, katseeni singahti häneen.
"Miksi Tom?" Kysyin lapsellisesti, mutta en vain pitänyt ideasta yhtään. Tom oli yksi uusista henkivartijoista ja hän oli aina minusta vaikuttanut itsekkäälle ja ylimieliselle..
"Minä en olisi valinnut häntä, mutta virasto teki niin.. Toivotaan, että oikea tehtävä saisi hänet vähän ryhdistäytymään." McGazill vastasi tyytymättömänä, keinuen päkiöillään kuten hänellä oli tapana.
"Mutta tämä on ihan sinun parhaaksesi. Pidä huoli itsestäsi" hän jatkoi, taputti minua olalle ja lähti huoneesta.


Juliet:
"Enkö minä voi mennä enää kotiin?" Kysyin isältä sairaalan aulassa. Olin vihdoinkin saanut luvan lähteä! Olin kyllästynyt sairaalaan jo parissa päivässä ja oli ihanaa päästä ulos! Tosin minulla oli muutamia palovammoja ja naarmuja, jotka olivat vielä kivuliaita. Mutta ne eivät haitanneet melkein lainkaan!
"Et. Räjähdys teki aika paljon tuhoa, joten sinä ja Tom menette McGazillin vara-asunnolle." Isä kertoi ja halasi minua.
Jouduin miettimään hetken mitä hän tarkoitti.
"Tom? Missä Harry on?" Kysyin ja vetäydyin kauemmas.
"Lääkäreiden mielestä Harryn pitäisi jäädä vielä hoidettavaksi. Tom tulee hänen tilalleen" sanoi yhtäkkiä McGazill joka laskeutui portaita pitkin luoksemme.
"Mutta.. En minä halua ketään muuta!" Valitin ja lapsekkaasti ristin käsivarteni. Harrystä oli tullut minulle läheinen, ei pelkästään 'siinä' mielessä. Minulla oli turvallinen olo hänen kanssaan ja välitin hänestä. En haluaisi olla yhtäkkiä jonkun täysin tuntemattoman kanssa.
"Neiti Carter, Harrykin hyväksyi asian mukisematta. Se on kaikkien parhaaksi" Isä sanoi ja teki selväksi, että asia oli loppuun käsitelty.
Oliko Harry vain myöntynyt tähän!? En minä tietenkään kuvitellut, että hän välittäisi minusta sen enempää kuin asiakkaana, mutta silti!!
Minua alkoi kaduttaa kun ajattelin noin. Harryllä oli paljon vammoja ja hän tarvitsi hoitoa. En voinut olla niin itsekäs, että haluaisin hänen tulevan ja vaarantavan itsensä uudelleen.
"Hyvä. Tom odottaa autossa ulkona" McGazill sanoi ja viittasi ulko-oville. Kohautin olkapäitäni ja lähdin kävelemään oville. Täytyi myöntää, että minulla oli jo nyt ikävä sitä pervoa...



Anteeks että kesti näi kauan taas xD heheheh muute onko joku muuki tulossa Robinin keikalle 9.7?xDDD