~I Will Protect You~ Part 11

Harry:
En olisi ikinä uskonut, että Juliet olisi lyönyt ketään. Mutta kuitenkin yllätin hänet vessasta Carolynin kimpusta..

Juliet vaikeni kun olin kysynyt häneltä hänen äidistään. Epäilemättä se oli kipeä aihe hänelle, ja kun Carolyn oli ärsyttänyt, hän oli menettänyt itsehillintänsä. Tiesin tarkalleen kuinka vaikeaa on pitää itsensä kurissa tuollaisissa tilanteissa.
"Oletko kunnossa?" Kysyin häneltä hetken kuluttua. Juliet kohotti katseensa minuun ja näytti vakavalta. En odottanut hänen vastaustaan vaan lempeästi keitaisin käsivarteni hänen ympärilleen ja halasin häntä. Tunsin kuinka Juliet painoi päänsä rintaani vasten. Minua todella harmitti, että hänellä oli huono olo. Olihan minun työni huolehtia hänestä... Kaikissa merkityksissä.
"Kiitos" Juliet mumisi ja vetäytyi kauemmas. Hän hymyili minulle ja kääntyi selin minuun. Tiesin, että hän pyyhkäisi kyyneleet kasvoiltaan..
"Mennään" hän tokaisi ja lähdimme seuraavalle tunnille, jolta olimme jo myöhässä.



Juliet:
"Oletko tosissasi!?" L.L kysyi käheästi, suu täynnä leipää. Oli ruokatunti ja olin juuri selittänyt hänelle miksi Harry oikeasti oli mukanani.
Nyökkäsin ja L.L kääntyi katsomaan Harryä, aivan kuin olisi nähnyt aaveen.
"Oletko ihan oikeasti henkivartija!?" Hän sihahti. Harry nyökkäsi myöskin, hymynkare huulillaan.
"Tämä on varmasti siisteimpiä asioita mitä on tapahtunut vähään aikaan! Onko jotain pahaa oikeasti tapahtumassa?" L.L jatkoi innoissaan, vilkuillen ympärilleen.
"Ei voi tietää" vastasin. Olisin itsekkin halunnut vastauksen tuohon kysymykseen. Ei ollut tapahtunut mitään oikeasti vaarallista, enkä ollut kuullut että isälle olisi tapahtunut jotain..
"Eikö se ole pelottavaa?" L.L kysyi silmät suurina. Jouduin miettimään vastausta. Olen pelännyt vain kerran ja sekin oli turhaa. Harry oli kanssani kokoajan, joten minulla ei käytännössä ollut mitään hätää.
"Eipä itseasiassa" vastasin totuudenmukaisesti. Uskoin vakaasti, että Harry hoitaisi minkä tahansa ongelman.


Koulun loputtua kävimme Harryn kanssa kaupassa. Kun taloudenhoitajat eivät ole hoitamassa ostoksia, täytyi minun itse lähteä. Se oli kyllä ihan mukavaa Harryn kanssa.
Kun tulimme kotiin, oli jo hämärää. Olin jo väsynyt päivän jälkeen ja nyt halusin vain nukkumaan!
"Saatko kannettua ne kassit?" Kysyin Harrylta kun lähdimme kävelemään autolta kohti etuovea. Hän oli väkisin halunnut kantaa ne kaikki, vaikka olisin ihan hyvin voinut kantaa oman osani.
"Helposti!" Harry naurahti ja käveli perässäni.
Sisälle mennessämme sytytin valot ja jätin takkini ja kengät eteiseen. Otin toisen ruokakassin ja vein sen keittiön pöydälle.
"Harry? Tuo se toinenkin tänne!" Huudahdin kun Harry ei tullutkaan perässäni. Mihin hän oli jäänyt?
"Harry?" Huhuilin, samalla kun palasin eteiseen. Ruokakassi oli keskellä käytävää, eikä Harryä näkynyt.
Yhtäkkiä hän kuitenkin ilmaantui olohuoneen ovelle. Olin juuri kysymässä mitä hän hommasi, kun huomasin hänen ilmeensä. Hän näytti järkyttyneeltä.
"Harry mit-"
"Juokse!" Harry keskeytti minut huutamalla.
"Mitä!?" Älähdin, enkä ehtinyt ottaa askeltakaan ennenkuin jättiläismäinen räjähdys lennätti minut taakseppäin. En nähnyt mitään muuta kuin tulta ja savua. Paiskaannuin päin ulkovea ja löin pääni lasiin. Kipu sokaisi silmäni ja puristin ne kiinni. En käsittänyt mitä tapahtui. Tunsin poltteen ympärilläni ja pakottauduin avaamaan silmäni.
Koko eteinen ja olohuone oli murskaantunut ja tulen peitossa. Hengitykseni alkoi vaikeutua, kun musta savu tunkeutui keuhkoihin. Yskien kohottauduin muutaman sentin ja yritin nähdä tarkemmin eteeni.
En voinut käsittää mitä oli tapahtunut. Mutta minun piti päästä pois ja äkkiä.
Käännyin ja tavoittelin ulkoven kahvaa. Tunsin kuinka se oli tuli kuuma, mutta väänsin sitä silti kaikella sillä voimalla mikä minulla oli. Ovi aukeni ja mätkähdin ulkorappusille.
"Hei tuolla palaa!! Soittakaa hätänumeroon!!" Kuulin huutoja kauempaa. Joku oli nähnyt.
"Oletko kunnossa!?" Joku huusi vierestäni ja tunsin kuinka minut käännettiin ympäri. Kipu vihlaisi koko kehoani, mutta avasin silmäni.
"Harry?" Kysyin toiveikkaasti.
"Olen Nick.. Naapurista." Mies vastasi ja  alkoi nostamaan minua ylös.
"Minä vien sinut pois täältä. Ambulanssi tulee pian" hän sanoi.
"Ei! Harry... Hän on sisällä!" Kähisin ja yritin voimattomana räpistellä irti.
"Onko siellä joku muu?"
"On!! Hae hänet!" Itkin ja tunsin kuinko koko ruumiini alkoi täristä adrenaliinin, palovammojen ja itkun yhteisvaikutuksesta.




Aloinki sitte heti kirjottaa!xD